|
Matkamies Bert Robertsson - katsaus jääkiekkoilijan sielunmaisemaan
Bert Robertsson jutteli Ilves.comille avoimesti tunnoistaan voitottomien otteluiden kierteessä. Ilveksen pukuhuoneen oleskelutilojen nahkasohvalla rauhalliseen ja harkitsevaan sävyyn jutustellut ruotsalaispakki kertasi myös kokemuksiaan Pohjois-Amerikan dollarikaukaloista.
Tässä Robertssonin ajatuksia.
- Pelasin Pohjois-Amerikassa todella monessa NHL-organisaatiossa. Aloitin Vancouverissa ja kuuluin Canucksiin neljä vuotta. Sen jälkeen tei sopimuksen Edmontonin kanssa, koska Oilers tarjosi parempia ehtoja. Edmontonissa viihdyin erinomaisesti, mutta taisin pelata liiankin hyvin, sillä Columbus varasi pelaajaoikeuteni Expansion Draftissä.
- Columbuksessa oli tuolloin paljon pelaajia, eikä minulle oikein löytynyt roolia joukkueesta. Niinpä minut kaupattiin taas - tällä kertaa New York Rangersiin. Siellä kävi kuitenkin niin kuin Columbuksessa, ja jouduin taas kaupatuksi. Nashvillessä tilanne oli taas sama.
- Olen sen tyyppinen pelaaja, joka joutuu usein kaupatuksi, sillä en ole mikään supertähti, mutta osaan kuitenkin pelata. Olin NHL:ssä pienipalkkainen pelaaja, mikä varmasti vaikutti siihen, että ottajia oli paljon.
- Minua siirreltiin joukkueesta toiseen, ja lopulta mittani tuli täyteen. Jääkiekon pelaaminen ei enää tuntunut hauskalta. Tämä heijastui peliini, enkä enää pelannut niin hyvin kuin valmentajat ja minä itse toivoimme.
- Pelaaja haluaa tietysti pysyä yhdessä joukkueessa, oppia tuntemaan organisaatiota, mutta niin ei minun kohdallani vain käynyt. Tämä luonnollisesti harmittaa, sillä jos olisin pysynyt Edmontonissa, jossa todella viihdyin, olisin ehkä pystynyt pelaamaan kymmenen vuotta NHL:ssä. Mutta sitähän emme koskaan saa tietää.
- Kivaakin oli. Tapasin paljon mukavia ihmisiä. Minun epäonnekseni koitui se, että NHL on enemmän bisnestä kuin mitään muuta.
- Pelasin Edmontonissa usein myös hyökkääjänä, niin kuin oikeastaan muuallakin koko NHL-urani ajan. Joskus pelipaikkani vaihtui ottelun sisälläkin: yksi vaihto hyökkääjänä, seuraava taas puolustajana.
- Olen aika hyvä luistelija, joten valmentajat halusivat välillä käyttää minua karvaajana, jotta joukkue saisi enemmän kiekonriistoja hyökkäysalueella. Onnistuin karvaajana melko hyvin, ja aina kun joku vakiohyökkääjistä loukkaantui, minut laitettiin hyökkääjäksi sen sijaan, että olisi kutsuttu joku ylös farmista. Minulla oli kai kovan pelaajan maine. taklasin paljon ja nautin fyysisestä pelistä. Se oli hauskaa.
- Luulen, että pystyisin pelaamaan hyökkääjänä myös SM-liigassa, jos minulle annettaisiin samanlainen rooli kuin NHL:ssä. En ole kaikkein taitavin pelaaja, joten jos minut pistetään hyökkääjäksi, pitää valmentajan tietää, mitä minulta voi odottaa, ja haluta juuri sellaisia asioita. Pidän kuitenkin enemmän pelaamisesta pakin paikalla.
- Tiesin Ilveksestä etukäteen sen, että Jyrki Lumme on täältä lähtöisin. pelasin hänen kanssaan samaan aikaan Vancouverissa. Juttelin agenttini kanssa ja hankin tietoa lukemalla lehdistä Ilveksen viime kaudesta. Tiesin jotain myös Tampereesta. Kuulin, että Ilves on hyvä seura hyvässä kaupungissa, joten päätin tulla tänne.
- Kesällä harjoittelin kotikaupungissani Södertäljessä, joka on aivan Tukholman vieressä. Treenasin yhdessä eräiden Södertälje SK:n Elitserien-joukkueen pelaajien kanssa.
- Ensivaikutelmani perusteella Ilveksen joukkue tuntui erittäin taitavalta. Tunnelma oli melko rento ja muutenkin hyvä. Kaikki ihmiset pukukopissa ja organisaation johdossa saivat minut tuntemaan itseni tervetulleeksi. Kaikki kohtelivat minua todella hyvin.
- Valmentajat sanoivat odottavansa minulta tryout-jaksollani varmaa ja luotettavaa peliä. Minun piti pystyä ottamaan vastuullinen rooli niin, että joukkue voi luottaa minuun. Tasaista ja luotettavaa peliä joka ottelussa. Ei välttämättä paljoa tehopisteitä, mutta varmaa puolustuspelaamista.
- Kyllä minun odotetaan toimivan myös jonkinlaisena esimerkkinä nuorille, koska kuulun joukkueen vanhimpiin pelaajiin. Pitää näyttää, mitä pitkän ja menestyksekkään uran luominen vaatii. Tuo Raipehan on malliesimerkki siitä, että jos tekee paljon töitä, voi vielä vanhemmallakin iällä olla loistokunnossa ja pelata kovaa joka ilta. Siihen vaaditaan kovaa asennetta.
- Omiin peliesityksiinsä ei voi koskaan olla tyytyväinen, jos joukkue ei voita pelejä. Olen mielestäni pelannut toistaiseksi kohtalaisesti, mutta me emme voita pelejä, joten se ei riitä.
- Yhtä syytä sille, miksi emme voita, ei ole. Kyse on monen eri asian yhdistelmästä. On selvää, ettemme tee tarpeeksi maaleja. Emme myöskään puolusta riittävän hyvin. Pelissämme on paljon palasia, jotka eivät ole kohdallaan.
- Olemme hävinneet niin paljon pelejä, että itseluottamuksemme on laskenut. Sen on löydyttävä, jos ja kun haluamme voittaa. Meidän tulee pelata entistä paremmin joukkueena ja vaatia toisiltamme, että jokainen antaa kentällä parhaansa ja voittaa kaksinkamppailuja. Emme voi vain surkutella tilannettamme, vaan meidän on noustava ja löydettävä voitontahto. Luulen, että sitä meiltä on puuttunut.
- Huonot tulokset eivät ole juurikaan vaikuttaneet varsinaiseen joukkuehenkeen. Esimerkiksi pukukopissa kaikki kyllä yrittävät edelleen osoittaa hyvää asennetta. Jäällä häviöt näkyvät itseluottamuksen puutteena. pelkäämme virheitä, vaikka meidän pitäisi uskaltaa hakea rohkeasti voittoa. Itseluottamusta ei ole, ja sen asian kanssa on nyt tehtävä töitä uskalluksen palauttamiseksi.
- Tietysti joukkue tuntee huonon alun aiheuttamat paineet niskassaan. Me tiedämme, että pelejä pitää voittaa. Jokaisen hävityn ottelun jälkeen tuntuu, että olemme pettäneet seuran, fanit ja kaikki muutkin yhä uudelleen ja uudelleen.
- Kun häviää koko ajan, paineet kasvavat. Mutta sellaista jääkiekko on. Me olemme ammattiurheilijoita, ja meidän pitää pystyä käsittelemään paineita. Meidän on löydettävä keino voittaa. Se on tehtävämme, koska olemme jääkiekkoilijoita.
- Joukkueessa on mielestäni kyllä tarpeeksi johtajuutta. Jokin vain menee pieleen. Nuorten pelaajien pitää olla nälkäisiä ja vanhempien pelaajien tulee johtaa heitä. Tämä ei ole toiminut, vaikka kommunikaatio pelaajien välillä toimii hyvin.
- Vanhemmat näyttävät esimerkkiä tekemällä parhaansa joka ilta, ja nuoret yrittävät täysillä. Vastustajat tuntuvat vain tekevän vielä enemmän töitä. Jokainen joukkue tässä liigassa on hyvä. Kukaan ei lähde meitäkään vastaan huonolla asenteella, vaikka olemme viimeisenä sarjataulukossa. Mitään ei saa ilmaiseksi. Meidän on vain itse löydettävä keinot voittaa.
- Playoffeihin pääseminen on edelleen mahdollista. Suurin osa peleistämme on ollut numerollisesti tasaisia. Sellaisia pelejä ei ole juurikaan ollut, joissa olisimme olleet täysin vailla mahdollisuuksia. Muutama onnekas pomppu voi kääntää tiukan pelin voitoksi tai tappioksi.
- Meillä on yhä mahdollisuutemme. Pelejä on yhä paljon jäljellä. Meidän on pelattava todella hyvin, mutta pystymme kyllä vielä nousemaan playoffeihin.
Haastattelu: Mikko Rainio
Kuvat: © Poika Kotiin Oy
|
Bert Robertsson
|
|
|
|
Sivun
alkuun