Viime vuosien vainooja Hakametsään

SM-liigan puolivälieräsarjan neljäs ottelu keväällä 1999. Tom Koivisto juottaa suurin toivein kauteen lähteneelle Ilvekselle karvasta kalkkia jatkoajalla. Pieni Hämeenlinnan Pallokerho tiputtaa suuren ja mahtavan, kovapalkkaisia tähtipelaajia pullistelevan Tampereen Ilveksen mitalipeleistä.

Kevät 2002. Lähtökohdat ovat erilaiset, lopputulos sama. Hädin tuskin playoffeihin selviytynyt Ilves konttaa kolme puolivälierää nopean, nälkäisen, taitavan ja ärsyttävän ylivoimaisen HPK:n armoilla. Tuskin monelle katsojalle tulee mieleen, että juuri päättynyt häpeällinen rämpiminen on vain alkusoitto todelliselle tuskalle ja surujen syksylle.

Syksy 2002. Ilves on pelillisesti syvemmällä kuin koskaan. Kovia, julmiltakin tuntuvia ratkaisuja on jouduttu tekemään, eikä niistä kaikkia ole välttämättä vielä edes koettu. Epätoivo on vallannut suuren osan kannattajista, ja katsomoon näyttää siltä, että sama piru on hiipinyt pelaajienkin päiden sisään. Taas on edessä viime vuosien vainoojan kohtaaminen, eikä ole ollenkaan varmaa, uskooko joukkue itsekään pystyvänsä antamaan ritaripaidoille kunnon vastuksen.

Voiko Ilves voittaa?

Kaiken järjen mukaan Ilveksellä ei pitäisi olla tiistai-illan kamppailussa mitään jakoa. Raivostuttavan veltot esitykset kotona Jokereita ja vieraissa Bluesia vastaan vetivät viimeisimmätkin optimistit hiljaisiksi. Ei niin huonosti pitäisi edes pystyä pelaamaan.

Josko edes monta kalkkikeittoa juottanut HPK sytyttäisi tupsukorvat pelaamaan, miettii Ilves-fani suunnatessaan jälleen kerran uskollisesti kohti Hakametsää. Kaivaisivatko Raipe, Vesku, Tinke ja kumppanit tänä iltana murisevan Ilveksen esiin sydämistään? Olisivatko he tänään ennen peliä päättäneet, että nyt ei perhana soikoon petetä kotiyleisöä, vaan laitetaan kaikki peliin - jos ei muun, niin edes kunnian puolesta?

Ilves voi voittaa, jos pelaajat todella haluavat pistää kaikkensa likoon. Jokaiseen irtokiekkoon on mentävä kuin viidennen finaalin viimeiseen. On roikuttava, revittävä, raastettava ja syöksyttävä vastustajan laukausten eteen vaikka pää edellä. Jokaisen pelaajan on tehtävä omat hommansa niin hyvin kuin osaa; kukaan ei saa antaa periksi missään vaiheessa.

Minä haluan nähdä HPK:ta vastaan kunnon taistelun. Haluan, että jokainen Ilveksen pelaaja vuodattaa kunniakkaan paitansa puolesta tarvittaessa vaikka verta, mutta ainakin hikeä ja ehkä jopa kyyneliä. Mustelmia on tultava. Iskuja on otettava ja annettava. Jos joukkueen tahtotila on kohdallaan, hyväksyn tappionkin.

Nyt on loppukausi aikaa opetella, mitä jääkiekko-ottelun voittaminen vaatii. HPK:ta vastaan on hyvä aloittaa.

Seuraa heitä!

Nuoret kenttäpelaajat, Ilves. Nyt olisi sankarin viittoja tarjolla. Pystyykö joku Ilveksen nuorista nousemaan harmaan massan yläpuolelle ja helpottamaan kokeneemman kaartin tuskaa? Nuorilla kiekkoilijoilla on koko ura vielä edessä, mutta nykynäytöillä on vaikea saada sopimusta mihinkään ensi kaudeksi. Varsinkin, kun aiempaakaan liigakokemusta ei juuri ole.

Mikko Rainio

Sivun alkuun