Ilves vieraaksi Antti Bruun -areenalle

Ilves avaa neljän ottelun viikkonsa tiistaina varmasti mieluisassa ympäristössä. Helsingin vanha halli tuo varmasti monelle pelaajalle mieleen viime kevään huikeat puolivälieräpelit loistavine jatkoaikavoittoineen. Myös ainakin paikalle olleille faneille tuossa HIFK:n kotihallissa keväällä koetut huippuhetket aiheuttavat edelleen kylmiä väreitä selkäpiihin. Nyt kausi on kuitenkin uusi, ja muisteloille ei ole aikaa, kun kaksi liigan legendaarisinta seuraa lyövät yhteen klassikkomittelössä.

Harmonia hakusessa

Stadin kingien kokoonpano on elänyt pelistä toiseen, eikä vakiokoonpanoa ole vielä ehtinyt syntyä. Lukuisat loukkaantumiset ovat olleet osasyy, mutta myös otteiden ailahtelevaisuus on tehnyt ykköskoutsi Heikki Mälkiä työn hankalaksi. Pelaajien otteet heilahtelevat aivan liikaa. Edellisessä pelissä kolme tähteä saanut pelaaja saattaa seuraavassa pelissä olla aivan kuutamolla, ja taas ketjuja on muokattava taistelutahdon löytämiseksi. Kesällä puhuttiin paljon siitä, miten kolme leiriä, kokeneet pelurit, nuoret tulokkaat ja viisi ulkomaalaisvahvistusta saadaan hioutumaan joukkueeksi. Tehtävää pidettiin vaikeana, ja sitä se myös on ollut.

Joukkueessa kyllä vallitsee hyvä joukkuehenki, mutta vapaa-ajalla eri leireihin kuuluvat pelaajat eivät toisiaan kovinkaan paljoa tapaa. Mikä on tosin aivan ymmärrettävää, sillä siinä missä kokenut perheellinen menee vapaapäivänä lasten kanssa Muumi-maailmaan, niin parikymppisellä nuorukaisella saattaa olla jotain muuta tekemistä. Pelaajien elämäntilanteet ovat niin paljon erilaisia, että mielipiteet mistä tahansa asiasta saattavat olla hyvinkin erilaisia. Eivätkä nuori ja vanha peluri ajattele pelistäkään aina samalla tavalla. Tämä ei tietenkään ole vain IFK:n ongelma, vaan joka joukkueessa, myös Ilveksessä tällaiseen törmätään aivan varmasti. Onko se sitten edes ongelma, tiedä häntä.

Kovin täydeksi kauden alussa täyttynyt helsinkiläisten sairastupa alkaa pikku hiljaa tyhjentyä. Viime viikolla flunssaan sairastunut Sakari Lindfors jätti vielä lauantaisen TPS-ottelun väliin, mutta hän on todennäköisesti mukana jo tiistaisessa Ilves-ottelussa. Toni Mäkiaho on kuntoutunut vauhdilla kuukauden takaisesta polvivammastaan. Mäkiaho aloitti viime perjantaina jääharjoittelun, mutta paluun kaukaloon Mäkkäri tehnee vasta tulevana viikonloppuna. Mika Kortelaisen mystinen ylikuntotila ei tällä hetkellä kestä rasitusta, ja mies on sivussa, ehkä pitkäänkin. Tällä hetkellä Kortelainen yrittää saada virusperäistä tautiaan kuosiin totaalisella levolla. Kari Rajalan solisluuvamma pitää miehen poissa liigajäiltä ainakin joulukuuhun saakka, jonka lisäksi polvivammainen Pauli Levokari on poissa pelaavasta kokoonpanosta.

Liike löydyttävä

Ilves kohtasi lauantaina Ässät, joka on ollut Ilvekselle viime aikoina vaikea vastus. Niin nytkin, sillä tupsukorvat joutuivat tyytymään tappiolta maistuneeseen tasapeliin. Ottelu oli koko ajan Ilveksen hallinnassa. Ensimmäinen erä oli jopa näytöstä, minkälaiselle pelillä mikä tahansa liigajoukkue olisi ollut vaikeuksissa. Liike oli loistavaa, ja rohkeasti kahdella miehellä karvaten saatiin tila ja aika pois Ässä-pakeilta. Toiseen erään tultaessa kaikki odottivat myllytyksen jatkuvan ja Ilveksen menevän menojaan. Toisin kävi, ja Ilves päästi Ässät mukaan peliin. Kaksi pistettä oli tyrkyllä, mutta ne eivät Ilvekselle kelvanneet. Vielä jatkoajan lopussa Vesa Viitakoskella oli avoin maali edessään, mutta laukaus suuntautui rutkasti yli maalin ja yleisön pettymykseksi kiekko kolahti päätypleksiin.

Tilastojen valossa lauantain suuria onnistujia olivat puolustajat Tomi Pettinen ja Matt Smith. Pettisen saldoksi merkattiin 2+1, Smithin ”tyytyessä” yhteen maaliin ja yhteen syöttöön. Maalit toki olivat tärkeitä, mutta puolustuspäässä miehet olivat moneen otteeseen kuutamolla. Liian helposti mies unohtuu vapaaksi, kuten Ässiä vastaan. Uinahduksiin ei varaa ole, pienikin herpaantuminen kostautuu helposti punalampun hehkuna omassa päässä. Pieni terästäytyminen puolustuspäässä olisi siis toivottavaa, ei tosin pelkästään edellä mainitulta kaksikolta vaan koko joukkueelta.

Ässiä vastaan Ilves-maalia vartioi uusi hankinta, Bruce Racine. Yhtään maalia ei Racinen piikkiin voi laittaa, korkeintaan Ässien kolmas maali olisi hyvällä tuurilla ollut torjuttavissa. Selkeää kuvaa miehen taidoista ei vielä siis saatu, sillä puhtaita perustorjuntoja tuli todella vähän. Suurin osa tilanteista tuli maalin eteen ja niissä Racine oli hyvin hereillä. Tiistaina maalia vartioi Mika Pietilä. Voimakkaat huhut kertoivat miehen siirtyvän Hämeenlinnaan, mutta Ilves-johto kumosi tiedot kertomalla Juha Pitkämäelle haettavan peliaikaa jostain muualta kuin Ilveksestä. Pietilä on alkushokista selvittyään ottanut Racinen hankinnan hyvin vastaan, ja on valmis taistelemaan tosissaan ykkösmaalivahdin paikasta.

Tiistaina Helsingissä on liikkeen pysyttävä korkealla tasolla koko pelin ajan, muuten vikkeliä jalkoja vilisevä IFK luistelee karkuun jo hyvissä ajoin. Lauantain ensimmäisen erän kaltaisen liikkeen löytyminen tietäisi todella hikisiä hetkiä IFK-puolustukselle, niin vahva osoitus Ilveksen parhaasta osaamisesta lauantaina nähtiin. Muutenkin otteisiin on saatava enemmän tasaisuutta, lauantainakin Ilves intoutui parhaaseensa vain harvoin. Ässiä vastaan kolmannen erän 3-5- alivoimatilanne oli todella hyvää Ilvestä, samanlainen syke ja taistelu pitäisi saada pysymään kasassa koko 60 minuuttia. Silloin Ilvestä olisi vaikea pysäyttää.

Seuraa heitä!

Marek Zidlicky, HIFK. IFK-puolustuksen eittämätön johtohahmo. Pelaa huimia minuutteja ilta toisensa jälkeen. Pienestä koostaan huolimatta hakeutuu hanakasti kontakteihin, eikä kaihda fyysistä peliä. Kiekollisena taitava ja nopea, nousee hanakasti tukemaan hyökkäyksiä. Iski kauden 2000-2001 runkosarjan 51 ottelussa tehot 12+25=37, ollen IFK:n kolmanneksi paras pistemies. Miinuspuolia tulevasta NHL-pelaajasta saa hakemalla hakea, mutta pieni jäähyherkkyys sellainen kyllä on. Viime kauden jälkeen kaikki pitivät varmana tshekin siirtymistä rapakon taakse rahakaukaloihin. IFK:n onneksi Zidlickyn lähtö NHL-liigaan kariutui aivan viime metreillä, ja mies jäi vahvistamaan IFK:n puolustusta vielä kaudeksi. Huolimatta IFK:n optiosta kaudelle 2002-2003, Zidlicky lähtenee kauden jälkeen NY Rangersin organisaation koittamaan kykyjään taalajäillä.

Joonas Vihko, HIFK. Helsinkiläisten junioreiden uuden sukupolven kärkinimiä. Nopeus on pienikokoisen Joonas Vihkon ehdottomasti paras ominaisuus. Nopeuden lisäksi Vihko on myös taitava, ja kesän aikana fysiikan kanssa tehty työ näkyy miehen ulkokuoresta. Melko pienikokoinen Vihko kykenee myös fyysiseen peliin, ja nuorukainen hakeekin taklauspaikkoja ahnaasti. Kun turhat kuumenemisjäähytkin ovat Vihkon kohdalta jääneet taakse, on mies joukkueelleen todella tärkeä pelaaja.

Tomi Pettinen, Ilves. Lauantaina yllättäen kolmeen tehopisteeseen yltänyt Pera on pikku hiljaa nousemassa omalle tasolleen. Vielä tosin puolustuspäässä sattuu uinahduksia, joista vastustaja rankaisee. Alkukauden loukkaantuminen varmasti häiritsee vieläkin, eikä aivan parasta Pettistä olla vielä nähty. Otteiden tasaantuessa hyvät mahdollisuudet jo tällä kaudella maajoukkueeseen.

Tommi Miettinen, Ilves. Viime peleissä todella lupaavia heräämisen merkkejä osoittanut Miettinen on hyvässä vedossa. Ässät-pelin jatkoajalla nähtiin parasta Tomaa, huikea yksilösuoritus, jolla Miettinen vapautti Vesa Viitakosken vapaaseen maalintekopaikkaan. Maalia ei tullut, mutta monen mieleen jäi Miettisen suoritus. Jos samanlaiset otteet jatkuvat, voi Raimo Helmisen huimaa peliaikaa jakaa hieman enemmän myös Miettiselle.

Taistelupari, Mika Pietilä vs. Sakari Lindfors

Todennäköinen tiistain maalivahtipari. Kaksi kokenutta ja maailmaakin nähnyttä maalivahtia, jonka otteista riippuu hyvin pitkälti tiistain tasaiseksi ennakoidun kamppailun lopputulos.

Mika Pietilä palasi viime kaudeksi Suomeen ja Ilvekseen. Ranskan mestaruuden jälkeen Body tunsi pystyvänsä pelaamaan vielä korkeammallakin tasolla. Viime kausi oli Mikalta hyvä, vaikka pudotuspeleissä hieman haparointia olikin havaittavissa. Tähän kauteen Pietilä lähti ykkösmaalivahtina, mutta Bruce Racinen hankkiminen toi maalivahtitilanteeseen uutta jännitettä. Huhuttiin, että Ilves myy Pietilän, mutta niin ei käynyt. Pietilä jatkaa Ilveksessä, ja saa varmasti myös peliaikaa.

Sakari Lindfors on kuulunut jo pitkään IFK:n vakiokalustoon. Pienikokoinen Lindfors luottaa nopeisiin reflekseihinsä ja etenkin nopeaan hanskakäteensä. Saken mailapeli ei ole kehuttavaa, mutta hänen aktiiviseen peliin osallistumiseen kuuluu myös harhailu maalin takana ja kulmissa. Lindfors ohjaa todella aktiivisesti omia puolustajia huudoillaan. Lindfors palasi ennen viime kautta kahden vuoden ulkomaanreissultaan, jolla hän pelasi Itävallassa, Ruotsissa ja Ranskan liigaan Milanossa. Viime kauden Lindfors oli käytännössä Ari Ahosen kakkosvahti, mutta pelasi silti 23 ottelua. Tällä kaudella pelejä on luvassa hieman enemmän. Lindforsin vaivana ovat vuosien saatossa olleen hankalat nivusvammat, jotka ovat toistuneet lähes joka kaudella. Viime viikolla Lindforsia ei kuumeen takia maalin suulla nähty, mutta tiistaina Sakke on pelikunnossa.

Edellinen kohtaaminen: 22.9.01 Ilves-HIFK 4-1

Totuttuun tapaan Ilves ja HIFK tarjosivat hieman vaajalle viidelle tuhannelle katsojalle mielenkiintoisen ja tapahtumarikkaan koitoksen. Kahden Suomen kenties legendaarisimman joukkueen kohdatessa ei yleisö jää kylmäksi. Pelillinen anti ei noussut kovin huimaksi, mutta Ilveksen voiton myötä suurin osa yleisöstä varmasti poistui tyytyväisenä Hakametsästä.

Voiton arkkitehteina hääri Ilveksen kokenut osasto, sillä nuorin helsinkiläisten maaliverkkoa heiluttanut pelaaja oli vuonna –74 syntynyt Jani Nikko. Muista maaleista vastasi ykkösketju, jonka jokainen jäsen teki maalin mieheen. Vesa Viitakoski tasoitti IFK:n 1-0 johdon, Raimo Helminen karkasi alivoimalla voittomaalin tekoon ja IFK:n selkärangan katkaisseen 3-1 maalin viimeisteli vielä viime kaudella punanuttuja edustanut Mika Nieminen. Ottelun lopussa nähtiin myös paritanssia, kun Pasi Nielikäinen ja Matt Smith ottivat lähikontaktia ilman hanskoja.

Todellinen härkäviikko

Ilveksellä on edessään todellinen härkäviikko, sillä viikon aikana Ilves pelaa neljä peliä, joista kaksi Tampereella ja kaksi vieraskaukalossa. Tiistaisen Helsingin vierailun jälkeen Ilves on torstaina vieraana Tapparan isännöimässä kauden kolmannessa paikallisessa, lauantaina huippukuntoinen Jokerit saapuu Hakametsään ja vielä sunnuntaina Ilves luistelee TV-lamppujen loisteessa TPS:n vieraana Turussa. Kova viikko, jolta pisteitä olisi kerryttävä tasaisesti, jotta liigan kärki ei pääse karkaamaan liian pitkälle. Jokaisen pisteen eteen on kuitenkin tehtävä töitä urakalla, sillä helppoja pelejä nykyliigassa ei ole.

Mika Rosenberg

Sivun alkuun