Iskun paikka

Sunnuntaina Hakametsän jäähallissa pelataan kauden kuudes paikallistaisto. Ensimmäiset viisi peliä ovat menneet viime kauden tapaan täydellisesti Tapparan pillin mukaan, Ilves on kyennyt ainoastaan yhteen voittoon rakkaasta paikalliskilpailijasta. Sunnuntain matsiin joukkueet lähtevät varsin erilaisista lähtökohdista – Ilves upean voiton, Tappara surkean taaperruksen jäljiltä. Nyt on Ilveksen paikka iskeä.

Mestarisuosikki

Tampereen Tappara on tällä hetkellä Suomen paras jääkiekkojoukkue. Niin vaikea kuin se on Ilves-fanina myöntää, pitää se paikkansa. Tapparan materiaali ei ole muihin kärkiryhmiin, lähinnä Jokereihin ja Hämeenlinnan Pallokerhoon mitenkään ylivertainen, mutta peliesitykset ovat tasaisen varmoja ja ratkaisupelaajat hurjassa vireessä. Samaan aikaan kun Jokereiden Rosa, Banham ja kumppanit nukkuvat Ruususen unta, ratkaisevat Tapparan Hassinen, Tarvainen, J. Ojanen ja kumppanit ilta toisensa jälkeen tärkeiden pisteiden kertymisen kirvesrintojen pistepussiin.

Jokaisesta joukkueesta löytyy jokin heikko lenkki, mikä se liigaa ylivoimaisesti johtavalla Tapparalla sitten olisi? Allekirjoittanut näkee Tapparan heikkoutena varsin kädettömän puolustuksen. Tehokkaan ja kurinalaisesti myös puolustavan hyökkäyskaluston ansiosta Tappara-puolustus joutuu varsin harvoin paineen alle. Jokeri-peli muutama aika takaperin kuitenkin näytti, että Tappara-puolustus on vaikeuksissa kun se laitetaan kunnon testiin. Jokerit heittivät kiekkoa jatkuvasti ristikulmiin ja painetta perään, ja kirvesrintojen puolustajilla oli jatkuvasti suuria vaikeuksia saada kiekko kontrolloidusti pois omalta alueelta. Liigasta ei kuitenkaan löydy Jokereiden lisäksi joukkuetta, joka sen paineen pystyisi porkkanapöksyjen pakeille antamaan.

Lauantaina Tappara koki yllätystappion kotoisessa Hakametsässä Oulun Kärppien haettua kaksi pistettä maalein 3-1. Kovin odotuksin Kirvespaitoihin palannut tshekkihyökkääjä Roman Meluzin oli ainakin vielä Kärppiä vastaan todella kaukana siitä tasosta, millä mies heilutti verkkoja 25 maalin edestä edellisellä Tappara-visiitillään.

Ihmeiden aika ei olekaan ohi

Jos oli Kärppien voitto Tapparan vieraana yllätys, voidaan samaa sanoa Ilveksen täyden pistepotin metsästyksestä Jokereiden vieraana. Kaksi pistettä Jaffa-areenalta on jotain, mitä torstaisen TPS-pelin jälkeen ei olisi aivan hevillä uskonut. En tiedä mitä joukkueessa oli torstain jälkeen tapahtunut, mutta jonkinlaisen herätyksen pitkään unessa taivaltanut Ilves-lauma oli eittämättä kokenut. Ilves puolusti kurinalaisesti, taisteli jokaisesta kiekosta suurella sydämellä ja iski tehokkaasti, huomatkaa Ilveksen yhteydessä harvinainen sana TEHOKKAASTI, tekopaikan saadessaan. Yksi illan suurimmista sankareista oli Bruce Racine, joka ehti Jokeri-laukausten tielle peräti 42 kertaa. Racer loukkasi hieman itseään aivan ottelun lopussa, tätä kirjoitettaessa tarkempaa tietoa Racinen tilanteesta ei ole.

Uudelleen syntyminen ei olisi parempaan aikaan voinut sattua. Jos Jokereille olisi hävitty, olisi tshekkitähtien johdolla tasaisesti pisteitä keräävä JYP karannut jo kuuden pisteen päähän. Nyt Ilves pysyi ”hengissä”, ja taistelu paikasta auringossa on jälleen Ilveksen toimesta julistettu alkaneeksi.

Valmennusjohto oli tehnyt hyökkäysketjuihin pieniä muutoksia ennen Helsingin vierailua. Ville Snellman oli nostettu ykköseen Raimo Helmisen ja Mika Niemisen rinnalle ja Vesa Viitakoski oli siirretty harjoituksissa toimivaksi todetun kaksikon Miettinen-Nemirovsky vierelle. Jarkko Nikander aloitti ottelun 13. hyökkääjänä, mutta Kimmo Vähä-Ruoholan suihkukomennus avauserän puolessa välissä lopetti Niksun vilttikomennuksen toistaiseksi lyhyeen.

Sunnuntaiksi Ilves-hyökkäys saa kaivatun vahvistuksen, kun Jesse Niinimäki pääsee pitkästä aikaan pukemaan Ilves-paidan päällensä. Lauantaina klo 18.00 lomille päässyt Jesse ei varmasti ole huomenna parhaimmillaan, mutta kaivattua juonikkuutta Jesse hyökkäykseen jälleen varmasti tuo.

Seuraa heitä!

Marko Ojanen, Tappara. Todellinen Ilveksen tappaja. Saa keskittyä rauhassa pelaamiseen Tapparan supertähtien varjossa. Liigan aliarvostetuimpia pelaajia, jota ilman Barkovin johtama ketju olisi asteen vaisumpi. Onnistuu harmillisen usein juuri Ilvestä vastaan.

Jussi Tarvainen, Tappara. Viime kaudella moni kiekkoasiantuntija nosti Tarvaisen liigan arvokkaimmaksi pelaajaksi. Tappara-hyökkääjä olikin varsinkin viime kauden lopulla huimassa vireessä, ja maaleja ropisi illasta toiseen. Kesällä Tarvainen hylkäsi Edmonton Oilersin tarjoaman NHL-sopimuksen, ja kenties hieman senkin takia alkukauden otteet eivät vastanneet odotuksia. Kauden edetessä maalitykin ruuti on kuitenkin kuivunut rutikuivaksi, ja mies on jälleen liigan pelätyimpiä hyökkääjiä. Hyvä loppukauden kautta MM-kisajoukkueeseen ja viime kesää huomattavasti kovemmalla sopimuksella taaloja vuolemaan Edmontoniin.

Arto Tukio, Ilves. Kolmen pisteen teho-illan Jokereita vastaan pelannut Tutka on jälleen nousemassa omalle, hyväksi tunnetulle tasolleen. Muutamassa aiemmassakin pelissä Arto on ollut puolustuksen parhaimmistoa, nyt myös tehot löytyivät sopivaan saumaan.

Ville Snellman, Ilves. Kauden A-junnuissa aloittanut ja siellä loistavasti pelannut Snellman on Ilveksen kauden harvoja valopilkkuja. Ilves on viime vuosina kehittänyt omista junnuista lähinnä kolmos-nelosketjun duunareita, mutta nyt on valoa myös kiekollisella puolella. Snellmanin parhaat avut löytyvät kiekollisesta pelistä, maalinteko on miehen lempipuuhaa. Lauantaina nuorukainen pääsi näyttämään taitojaan Raimo Helmisen rinnalle ykkösketjuun, ja onnistuikin heti maalinteossa. Snellmanin kaltaisia uusia ratkaisijoita Ilves juuri nyt tarvitsee.

Velan lyhennys jatkuu

Jokerit-pelin ennakossa vetosin joukkueeseen heidän faneilleen maksamattoman velkansa takia. Joukkue vastasikin huutoon, ja tarjosi Helsinkiin matkanneelle suurilukuiselle Ilveksen fanijoukolle esityksen, jonka tapaisia näkisi mielellään myös kotijäällä. Velka on nyt siis puoliksi maksettu, huomenna on aika hoitaa velvoitteet loppuun. Voitto Tapparasta olisi Ilves-faneille sellaista balsamia avonaisiin haavoihin, että pitempään jatkuneet heikot otteet jäisivät ainakin hetkeksi unholaan.

Mika Rosenberg

Sivun alkuun