Ilves-Tappara

Joulukinkut, graavilohet ja rosollit on syöty. Perinteiset vihreät kuulat, villasukat ja lapaset on kaivettu lahjakääreistään. Mummolat ja anoppilat on kierretty ja kahvia juotu enemmän kuin tarpeeksi. Kaikki ovat levänneet ja rentoutuneet. Mutta arki koittaa vääjäämättä. Liiga-arki jatkuu lauantaina, kun Hakametsässä kohtaavat ainakin näin joulun aikaan rakkaat paikalliskilpailijat Ilves ja Tappara. Kirvesrinnat ovat vieneet nimiinsä kaikki kauden aiemman yhteenotot, ja etenkin edellisestä kohtaamisesta Ilvekselle jäi varmasti hampaankoloon. Pelikieltonsa sovittanut Raimo Helminen palaa kaukaloon ja uhkuu takuuvarmasti näyttöhaluja. Junnukisojen heikentämällä Ilveksellä on joka tapauksessa edessä hikinen ilta, Tappara kun tuskin myöhäisiä joululahjoja kaukalossa jakelee.

Missä mennään?

Tappara on ollut alkukauden pettymyksiä. Kovin odotuksin mestaruutta jahtaamaan lähtenyt ryhmä on kompuroinut yllättävissäkin paikoissa ja joulun viettoon kirvesrinnat suuntasivat vain kolmen pisteen karkumatkalla yhdeksäntenä majailevaa Turun Palloseuraan, jolla tosin on yksi ottelu enemmän pelattuna. Eroa kotietuun on venähtänyt jo seitsemän pinnaa, joka on vähintään puolen maratonin mittainen matka kurottavaksi loppukauden aikana. Mikä mättää?

Maalivahtipeli, sanoo moni. Ykkösvahtina kauteen lähtenyt ja kaksi kolmasosaa peleistä pelannut Mika Lehto on kuitenkin napsinut kiekkoja kiinni torjuntaprosentin 91,64 arvoisesti. Lehdon taakse on alkukauden aikana tehty 1,8 maalia per peli, joka ei ole liikaa. Onko Tapparan ongelma siis oikeasti maalin suulla, vai onko nuoresta ykkösvahdista tehty turhaan osasyyllinen odotettua heikompaan alkukauteen?

Sekoilut testiin hankitun Alfie Michaudin kanssa ovat oma lukunsa. Mestiksessä loistanut Michaud kutsuttiin hyvien otteiden johdosta takaisin Tapparaan, jossa mies saikin todellisen näyttöpaikan. Yhden erän aikana olisi pitänyt näyttää, että Minä olen se maalivahti, joka teille tuo mestaruuden. Yksi erä ja yksi päästetty maali riittivät Jukka Rautakorvelle, Michaud on turha mies. Ennen joulutaukoa remmiin hommattiin Ilveksessäkin nähty Pasi Kuivalainen, jolle siirto Tampereelle oli ehtoopuolella olevan uran kannalta jättipotti. Onko Kuivalainen sitten se mestaruuden Kirvesrinnoille tuova maalivahti? Saas nährä.

Allekirjoittanut näkee Tapparan ongelmat seuraavasti. Kyllästyneitä pelaajia ei runkosarja jaksa enää kiinnostaa, paikka kahdeksan joukossa riittää. Kaksi peräkkäistä finaalitappiota ja minimaalinen vaihtuvuus joukkueen sisällä ovat ongelmien sydän. Ketään ei kiinnosta yksittäinen liigapeli jossakin Jyväskylässä. Mielessä on vain ja ainoastaan kevät, pudotuspelit ja finaalit. Karkeimmin kyllästymisen näkee kokeneesta kaartista, Janne Ojasesta ja Alexander Barkovista etunenässä. Myös kunnollisen maalintekijän puute näkyy. Jani Hassisen muuttoa Ruotsiin vähäteltiin ennen kauden alkua, olihan joukkueeseen saatu Oulusta polkukone Kimmo Koskenkorva. 0+4 riittävät tässä kohtaa kertomaan kaiken Koskenkorvasta. Niin ja olihan vielä paluun Tampereelle tehnyt Toni Mäkiaho, jonka piti nousta takaisin liigan tähtitaivaalle vaikeiden IFK-vuosien jälkeen…

Nuorten maajoukkue verottaa

Jos oli Tapparan kausi ennen joulutaukoa sujunut odotettua heikommin, voi samaa sanoa Ilveksestä. Pitkään odotettu kiekkokausi on puolessa välissä, mutta silti käytännössä loppu. Katastrofihan tällainen kausi Ilvekselle on, ei siitä mihinkään pääse. Mutta kuten olen jo aiemmin ennakoissani sanaillut, on itkeminen ja voivottelu täysin turhanpäiväistä. Katse on oltava tiukasti eteenpäin, niin joukkueella, seurajohdolla kuin kannattajillakin.

Ilveksen iskukykyä heikentää joulutauon jälkeisissä muutamassa pelissä merkittävästi joukkueen johtavaksi hyökkääjäksi nousseen Jesse Niinimäen puuttuminen kokoonpanosta. Yhdessä puolustaja Teemu Jääskeläisen ja maalivahti Tuomas Nissisen kanssa Suomea nuorten MM-kisoissa Kanadassa edustava Jesse on nyky-Ilvekselle paha menetys. Juuri kun kokoon oli saatu yksi toimiva ja tehokaskin ketju, on se rikottava. Jälleen on suuri rooli tarjolla. Toivottavasti Ville Hirvonen ja kumppanit ovat valmiit sellaisen ottamaan vastaan.

Mielenkiintoista on nähdä, mitä muutama päivän joulutauko on Ilvekselle tehnyt. Onko joukkue kuin uusi, kun se on saanut rauhassa levätä ja koota itseään, vai onko sama, koko kauden joukkuetta vaivannut kokovartalokipsi lujempaa tekoa? Ilveksellä ei ole loppukauden peleihin minkäänlaisia paineita, siis joukkueena. Yksittäisille pelaajille kyse on isoista asioista. Liigajumbon riveissä kerätyt vaatimattomat tehot kun eivät takaa kevään sopimusneuvotteluihin kovinkaan ruusuisia asetelmia. Useamman pelaajan liigaura on katkolla, ja tämä asia jo sinänsä saattaa kipsata joitakin pelaajia. Joillekin sama asia toimii loistavana motivaatiotekijänä, kun on pakko onnistua.

Mielenkiintoista on myös nähdä, miten edellisen paikalliskahinan seurauksena kolme ottelua katsomon puolelta seurannut Raimo Helminen on asian kyennyt nollaamaan. Raipe on pelikieltonsa aikana ehtinyt kerrankin rauhoittua ja lepuuttaa päätään rauhassa, ja lauantaina jäällä nähtäneenkin näyttöhaluja uhkuva legenda.

Mika Rosenberg

Sivun alkuun