Tappioputki poikki

Ilves ei hävinnyt viime kauden runkosarjassa kolmea peliä peräkkäin, eikä tälläkään kaudella kolmea tappiota peräkkäisissä peleissä olla kärsitty. Nyt alla on kaksi niukkaa tappiota, ja lauantaina uhriksi joutuukin surkean alkukauden jälkeen nousussa oleva Porin Ässät. Aliarviointiin e kuitenkaan ole varaa, ja tuskin Ilves siihen sortuukaan. Muistissa on varmasti kauden kaksi aikaisempaa kohtaamista, joista Ilves on saalistanut peräti yhden pisteen.

Matalamäki toi uskon

Ässien kausi alkoi vastaavalla tavalla kuin edellinen, ja suurin osa kiekkoa seuraavasta yleisöstä oli valmis tuomitsemaan patapaidat liigan jumboksi. Ensimmäisistä kymmenestä pelistä Ässät ”saalisti” kolme pistettä, ja ankkuroitui tukevasti liigan hännille. Seuraavista yhdestätoista ottelusta Ässät on kuitenkin haalinut 15 pistettä, ja taistelee muiden mukana pudotuspelipaikasta. Kuka olisi uskonut?

Suurin yksittäinen tekijä Ässien uudelle tulemiselle on Kaj Matalamäki. Vladimir Jursinov jr. menetti otteensa joukkueeseen, ja muutos oli pakko tehdä. Kaivattua muutosta palkattiin tekemään jo vanhasta muistista kesken kauden liigajoukkueen peräsimeen tullut Kaj Matalamäki. Matalamäki tunnetaan kiekkopiireissä hyvänä johtajana, joskin tietämys nykykiekosta saattaa olla hieman huteralla pohjalla. Onhan mies saanut kiekko-oppinsa ajalla, jolloin koko kentän taklaussääntökään ei ollut voimassa. Kakkosvalmentaja Jari Härkälän rooli korostuukin pelillisissä asioissa.

Matalamäki palautti uskon tekemiseen, hän sai joukkueen luottamaan itseensä ja pelaamaan omalla, kadotetulla tavallaan. Joukkue ei yritä enää liikoja, ei hae mahdottomia syöttöjä tai ylihienoja maaleja. Joukkue pelaa juuri sillä tasolla kuin tuntee pystyvänsä, ilman hienouksia. Luovuus ja Ässät eivät tänä päivänä kuulu yhteen, systeemi on selkeä ja sitä noudatetaan pyyteettömästi. Pahiten luovuuden puute näkyy ylivoimapelissä, joka on edelleen luokatonta.

Porilaisyleisö heräsi Ässien kanssa samaan aikaan. Pori rakastaa Ässiä enemmän kuin mitään muuta. Isomäen halli on jälleen kiehunut kuin vanhoina hyvinä aikoina, kun Arto Javanainen, Tapio Levo, Vellu Ketola ja kumppanit pitivät muuta Suomea talutusnuorassaan. Pori oli vielä 90-luvun alussa pelätyin vieraspelipaikkakunta, mutta mm. viime kaudella vierasjoukkueet vain nauttivat pelaamisesta Porissa, kun ei tarvinnut kuunnella pilkkahuutoja katsomon keskittyessä omien haukkumiseen. Nyt meno on kuitenkin toinen, ja porilaisten usko valoisaan tulevaisuuteen kukoistaa. Ainoa peikko on talous, pystyykö Ässät hoitamaan raha-asiansa liigan vaatimalla tavalla? Vastaus saadaan vasta kauden päätyttyä, ja sitä ennen kaukalossa ehtii tapahtua paljon.

Tehoja kaivataan

Ilves kärsi torstaina toisen peräkkäisen maalin tappion, kun Blues oli Espoossa parempi maalein 3-2. Avauserän kolme takaiskumaalia olivat Ilvekselle liikaa, eikä kiekkoa saatu kovasta yrityksestä huolimatta Mika Oksan taakse kahta kertaa useammin. Edellisessä ennakossa kysyttiin, saako Ilves kaksikon Caloun-Kohn kiinni? Kohn pysyi varsin hyvin pimennossa, mutta Jan Caloun osoitti jälleen olevansa liigan ehdotonta eliittiä. Nyt Caloun sai tehokaverikseen NHL-veteraani Mike Stapletonin, joka kahdella ylivoimamaalillaan johti Bluesin karkumatkalle.

Toinen peräkkäinen maalin tappio varmasti rassaa henkisesti joukkuetta. Kaksi kertaa tällä viikolla on pelattu tiukka vääntö, joista pisteitä olisi voitu paremmalla tuurilla ottaa. Epätoivoon tai häpeään joukkueella ei kuitenkaan ole aihetta. Romahduksia ei satu, mikä on tuttua jo viime kaudelta. Tietty perustaso pystytään pitämään illasta toiseen, ja viisikkopuolustaminen toimii. Hyökkäyssuuntaan pelattaessa Ilves on kuitenkin todella aseeton. Ykköskentän metkut tuntee jo jokainen liigajoukkue, eikä voida vaatia, että illasta toiseen huimia peliaikoja kellottavat Helminen ja Viitakoski pystyisivät aina kääntämään pelejä Ilvekselle. Tehoja on pakko löytyä myös muilta ketjuilta. Torstaina kakkosketju värkkäsi varsin näyttävän maalin, mikä toivottavasti karisti hieman kipsiä pois miesten harteilta. Turhan usein kolmikko Nieminen-Miettinen-Nikander hakee juuri torstain kaltaisia tyhjän maalin paikkoja, kun suoraviivaisemmalla ja yksinkertaisemmalla pelillä tulosta tulisi varmasti enemmän. Nyt kolmikko pyörii kulmissa väsyttäen itseään turhaan. Suoria hyökkäyksiä, jotka päättyvät laukaukseen, tulee liian vähän.

Oliver Setzinger palasi torstaina Ilveksen pelaavaan miehistöön. Vaasan visiitti on toistaiseksi takana, ja nyt odotetaan tehoja myös liigassa. Bluesia vastaan Olli istutettiin Roman Vopatin ja Antti Hildenin rinnalle kolmosketjuun. Tehoja ei kolmoselta taaskaan löytynyt, ja muutamaa väläystä lukuun ottamatta mitään erikoista ei nähty. Myös Ville Snellman teki paluun liigamiehistöön, keskiviikkona isketyt viisi maalia A-junnujen pelissä antoivat varmasti jälleen tukun itseluottamusta. Liigassa maalihanat ovat kuitenkin vielä pysyneet kiinni. Mistä löytää tehoja ykköskentän ulkopuolelle? Olisiko ratkaisu Mika Niemisen siirtäminen kakkosen keskelle? Snellman tai Setzinger Veikon rinnalle? Entä Riku Rahikainen, vieläkö miehelle annetaan näyttöpaikkoja? Varmasti näidenkin kysymysten parissa Atu Selin ja Juupe Pajuoja painivat harva se päivä. Jotakin on kuitenkin kokeiltava, muuten ykkösen taakka käy liian suureksi.

Porin Ässät on Ilvekselle jostakin syystä todella hankala vastus. Porin esityksen kaikki pelaajat ovat varmasti haudanneet johonkin todella syvälle, niin aneeminen Ilves silloin kaukalossa nähtiin. Edellinen kohtaaminen Hakametsässä päättyi lukemiin 4-4, vaikka voittoa tarjottiin kuin Manulle illallista. En jaksa uskoa, että tällä tasolla enää kukaan aliarvioi vastustajaansa, joten se tuskin on syynä heikkoihin esityksiin. Sopiiko Ilveksen pelitapa porilaisille jotenkin erityisen hyvin? Vähän kuin Pelicansin pelitapa Ilvekselle? Tiedä häntä. Lauantaina on kuitenkin mahdollisuus karistaa Ässä-peikko niskasta, ja katkaista samalla orastava tappioputki. Lauantain jälkeen Ilvestä odottaa ruhtinaallinen viikon pelitauko, jolle olisi huomattavasti mukavampi lähteä voitto kuin tappio niskassa.

Seuraa heitä!

Stanislav Jasecko, Ässät. Porissa oli kovat odotukset slovakkipakin suhteen ennen kautta, puheet Ivan Majeskyn kaltaisesta löydöstä ovat kuitenkin osoittautuneet ylioptimistisiksi. Pelisilmä kunnossa, näkee kentän yhtenä suurena kokonaisuutena, harvoin myöhässä tilanteista. Laukaus kohtuullisen hyvä, käsien jäykkyys hieman hidastaa laukauksen lähtöä. Juuri ennen taukoa esitti lupaavia otteita, ja tiistain Satakunnan paikallistaistossa oli kentän paras pelaaja. Parempien pelitovereiden kanssa voisi nousta Majeskyn tasolle. Tilastoja katsomalla loistava vahvistus, lukemat 4+7=11 hieman kuitenkin valehtelevat. Kokonaispanos ei ole ollut aivan odotettu.

Eric Perrin, Ässät. Helsingin Jokereihin viime kaudeksi hankittu pienikokoinen kanadalaissentteri ei kyennyt vakuuttamaan Jokeri-johtoa taidoillaan, ja osin omasta tahdostaan nikkari siirtyi kesken kauden Poriin. Ässissä Perrin pelasi mukavan loppukauden ollen joukkueen parhaimmistoa. Viime kesän Perrin sai harjoitella loukkaantumisista vapaana, ja liike onkin ollut irtonaisempaa kuin viime kauden alussa. Hieman epätyypillinen kanadalaishyökkääjä, vierastaa kulmia ja puolustuspeliä. Enemmän venäläistyylinen kiekkotaiteilija.

Ville Snellman, Ilves. Alkukauden positiivisia yllätyksiä. Palasi liigajoukkueen kokoonpanoon torstaina Bluesia vastaan. Keskiviikkona viimeisteli viisi maalia A-nuorten pelissä, osoittaen samalla ruudin olevan kuivaa kunnolliseen maalipaikkaan päästessään. Miesten tasolla aikaa ja tilaa ratkaisuille on huomattavasti vähemmän kuin junnuissa, ja maalitili liigassa on vielä avaamatta. Hyvä tulevaisuus, mies, jota ei saa hukata muualle.

Vesa Viitakoski, Ilves. Uransa parasta SM-liigakauttaan ainakin tilastojen valossa pelaava Vesku on matkalla kohti kevään MM-kisoja. Nyt nähdyllä tahdilla Vesku laukoo yli 30 maalia ja kokoaa yli 60 pistettä runkosarjassa. Luvut ovat huimia, ja kun kaikki tietävät Veskun työmoraalin, voidaan sanoa Ilveksen joukkueessa pelaavan yhden liigan parhaista yleispelaajista. Viitakoski on yhdessä Raimo Helmisen kanssa joukkueen tärkein pelaaja, loukkaantumisen sattuessa korvaajaa ei omista riveistä löydy, jos korvaajaa yleensä jostain löytyy. Yleisö näkee vain maalit ja pisteet, mutta Viitakosken panos on ehkä vielä suurempi kentän ulkopuolella. Vesku on ääretön hengenluoja, todellinen henkinen johtaja. Paljon saa tapahtua, jos Veskua ei kevään MM-kisoissa nähdä.

Taistelupari, Matt Smith vs. Curtis Sheptak

Kaksi kovaa, kanadalaista puolustajaa, joiden otteet alkukaudella olleet lieviä pettymyksiä.

Matt Smithin noususta liigan puolustajaeliittiin oli ennen kauden alkua paljon puhetta, mutta puheet ovat osoittautuneet ennenaikaisiksi. Harjoituspeleissä ja harjoituksissa Smith esitti todella varmaa, näyttävää ja vaivattoman näköistä peliä. Luistin kulki aivan uudella tavalla, kiekko pysyi lavassa ja löysi myös kanssapelaajien lavan hyvällä prosentilla. Tomi Pettisen loukkaantuminen vaikutti alkukaudella Smithin pelaamiseen. Matt yritti ottaa liikaa vastuuta, ja kun onnistumisia ei odotettuun malliin tullutkaan, iski pieni epävarmuus omiin kykyihin. Joukkueelleen Matt on kuitenkin erittäin tärkeä pelaaja, kaukalon ulkopuolella mies on johtaja, ja joukkueen keskuudessa pidetyimpiä pelaajia.

Curtis Sheptak pelasi viime kaudella todella surkean alkukauden, kuten koko patapaita-joukkue. Nikkari sai otteisiinsa hieman terävyyttä loppukautta kohti, mutta sana vahvistus miehen kohdalla olisi ollut liioittelua. Pidetty jonkinlaisena pelotteena, mutta jos miehen rooli ei kasva, on paluu kotikonnuille tämän kauden jälkeen edessä. Vasta muutaman kauden puolustajana pelannut kanadalainen on pelannut Ässissä myös hyökkääjän paikkaa, joka voisikin sopia paremmin Sheptakin pelityyliin. Liigan vihatuimpia pelaajia.

Edellinen kohtaaminen: 20.10.01 Ilves-Ässät 4-4 (2-0,1-3,1-1,0-0)

Ilves ei kyennyt kuittaamaan Porissa saatua selkäsaunaa, vaan porilaiset veivät yhden pisteen mukanaan Poriin.

Ilves aloitti hyvin, ja siirtyi avauserässä jo kahden maalin johtoon Mika Niemisen ja Tomi Pettisen vastatessa osumista. Niemisen osuma on kauden hienoin Hakametsässä tähän mennessä nähty. Raimo Helmisen lätty löysi etutolpalta takatolpalle hiipineen Veikon juuri oikeaan aikaan. Erä oli täydellisesti Ilveksen, mistä kertoo myös maalivahtien torjunnat Racine 3, Antila 12.

Ässät luisteli toiseen erään uudella vauhdilla, ja Ilves oli vaikeuksissa. Eric Perrinin kavennuksen Ilves kuittasi nopeasti Matt Smithin toimesta. Ässien kuittaus tuli vielä nopeammin. Vajaa minuutti Smithin osumasta Perrin viimeisteli illan toisen maalinsa, ja kun Jan Lipiansky pääsi myös maalin makuun muutamaa minuutti myöhemmin, lähdettiin päätöserään lukemista 3-3.

Kun kolmatta erää oli pelattu reilut viisi minuuttia, siirsi Ässien Sandy Moger joukkueensa ensi kertaa johtoon. Ilves pyöritti tehottomasti, kunnes Tomi Pettisen ylivoimalla tekemä maali helpotti hieman Ilves-tuskaa. Loppuerä pelattiin Ilveksen tahtiin, mutta onnistumisia ei enää nähty. Jatkoajalla Tommi Miettinen petasi Vesa Viitakoskelle tuhannen taalan paikan, mutta yleensä paikasta maalin tekevä Vesku sai laukauksen nousemaan sinne kuuluisaan kolmanteen kerrokseen, ja pistejakoon oli tyytyminen.

Pelin jälkeen valmentaja A-P Selin myönsi Ilveksen olleen väsynyt. Edellisillan Lukko-pelistä oli vierähtänyt vain 19 tuntia, mikä oli liian vähän. - Ässät nosti toisessa erässä tempoa ja me jouduimme vaikeuksiin. Onneksi kuitenkin jaksettiin lopulta punnertaa tasoihin. Ensimmäisen erän maalit olivat todella tärkeitä, Selin arvioi.

Putki poikki

Kolmen pelin tappioputkea ei olla nähty miesmuistiin, ja taas olisi perineet nostettava kunniaan. Torstaina perinteet saivat lentää romukoppaan Bluesin ottaessa historian ensimmäisen voittonsa tupsukorvista LänsiAuto Areenalla. Kun kiekko lauantaina jäähän putoaa, ei historia taaskaan paljoa auta.

Tule sinäkin paikanpäälle viettämään mukavaa lauantai-iltaa hyvän viihteen parissa. Suuria tunteita, upeita maaleja, henkilökohtaista taitoa, systemaattista joukkuepeliä, taistelua, verta, hikeä, kyyneleitä, Raipe, Veikko ja Vesku. Siinä useampikin hyvä syy viettää lauantai-iltaa legendojen seurassa. Tervetuloa!

Mika Rosenberg

Sivun alkuun