Taas väännetään paikallisittain

Kauden kolmas Tampereen paikalliskamppailu SM-liigassa pelataan huomenna tiistaina Ilveksen isännöidessä rakasta naapuriaan Tapparaa. Joukkueiden edellinen kohtaaminen johti henkilöstömuutoksiin tupsukorvaleirissä, ja tiistaina uusi käskyttäjä Teijo Räsänen pääsee ensimmäistä kertaa aistimaan paikalliskahinan tunnelmaa vaihtoaitiosta. Ilves ei ole vieläkään palannut voittojen tielle, eikä Tapparakaan ole juuri täysiä pistepotteja viime aikoina keräillyt. Odotettavissa onkin kauden tähän asti kiivain taistelu voitosta Hakametsässä, sillä molemmat joukkueet kaipaavat lisäpisteitä kipeästi.

Mikä mättää?

Tapparan peli on lähes koko alkukauden ajan ollut kaukana odotetusta tasosta. Kurjuuden kruunasi viime lauantainen tappio Pelicansille Lahdessa, jossa kirvesrinnat esiintyivät äärimmäisen vaisusti. Finaaliehdokkaaksi tänäkin syksynä nimetty Tappara on ollut jäällä yllättävän vauhdittoman, voimattoman ja haluttoman näköinen. Tutut takuuvarmat ratkaisijat ovat vaeltaneet yössä, eivätkä ole pystyneet kannattelemaan joukkuetta sen heikkoina hetkinä. Kirvesrintojen kuntopuntarin nuoli osoittaa jyrkästi alaspäin, eikä piristynyt Ilves varmasti halua auttaa sen kääntämisessä kohti kattoa.

Paljon on spekuloitu sillä, menikö Tapparan etsikkoaika jo ohi. Joukkue selvitti tiensä SM-liigan finaaleihin sekä viime että toissa kaudella. Ajoittuiko Kirvesrintojen ”momentum” tältä erää noihin kahteen kevääseen? Luisteliko Jukka Rautakorven komentama kolonna onnensa ohi? Olisiko varsin vähäisellä vaihtuvuudella viime vuodet selvinnyttä joukkuetta pitänyt tarkoituksella muuttaa enemmän, jotta meininki olisi säilynyt tuoreena ja kilpailu pelipaikoista virkeänä? Löytyykö Rautakorven hatusta enää uusia temppuja pelaajiston mielenkiinnon ylläpitämiseksi?

Varmaa on, että Tapparalla on potentiaalia nähtyä rutkasti parempiin peliesityksiin. Joukkue on täynnä pelaajan parhaassa iässä olevia rutinoituja ammattilaisia, jotka kyllä tietävät, miten pelejä voitetaan. Ehkä Tapparan heikkous kuitenkin piilee juuri pelaajiston ikärakenteessa. Ehkä nuoria, kovalla draivilla eteenpäin pyrkiviä kavereita, jotka haastavat konkarit taisteluun pelipaikoista, on ajettu sisään liian varovasti. Se, että nelosketjussa pelaa kolme kokenutta pelimiestä, ei välttämättä ole joukkueen sisäisen kilpailun kannalta terve lähtökohta. Tänä syksynä on näyttänyt siltä, että Tappara kaipaa riveihinsä lisää nuorta energiaa. Vanhemmat pelaajat ovat tyytyneet virkamiesmäiseen perussuorittamiseen.

Merkkejä paremmasta

Ilves on saanut puolustuspelinsä kuntoon. Lauantaina HPK:lle ja sitä ennen Pelicansille annettiin Hakametsässä varsin vähän maalintekotilanteita. Ilveksen viisikot pelasivat molemmissa otteluissa kurinalaisesti ja määrätietoisesti. Etenkin Kerhoa vastaan näytti siltä, että liikekin alkaa pikku hiljaa löytyä. Ilves pyrkii pelaamaan keskialueen tiiviisti kiinni ja iskemään kiekonriistoista sekä syötönkatkoista nopeita vastahyökkäyksiä. Katkoihin ja riistoihin onkin parantuneen liikkeen ansiosta viime peleissä päästy aiempaa useammin, mutta kontraamisesta puuttuu vielä terävyyttä.

Ilveksen hyökkäyspeli on edelleen liian hidasta. Syötöt yritetään aivan turhaan pelata seisoville joukkuetovereille lapaan, mikä tarkoittaa väistämättä sitä, että hyökkäyksiin lähdöt hidastuvat, kun pelivälinettä joudutaan kierrättämään mieheltä toiselle keskialueella. Sisäistämättä on vielä, että tyhjään tilaan – eteenpäin – annettu nopea syöttö, johon oma pelaaja ehtii ensimmäisenä, on huomattavasti tehokkaampi kuin paikallaan olevalle pelaajalle tarjottu lapasyöttö. Pelin suunta tulisi pystyä kääntämään kiekonriiston jälkeen kohti vastustajan maalia yhdellä tai korkeintaan kahdella kosketuksella. Kiekon ei tarvitse olla ”hallussa”, kunhan se on matkalla kohti hyökkäysaluetta ja kunhan sen perässä on tarpeeksi monta tarpeeksi nopeaa omaa pelaajaa. Näin modernit huippujoukkueet pelaavat. Kun on tarpeeksi suoraviivainen ja nopea, jää puolustuslinjan auki repäiseville ovelille poikittais- tai jättösyötöille huomattavasti enemmän tilaa. Toistaiseksi Ilveksen hyökkäykset ovat menneet hitaaksi näpertelyksi.

Seuraa heitä!

Marko Ojanen, Tappara. Kirvesrintojen Ojasista pienempi ja nopeampi on viime kausina kurittanut Ilvestä monella maalilla. M.Ojanen on kovalla asenteella raatava duunari, jonka kiekollisissakaan taidoissa ei ole häpeämistä. Kulmaväännöt voittopuolisesti edukseen kääntävä laituri on yksi niistä Tapparan pelaajista, joilta odotetaan selvästi nähtyä enemmän. Onnistuuko hän taas paikallispelissä?

Jukka Laamanen, Ilves. Lamppu (oik.) on pikku hiljaa päässyt paremmin ja paremmin peliin kiinni. Taitavan puolustajan tarkkoja avauksia tarvitaan, jotta Ilves pääsisi aiempaa nopeammin keskialueen yli. Laamasella on loistava laukaus, jota mies saisi käyttää selvästi nykyistä useammin. Jos liike loppuu, tulee vaikeuksia puolustusalueella.

Ratkaisuelementit

Mielestäni Ilves on ottelussa vähintään yhtä todennäköinen voittaja kuin Tappara. Joskus sen helpottavan voiton on tultava, ja pelillinen kehitys viime otteluissa on kulkenut siihen suuntaan, että sen jatkuessa kaksi pistettä on todella lähellä tiistaina. Tuomas Nissisen tulee maalinsa suulla pystyä yhtä hyvään peliin kuin aiemminkin tänä syksynä, jotta tehottomalta hyökkäykseltä ei vaadittaisi ihmetekoja. Onnistuessaan keskialueen tukkimisessa ja vastustajan hyökkäysten ohjaamisessa kulmiin Ilves pystyy syventämään Tapparan tuskaa. Lahjapaikkoja ei saa jakaa, etteivät kirvesrinnat pääse ilmaiseksi karistelemaan maalintekokipsejään. Joko Ilves vihdoin onnistuisi pari kertaa ylivoimalla? Luomalalle ja Niemelle rohkeasti vastuuta heti, jos muut hyökkääjät alkavat osoittaa väsymisen merkkejä – mieluummin tietysti jo ennen sitä. He pärjäävät kolmosketjussakin takuulla ihan siinä, missä Hirvonen ja Vähä-Ruoholakin. Allekirjoittaneella on vahva voiton kutina huomisesta. Kaikki kynnelle kykenevät siis halliin todistamaan uuden putken alkamista!

Ennakko: Mikko Rainio
Kuvat: Jouni Valkeeniemi

Sivun alkuun