Tasaisista asetelmista kauden kolmanteen paikallispeliin

Ilveksen todellinen härkäviikko jatkuu torstaina, kun yhteen isketään rakkaan arkkivihollisen Tapparan kanssa. Jukka Rautakorven kirvesrinnat ovat parin viime kauden aikana olleet Ilves-laumalle lähes ylipääsemätön este, mutta edellinen kohtaaminen antoi tupsukorvien kannattajille uskoa voimasuhteiden tasoittumisesta. Odotettavissa onkin tasainen vääntö, jossa virheiden välttäminen ja hermokontrolli toimivat ratkaisuelementteinä.

Ketsuppipulloilmiö

Neljän tappion putkessa kompuroinut Tappara väänsi maalihanansa auki eilen Lukkoa vastaan. Raumalaisyhdistelmästä ei ollut sisuuntuneen tamperelaisjoukkueen pidättelijäksi, vaan kirvesrinnat lapioivat murskatahdilla kiekkoja Lukon molempien maalivahtien taakse. Vaikka Tappara keskittyi kolmannessa erässä lähinnä turvaamaan nuoren maalivahtinsa Sasu Hovin nollapelin, ehti se kahden ensimmäisen 20-minuutisen aikana antaa kotiyleisölleen malliesimerkin joukkuepalloilussa yleisestä ”ketsuppipulloilmiöstä”. Kun pitkään tukossa ollut peli aukeaa, se rysähtääkin usein auki oikein kunnolla.

Lukon kaadossa kunnostautuivat erityisesti Tapparaan Jyväskylästä hankitut puolustajat Mikko Luoma ja Jyrki Välivaara. Toista kauttaan kirvesrintoja edustava Luoma on Rautakorven ja Kari Makkosen opein kohonnut liigapuolustajien terävimpään kärkeen, eikä komennus leijonapaitaan kevään MM-kisoihin olisi yllätys esitysten jatkuessa nykyisellä tasolla. Luoma ja Välivaara ovat tällä hetkellä Tapparan pakkikaluston selvät pelilliset johtajat, mutta osasto on kokonaisuudessaankin äärimmäisen vahva. Nimet Janne Grönvall, Tuukka Mäntylä ja Miska Kangasniemi takaavat huipputason myös ykkösparin jälkeen.

Tapparan hyökkäyskalusto on tunnetusti erittäin vaarallinen. Ketjut ovat täynnä isokokoisia, hyvin liikkuvia, vahvoja ja taitavia pelimiehiä, jotka parhaaseen vireeseensä päästessään jyräävät joukkueen kuin joukkueen puolustuskannalle. Kirvesrintojen paras ja tärkein ase on kuitenkin joukkueen huippuunsa hiottu viisikkopeli. Nimekkäinkin pelaajalista on pelkkää paperia, jos se ei toimi pelikentällä saumattomasti yhtenä joukkueena kunkin osan tukiessa toisia. Viimeaikaisissa tappiopeleissä Tappara onkin kompastellut yllättävästi juuri viisikkopelinsä pätkimiseen. Joukkue on hiipunut kokonaisuutena, eivätkä sen nimekkäät huippupelaajat ole pystyneet nostamaan päätään, vaan ovat vaipuneet muiden mukana.

Ilveksellä on tiistaina mahdollisuus päästä niskan päälle, jos joukkue ei päästä Tapparaa pelin herraksi. Mikäli tupsukorvat pystyvät sekoittamaan Tapparan viisikkopelin ärhäkällä karvauksella ja tiiviillä keskialueen pelillä, ovat kirvesrinnat vaikeuksissa. Viime aikoina paljon kritiikkiä osakseen saanut Tapparan kiekoton puolustuspeli kärkikarvaajan blokkaamisineen on murrettavissa aktiivisella ja aggressiivisella liikkeellä. ”Kahvaan” ei saa pysähtyä ihmettelemään, tai ollaan vaikeuksissa.

Paketti kasassa

Ilveksen pelissä on viime aikoina näkynyt selviä merkkejä tiivistymisestä. Pelaajien väliset etäisyydet ovat pysyneet sopivina, eivätkä viisikot ole alkukauden muutaman katastrofipelin malliin repeytyneet rikki vastustajan hyökätessä. Tupsukorvat ovatkin hävinneet viimeisistä seitsemästä pelistään ainoastaan yhden. Erityisen positiivista on, että tappiopelissäkään Lukkoa vastaan paketti ei hajonnut, vaan joukkueen peli pysyi tuskaisuudesta huolimatta varsin mallikkaasti kasassa.

Raimo Helmisen johtama ykkösketju on tuttuun tapaan vastannut suuresta osasta Ilveksen tehoja, mutta ilahduttavasti myös Tommi Miettinen ketjukavereineen on viime aikoina pystynyt keräämään maali- ja syöttömerkintöjä. Roman Vopatin siirto keskushyökkääjäksi palvelee erityisesti joukkueen puolustuspelaamista. Sentteri on avainroolissa puolustajien ja hyökkääjien välisessä yhteistyössä, ja kokenut Vopat pystyy ohjaamaan viisikkonsa kiekotonta peliä varmoin ottein.

Eilisessä pelissään HIFK:ta vastaan Ilves pystyi onneksi nousemaan ja tekemään voittoon vaaditut maalit jo avauserässä. Toisen ja kolmannen erän joukkue pelasikin järkevästi kuluttamatta energiaa mihinkään muuhun kuin voiton varmistamiseen. Kun kolmannen erän jäähysumastakin selvittiin yllättävän helpolla, lienevät joukkueen energiavarastot huomennakin tarpeeksi täydet taistelevan Ilves-ilmeen esittelemiseksi paikallisvastustajan kotiyleisölle. Jos Ilves pääsee vielä eroon tällä kaudella vaivanneesta erien alkujen torkkumisesta, pystyy se tarjoamaan Tapparalle vastusta koko rahan edestä. Nukkuvaa kissapetoa lamastaan toipuneet kirvesrinnat vastaavasti rankaisevat kovalla kädellä.

Seuraa heitä!

Johannes Alanen, Tappara. Eilen Lukkoa vastaan vihdoin kauden avausmaalinsa viimeistellyt vauhtilaituri on usein onnistunut Ilvestä vastaan. Tapparan kolmos-nelosketjuissa viilettävä Alanen on nopea, röyhkeä ja oikealla tavalla rämäpäinen pelaaja, jonka parhaat avut ovat hyökkäyspäässä. Alanen haastaa kiekollisena vastustajan puolustajia ja pystyy kiekottomana tekemään tilaa ketjukavereilleen. Peliajatuksen katkeilemisesta ja hieman haluttomasta puolustuspelaamisesta joskus moitittu Alanen kuuluu niihin pelaajiin, joiden pitää nostaa tasoaan, jotta Tappara voisi vakavasti taistella Suomen mestaruudesta.

Tom Draper, Tappara. Kokenut kanadalaisveskari palannee maalin suulle Ilves-pelissä. Tomppa on parhaimmillaan ohittamaton muuri, johon kiekot pysähtyvät usein hämmästyttävällä tavalla ”varmoistakin” maalintekopaikoista lauottuina. Heikkona päivänään Draper kuitenkin vaipuu tavallisten kuolevaisten tasolle, eikä mies ole viime aikoina kerännyt paljoakaan kehuja. Tapparan kenttäpelin tökkiessä Draper ei ole pystynyt pitämään joukkuettaan kiinni pisteissä. Esitteleekö mies huomenna ”upsideaan” vai ”downsideaan”?

Bruce Racine, Ilves. Suuren mediakohun saattamana Tampereelle saapunut nikkarivahti joutuu kovaan paikkaan joutuessaan todistamaan Ilveksen kannattajille, että on Mika Pietilää kyvykkäämpi torjuja. Viime kaudella ”Racer” sai liigassa eniten ottelun parhaan pelaajan palkintoja ja tilkitsi materiaaliltaan melko köykäisen Lukon maalinsuun playoff-paikkaan oikeuttavin ottein. Viime kauden erinomainen torjuntaprosentti ja muut vanhat näytöt eivät kuitenkaan paina vaakakupissa enää huomenna, kun Tapparan isokokoiset hyökkääjät rynnivät maalin eteen. Avainkysymys onkin, kuinka Brucen kommunikointi Ilves-pakkien kanssa toimii. Hyvällä tiimityöllä maalinedustan siivoaminen on huomattavasti helpompaa kuin sooloprojektina.

Jarkko Nikander, Ilves. Viime kaudella voittopelissä Tapparaa vastaan henkeäsalpaavan upean soolomaalin tehnyt Niksu syttyy paikallispeleihin. Nöyrästi karvaus- ja puolustustyötä joukkueen eteen puurtava Nikander ei ole merkkauttanut tililleen tehopisteitä toivottuun tahtiin, mutta paikka kakkosketjussa Miettisen ja Niemisen rinnalla auttanee maalijyvän löytämisessä.

Taistelupari, Raimo Helminen vs. Janne Ojanen

Tampereen, ja koko SM-liigan, suurimpien kiekkoikonien kaksintaistelu päättyi viimeksi Raipen selvään pistevoittoon. Tyrmäyskään ei ollut kaukana, sillä niin vahvasti Ilves-maestro huippusentterien välienselvittelyä hallitsi. Raipe vei aloitukset, voitti kaksinkamppailut ja saalisti päälle vielä neljä tehopistettä.

Todelliset taitosentterit alkavat olla katoava luonnonvara, mutta Ilveksen ja Tapparan kohtaamisissa kaksi määritelmän varsinaista ruumiillistumaa ottaa mittaa toisistaan. Helmisen pelisilmä ja puhdas tekninen taito ylittävät Ojasen vastaavat, mutta vastaavasti Ojanen pystyy kiekollisen taidon lisäksi dominoimaan vahvalla fyysisellä pelaamisellaan. Ojasella on myös todella hurja laukaus, jota hän kuitenkin on viime aikoina alkanut säästellä. Kummankaan luisteluvauhti ei ole päätä huimaavaa, mutta nykyajan peruskiekkoilijoihin verrattuna ylivertainen pelikäsitys ja kyky ajoittaa liike oikein takaavat sen, että nämä seurauskollisuuden viimeiset mohikaanit hallitsevat liigakaukaloita vielä ainakin pari vuotta.

Edellinen kohtaaminen: 16.10.01 Ilves-Tappara 4-1

Ilves otti pitkästä aikaa voiton paikallisvastustajastaan ja tarjoili yli 7000-päiselle kotiyleisölleen uhrautuvaista taistelua sekä myös kiekollisia hienouksia. Ivan Majeskýn lämärimaali oli kuin NHL-pakin oppikirjasta, Helmisen ja Viitakosken 2-1 –hyökkäyksen päättäminen taas malliesimerkki nopean vastaiskun hyödyntämisestä.

Avausmaalista huolimatta Tappara ei saanut otetta hyvin liikkuneeseen ja erinomaisesti latautuneeseen Ilvekseen. Kotijoukkueen voitto ei ollut uhattuna oikeastaan muulloin kuin kolmannen erän alivoimapelin aikana. Viime viikolla Tappara pulikoi syvimmällä pelillisten ongelmiensa suossa, joten Ilves-pakeilla oli helppo työ ohjata kirvesrintojen vauhdittomat hyökkäykset kaukalon kulmiin.

Mikko R.

Sivun alkuun