Paluu voittojen tielle?

Ilves saa lauantaina kotikaukaloonsa Hakametsä Gardeniin vieraakseen Hämeenlinnan Pallokerhon, jonka pelityyli on viime vuosina ollut myrkkyä Ilvekselle. Viime kaudella Kerho voitti jokaisen joukkueiden kohtaamisen, joita pudotuspelit mukaan lukien oli yhteensä seitsemän. Myös tämän kauden ensimmäisessä yhteenotossa Rinkelinmäellä isäntäjoukkue oli maalin verran parempi Eero Somervuoren aivan ottelun loppuhetkillä tekemällä maalilla. Lauantaina on aika panna piste Kerhon ylivallalle ja palauttaa maan legendaarisin seura voittojen tielle.

Vujtekille ei paikkaajaa löydy

HPK esitti viime kaudella liigan parasta kiekkoa. Jokerit voitti mestaruuden, kyllä, mutta hämeenlinnalaisten maalirikkaat ja yleisöön menevät otteet olivat koko kiekkokauden parasta antia. Joukkue painoi ensi sekunneista pelin väkisin vastustajan maalille ja ratkaisi useamman pelin jo avauserän ensimmäisen kymmenminuuttisen aikana. Puhuttiin HPK-kiekosta, hurjan vauhdin ja loistavan henkilökohtaisen taidon täydellisestä harmoniasta. Tuota kiekkoa Ilveksenkin kerrottiin tälle kaudelle hakevan, mutta kovin vähän tämän kauden Ilves on viime kauden Kerhoa muistuttanut.

Aivan samanlaista hurlumhei-vaihdetta Kerho ei tälle kaudella ole vielä löytynyt, ja syy, ainakin osa-sellainen on löydettävissä yhdestä yksittäisestä lähteneestä pelaajasta. Vaikka suurimmat otsikot viime kaudella keräsikin nuorisoketju Miettinen-Santala-Somervuori, uskallan Valdimir Vujtekin olleen silti joukkueen tärkein yksittäinen pelaaja. Nyt, kun Vujtek vuolee taaloja muissa maisemissa ei Kerholla olekaan enää kuin yksi todellinen ratkaisijaketju. Kun muistetaan myös Pasi Määttäsen, Eric Perrinin ja Zdenek Nedvedin vaihtaneen maisemaa viime kesänä, ei olekaan mikään ihme ettei maali-ilottelu ole jatkunut tällä kaudella. Vujtekin korvaajaksi hankittu slovakki Jan Pardavy ei ole ollut katastrofi, mutta seitsemän pinnaa kolmeentoista peliin on jotain aivan muuta kuin palkkapussi ja odotukset antavat odottaa. Jos tehoja ei ala löytyä tiiviimpään tahtiin, on helppo ennustaa uusien naamojen ilmestymistä Kerhon kahteen ensimmäiseen ketjuun.

HPK-puolustus ei ole sekään lähellekään viimekautisen veroinen. Hyökkäyssuuntaan pelattaessa Marko Tuulola on suvereeni, mutta samalla kovin yksin. Kimmo Peltosen ja Sebastian Sulun jättämiä aukkoja ei ole kyetty paikkaamaan. Vaikka Aki Heino, Valdimir Sicak ja Teemu Aalto ovat kaikki hyvätasoisia liigapakkeja, ei yhdestäkään ole profiilipakiksi. Maalinsuulta löytyy vielä yksi kysymysmerkki, sillä sekä Joni Puurulan että Hannu Toivosen otteet heilahtelevat vielä aivan liikaa. Viime keväänä Ilveksen masentanut Puurula on parhaimmillaan loistava, mutta liian usein sattuu harmittavia lapsuksia.

Liike

Sitä ei ole, siis liikettä. Ilves on jokaisessa tällä kaudella pelaamassaan liigapelissä liikkunut verkkaisemmin ja vähemmän kuin vastustaja. Kyllä, myös voittopeleissä. En rohkene epäillä pelaajien halua ja tahtoa liikkua, kyllä jokainen ammatikseen pikkumustan perässä kaukaloita kiertävä pelaaja haluaa liikkua ja olla ensimmäisenä kiekossa. Se on varma. Kun kyse ei ole halusta ja tahdosta niin syyn on löydyttävä pelaajien fyysisistä ominaisuuksista. Miten kuntopohja on rakennettu? Miten pelaajia on testattu? Mitä testi ovat näyttäneet? Siinä muutama kysymys, joihin vastauksen tietämällä voisin hieman enemmänkin pohtia asiaa. Koska en vastauksia tiedä, en sen enempää uskalla asialla spekuloida. Joka tapauksessa jokainen pelejä seuraava näkee selkeästi Ilveksen liikkeen riittämättömyyden. Jos liike ei riitä liigan surullisinta jääkiekkoa esittävän, ”Kuka seisoo maalin takana pisimmän ajan?”-kilpailun ehdottomaa ykköstä, Lahden Pelicansia vastaan, niin miten se riittää huomenna huippuaktiivisesta pelitavastaan tunnettua Kerhoa vastaan?

Paljon on joka puolella puhuttu Ilveksen taklaamattomuudesta. En rohkene epäillä pelaajien halua ja tahtoa taklata. Oman näkemykseni mukaan taklaamattomuus johtuu vain ja ainoastaan siitä ettei Ilves ehdi taklaamaan. Ylivoimaa on haukuttu, ja syystä. Taas tullaan liikkeen riittämättömyyteen. Jos joukkueesta ei löydy ainuttakaan pelaajaa, joka omalla vauhdillaan pystyy tuomaan kiekon yli vastustajan sinisen omalle hyökkäysalueelle niin heikkoa on. En tiedä oliko Teisa Räsäsen ohjeissa ennen Pelicans-peliä painotettu ylivoiman käyntiin laittamista lämärillä puolesta kentästä ränniin, mutta kamalan näköistä se joka tapauksessa oli. Ilves-kiekon irvikuvaa.

Kun liike ei kerran riitä, niin miksi ihmeessä joukkueen on pelattava kolmella ketjulla, kuten Pelicansia vastaan tehtiin. Toki on selvää, ettei Räsänen varmasti ennen tiistain peliä tarkasti tiennyt missä joukkue menee fyysisesti, mutta kai joku nyt kuitenkin on kertonut ennen peliä liikkeen puuttumisesta? Parasta liikettä jäällä esittivät nelosketjun Jäminki-Niemi-Luomala, jonka peliaika jäi kuitenkin minimiin umpiväsyneiden Viitakosken ja Peltomaan kerätessä turhan kovia peliaikoja. Kolmosketju Vähä-Ruohola-Hirvonen-Peltomaa oli kokonaisuutena todella heikko, Ville Hirvosen muutamat henkilökohtaiset oivallukset sentään toi hieman valoa muuten niin synkkään taaperrukseen. Raimo Helminen näytti muutamaan otteeseen vauhdin olevan edelleen kohtuullista, muutama näyttävä rytminmuutos jätti vastapelaajan kuin seisomaan.

Liike on siis päivän sana, ja on varmasti myös huomenna. Jos liike ei parane, on kyyti kylmää, ja ottelu ohi ensimmäisen kympin jälkeen. Onneksi Ilveksellä on maalivahti, isolla ämmällä. Tuomas Nissisen otteita kritisoitiin harjoitusotteluiden aikana kovaan ääneen, mutta loistavan ensimmäisen neljänneksen pelannut Nisse on osoittanut olevansa täysin valmis liigajoukkueen vastuulliseksi maalivahdiksi. Nuorukaisen yhteydessä on puhuttu usein, siitä, miten nuori poika jossain vaiheessa väsyy ikään kuin automaattisesti. Sanahelinää ja kuluneita fraaseja, sanon minä.

Seuraa heitä!

Eero Somervuori, HPK. Ilveksen kaataja numero uno. Kauden ensimmäisen kohtaamisen mies ratkaisi huikealla yksilötaidolla puoli minuuttia ennen kolmannen erän loppua. ”Vauhtia kuin Monzassa”, sanoisi yksi legendaarisen puolustaja, ja kun kiekko pysyy varsin mukavasti lavassa on miehen tulevaisuuden helppo ennustaa olevan aivan jossain muualla kuin Rinkelinmäellä. Kotikisat keväällä ja kesällä muutto rapakon taakse.

Marko Luomala, Ilves. Moneen kertaan olen miestä kehunut, ja jaksan vieläkin. Vauhti riittää edelleen, pienestä roolista johtuen. Aina kentälle päästessään vaarallinen, muodostaa Niemen kanssa hyvän tutkaparin. Ansaitsi näyttöpaikan ylempänä, vaikka pelkästään hyvän liikkeen ansiosta. Loistava urheilijatyyppi, jonka liigaura vasta alussa. Mahtuisi monessa muussakin liigajoukkueessa kolmeen ensimmäiseen ketjuun, miksei Ilveksessä?

Mika Rosenberg

Sivun alkuun