HAASTATTELU 7.1.2002: Juha Hautamaa

 
1. Missä ja miten aikanaan aloitit kiekkoilun?

- Vanhemmat on kertonut, että kahden vanhana sain ekat luistimet. Me asuttiin sillon keskustassa ja mulla oli ollu hirvee hinku saada ne luistimet jalkaan. Onneksi oli olohuoneessa muovimatto ja siinä mä sitten olin painanu olohuoneen pöytää ympäri luistimet jalassa.

Ekan kerran joukkueeseen menin, kun olin 7-vuotias ja joukkue oli Ilveksen F keskikaupunki. Seuraavana vuonna pääsin ikäkausijoukkueeseen ja ensimmäiset vuodet pelasin vuotta vanhempien kavereiden kanssa. Viime kevääseen asti pelasin aina Ilveksessä ja päätin sitten lähteä haistelemaan uusia tuulia.

2. Mikä oli syynä siihen, että päätit lähteä ”haistelemaan uusia tuulia”?

- No mä olin jo kauan sitten päättänyt, että jossain vaiheessa pitää lähteä katselemaan johonkin muualle. Mä halusin, että se lähtö ajoittuu niin, että mä voin sitten hyvässä kunnossa palata vielä Ilvekseen.

3. Parhaat muistosi Ilveksestä?

- Nyt on pakko sanoa, että nyt kun ura jääkiekkoilijana on ohi, niin ei Ilveksen ajalta olekaan mitään muuta kuin hyviä muistoja. Kaikkihan sen kuitenkin tietää, että ei ne kaikki kuitenkaan nyt mitään niin hyviä muistoja ole, mutta aika kultaa muistot ja tässä vaiheessa ei ole muita kuin hyviä muistoja. Jokainen joukkue on ollut hieno kokonaisuus ja niissä on ollut hyviä jätkiä, joiden kanssa on ollut mahtava pelata. Eniten on jäänyt harmittamaan –98 finaali, kun ei pärjätty IFK:lle. Meillä oli kuitenkin sellainen joukkue, että jos oltais saatu se finaalisarjan peli vaan kunnolla kulkemaan, niin mahdollisuudet olis ollu mestaruuteen. Nyt kun miettii, niin ei me annettu edes kunnon vastusta ja olishan se kulta tuolla kaapissa kivempi kun hopea. Sijoituksena hopea oli paras, mutta yhtä korkealle arvostuksessa nousee karsinnoista selviäminen. Se olis ollu aivan karmea häpeä olla siinä joukkueessa, joka pudottaa Suomen maineikkaimman joukkueen divariin. Se oli elämän ja kuoleman paikka, se olis ollu tyyliin kaula poikki, jos silloin oltais pudottu.

4. Koska oli henkilökohtaisesti vaikeinta Ilveksessä ja mistä se johtui?

- No karsintakaudella mä loukkaannuin, mutta kokonaisuutena meni ihan kohtalaisesti. Vaikeinta oli kuitenkin silloin hopeakauden jälkeen, kun kerättiin hirveä nippu pelaajia kasaan Ilvekseen. Joulutauon aikaan mun vatsalihas sitten leikattiin silleen, että muutama peli jäi väliin ja muuten olin kuukauden poissa jäältä. Sen jälkeen en sitten jostain syystä päässyt pelaamaan, vaikka joukkue rämpi aika pahasti. Toikka ja Jursinov ei halunnu päästää mua muualle pelaamaan vaan istutti viltissä. Toikka sano, että mä oon tärkeä mies sitten keväällä, mutta mä sanoin, että en mä mitään voi tehdä, jos en kerran pääse pelaamaan. Sitten siellä pelailtiin neljä-kuusi vaihtoa pelissä neloskentässä Järvenpään Juhan ja Peltolan Mikon kanssa. Silloin naurettiin jätkien kanssa keskenään, että missä tahansa muussa joukkueessa me oltais oltu kakkoskentässä.

5. Kuulemani mukaan karsintakaudella Veltto Virtanen pisti pelaajat pimeään huoneeseen kuuntelemaan valaiden ääntelyä – minkälainen kaveri hän oli?

- No en mä ny oikeen tiedä. Värikäs persoona, mutta ei sillä mitään käyttöä hokipsyklogiassa ollu. Esimerkiksi Tuomisen Kallu on ihan eri planeetalta. Sitten kun Veltto silloin siirtyi pois, niin onneksi saatiin siihen Kallu sitten tilalle. Ehkä se Veltto johonkin psykologiseen hommaan sopii, mutta ei todellakaan jääkiekon alueella. Kai siinäkin joukkuehenki kasvaa, kun kaikki nauraa samalle henkilölle, mutta tuskin se siinä tarkoituksena oli.

6. Kuulin, että selkäsi hajosi yhtäkkiä harjoituksissa Ruotsissa, mitä oikein tapahtui?

- Ilmeisesti selkä oli ihan viimeistä vaille pettämässä, koska se ei tarvinnut minkäänlaista niittiä, eikä mitään. Ennen hajoamista se ei ollu ollenkaan kipeä vaan se tapahtui ihan yhtäkkiä. Mä luistelin täysillä suoraan eteenpäin ja olin syöttämässä vasemmalle, eli käänsin koko kropan vasemmalle, syötin ja samalla luistelin täysillä eteenpäin. Samalla hetkellä kuulu rusaus selästä ja sitten lähti jalat alta. Tunsin heti, että nyt sattui pahasti ja jätkät sitten kanto mut koppiin. Mulla oli ennenkin ollu selän kanssa vaikeuksia ja olin sillä fiiliksellä, että viikon päästä palataan takas jäälle. Sitten siinä meni kuitenkin kaksi viikkoa silleen, että en pystynyt kun pari askelta ottamaan ja kroppa oli vinossa oikealle. Odotin siinä aikani ja sitten, kun se ei alkanut parantumaan, niin alettiin tutkia paremmin – sitten sieltä löytyikin kaikenlaista.

7. Mitkä tilanne se oli henkisesti, kun sinulle kerrottiin, että urasi kiekkoilijana on ohi?

- No kyllähän se tosi kova paikka oli. Mä olin kuitenkin ajatellut, että ainakin viisi vuotta pystyn vielä pelaamaan ja vuosia Ilveksessäkin piti olla vielä edessä. Silloin, kun lääkäri sanoi sen, niin ei sitä oikein vielä silloin käsittänyt, vaan seuraavana päivänä se sitten potkas kunnolla. Olin silloin ensimmäisellä viikolla todella masentunut ja olin silloin vielä yksin Ruotsissa. Joukkue oli pelireissuilla eikä niiden kanssa voinut juurikaan olla tekemisissä, eikä mulla siellä silleen kavereita tai tuttuja ollu. Viikko lääkärin lausunnon jälkeen tulin sitten Suomeen ja sen jälkeen on ollut paljon helpompaa. Nyt on koitettu pitää päätä pystyssä ja aloittaa kokonaan uusi elämä. Tästä tavallaan vasta se elämä alkaa, kun aletaan tekemään jotain ”normaali” ihmisen hommia. Tähän tilanteeseen sopii hyvin Niemisen Villen sanonta: ”Aikansa kutakin sano mummo, kun pääsiäisen pyhät katiskassa vietti”.

8. Mitä sieltä selästä nyt sitten hajosi?

- Sitä ei tiedetä, että mikä on ollut synnynnäistä ja mikä hajosi vasta nyt. Se mitä siellä nyt on, niin alin nikama (L5) on yliliikkuva eli se on sentin pois paikaltaan, mutta tämä on ollut tiedossa jo 10 vuotta. Se mitä aikaisemmin ei tiedetty on se, että selkärangasta lähtee nikamasta sivuille sivuhaarat ja ne on molemmat poikki. Näiden lisäksi vielä okahaarake eli alin selässä tuntuva nikama on halki. Vahvat selkälihakset on pitänyt paikallaan varsinkin sitä yliliikkuvaa osaa. Eli, jos se pääsee liikkumaan, niin se osuu hermoon ja sitten joutuu ainakin viikon olemaan pelaamatta. Sitten myös nivelsiteet, jotka menee nikamien välillä, niin ne on myös pitäneet selkää kasassa. Nyt sitten toiselta puolelta siitä alimmasta nikamasta meni ne nivelsiteet poikki. Eli, jos nyt teen nopean liikkeen, niin se alin nikama osuu hermoon ja tekee todella kipeää. Normaali kävely ei satu, mutta juosta ei pysty ollenkaan ja kuntopyöräkin alkaa 10 minuutin kuluttua sattumaan. Lääkäri vähän silleen lupasi, että selän pitäisi parantua niin, että voisin jopa höntsykiekkoa pelata, mutta ammattilaisaika on ohi.

9. Eli mitä sinä nyt sitten meinaat alkaa tehdä ja aiotko asettua Treelle?

- Kyllähän mä Treelle meinaan asettua! Mähän olisin ihan kipee koira, jos mä en pääsis kattomaan Ilveksen pelejä. Viikon päästä mä lähden käymään Ruotsissa ja sitä ennen pitäisi ratketa meneekö mun hakemus jääkiekkoon liittyvästä työpaikasta läpi. Kyllä mä kouluun menemistäkin mietin, mutta mulle vois tuottaa ongelmia pysyä siellä koulun penkillä. Mä oon lukion ja kauppiksen käynyt ja jo kauppiksen aikana tuli ongelmia poissaolojen kanssa.

10. Mikä on totuus sinun vakuutusturvastasi?

- No samantyylinen eläkevakuutussysteemi siellä on kuin täälläkin. Aamulehti kirjoitti jotain, että 80% palkasta 40-vuotiaaksi ja se on kyllä täyttä hevonkukkua. Siellä on Kelaa vastaava laitos, jonka pitäisi maksaa 18000 kruunua kuukaudessa mun palkasta, mutta kun mä muutan Suomeen, niin ne ei maksa penniäkään. Niin kauan, kun mä oon työtön, niin mä saan korvausta sieltä jonkun verran.
Mulla on kahden vuoden sopimus sinne ja tällä hetkellä saan 80% normaalipalkasta. Nyt odotan vakuutusyhtiön päätöstä, että kuuluuko se eläkevakuutus mulle vai ei. Jos se kuuluu, niin sitten mä saan jotain pientä korvausta 40-vuotiaaksi. Jos se vakuutus ei mee läpi, niin sitten mä saan 80% mun palasta sopimuskauden loppuun, eli tän ja ensi kauden. Jos ajattelee pelkkää rahaa, niin mun kannalta olis parempi, jos se vakuutus ei menis läpi. Jos se kuitenkin menee läpi, niin sitten Timrå todennäköisesti maksaa jollain könttasummalla (ehkä noin 50% palkasta) mun sopimuksen ulos.

11. Onko valmentaminen käynyt mielessä?

- No onhan se mielessä käynyt, mutta mä nyt kahdeksan vuotta ehdin saada palkkaa jääkiekkoilusta ja koko ajan on ollut sellainen pieni pelko, että missä olen ensi vuonna, millainen on palkka jne. Valmentajan homma on kuitenkin vielä tuulisempaa kuin pelaajan homma. Häviät neljä peliä putkeen ja joukkue ei näytä hyvältä, niin saat kenkää. Valmentajan hommassa nyt ei ainakaan voisi asettua aloilleen mihinkään kaupunkiin. Ikinä ei pidä sanoa, että ei koskaan, mutta tällä hetkellä musta tuntuu, että ammattivalmentaminen ei ole mun homma. Joku junnujen valmentaminen olisi sitten ihan eri juttu.

12. Herättääkö se jotain ajatuksia, että Veijareita & Virtuooseja -kirjan kustantanut ja Ilves.comia ylläpitävä Poika Kotiin Oy on aloittanut aikanaan nimellä Hade & Pummit?

- (naurua) No ihan ekana tulee mieleen, että mää ja mun kaverit…mutta loistava nimihän se on. Vaikka toi Hade & Pummit koskee mua ja se tuntuu loistavalta, niin kyllähän toi Poika Kotiin on mahtava nimi, sillä kaikki jääkiekkoa seuraavat tietää mitä sillä tarkoitetaan.

13. Mitä mieltä olit V&V -kirjasta – olitko itse omasta mielestäsi oikeanlaisesti ja vääristelemättä esillä kirjassa ja antoiko se oikean kuvan tapahtumista?

- No ainakaan mun kohdalla ei ollut mitään vääristelyitä ja eihän kirjailija olisi mitään hyötynyt, jos hän olisi alkanut vääristellä sanoja, sillä olisi ollut lyhyet jäljet. Kirja oli kirjoitettu rohkeasti, kaikki ei ollut positiivista, mutta niinhän se pitääkin olla. Mun kohdalla kirja oli kirjoitettu juuri niin kuin pitikin.

14. Minkälainen valmentajapari oli Mälkiä & Selin verrattuna muihin urasi valmentajiin?

- No jos aloitetaan siitä farssista, missä oli ensin Jalonen ja Annala ja sitten Vesala ja sitten taas Jalonen. Se oli ihan turhaa leikkiä ja panettelua, että joukkue ei olisi ollut kunnossa. Se oli ihan paskapuhetta, silloin oltiin reenattu hyvin eikä takuulla ollut mikään kiinni kunnosta. Kirjassakin mä sen sanoin, että Vesala on jäätävä valmentaja ja A-junnutasolle asti ehkä jopa Suomen paras valmentaja, mutta miesten peleissä paukut eivät riittäneet ollenkaan. Pää punaisena huutaminen ei oikein toimi aikuisiin miehiin. Pitkälti saa Ilveksen johto kiittää itseään siitä ratkaisusta, että Jalonen ja Annala otettiin takaisin, sillä ilman sitä vaihdosta en tiedä miten olis käynyt karsinnoissa.

Jursinovin aikana sitten ei voikaan puhua valmentajaparista, sillä silloin valmensi vain ja yksin Jursinov. Käy oikein sääliksi Annalan Latea, joka on aivan loistava valmentaja ja persoona. Jursinov potkaisi Annalan pihalle, sillä Latella oli omia mielipiteitä ja vaikka hän ei halunnut tapella, niin hän kuitenkin kertoi omat mielipiteensä, eikä Jursinov kestänyt sitä. Jursinov sopi hyvin siihen kokemattomaan joukkueeseen valmentamaan, mutta sitten kun alkoi nimet kovenemaan, niin kentät sopi keskenään kuvioista, koska Jursinov ei pystynyt sanomaan mitään mistään kuvioista. Viimeinen vuosi olikin sitten jo katastrofi kun olisi tarvittu oikeasti ammattilainen valmentamaan. Vova peluutti Raipen aivan totaalisen puhki, mutta onneksi oli äijä niin kovassa kunnossa, että jaksoi painaa vielä maajoukkuepelitkin siihen päälle. Mahtaakohan kukaan NHL-pelaajakaan pelata niin karmeinta minuuttimääriä kun Raipe pelas silloin.

Mälkiä & Selinhän sitten oli aivan loistava pari. Mälkiällä meni se homma välillä sellaiseksi turhaksi huutamiseksi, mutta kaksikko teki loistavaa työtä, kun ottaa huomioon, että millaisissa olosuhteissa he joukkueeseen tulivat. Vaikka Tappara viime kaudella kävelikin playoffseissa yli, niin kyllähän se kausi materiaaliin nähden oli aika lähellä täysosumaa.

15. Mikä Ilveksessä mättää tällä hetkellä?

- Puolustuksessahan Nikon poissaolo on karmea lovi. Mä sanon, että Nikon poissaolo rokottaa 40% pois Ilveksen puolustuksesta sanoo muut mitä sanoo. Ilveksellä on todella nuori puolustus ja se aiheuttaa omalla tavallaan ongelmia. Nuorilla pelaajilla tulee kuitenkin välillä hasseja ja sanotaan, että niitä tulee vähintään yksi per peli eikä se ole mikään ongelma sillä, jos ei uskalla yrittää, niin ei mitään koskaan opikkaan. Nyt niitä nuoria puolustajia on kuitenkin niin paljon, että virheitä kertyy.

16. Minkälainen olisi top 5 -kentällinen by Juha Hautamaa?

- No mä teen sellaisen kentän missä on nykyään Euroopassa pelaavia äijiä. Kyllä ihan ehdoton sentteri on Raimo Helminen ja sen laidoilla pelais Vesa Viitakoski ja (pitkän miettimisen jälkeen) Kai Nurminen. Puolustuksessa olis sitten ihan ehdottomana ykkösenä Jani Nikko ja kyllä toiseksi puolustajaksi pitää laittaa Janne Grönvall, se on aina ollu niin vaikee kiertää. Maalivahdeista kaikki parhaat on kuitenkin rapakon takana, joten mun on pakko lainata Toskalan Vesa sieltä maaliin.

17. Haluatko lähettää jotain terveisiä faneille?

-Totta kai ja mielelläni lähetän. Ilves.comin keskustelussa oli juttua mun selkävammasta ja yhtä lukuun ottamatta kaikki oli todella kannustavia. Itse asiassa mä loppujen lopuksi nauroin sille yhdelle kommentille, kun aiheena oli Hautamaan selkävamma, niin seuraava viesti oli, että mitä väliä sillä on, kun Hautamaan suurin vamma on edelleen päässä. Olin kyllä siihen tyytyväinen, että siihen sitten vastattiin, että olipas idioottimainen kommentti. Haluaisin nyt tässä kiittää kaikkia siitä tuesta mitä olen Ilves.comin kautta saanut. Varsinkin silloin ensimmäisellä viikolla, kun olin yksin Ruotsissa ja oli vaikeaa, niin kaveri soitti Suomesta ja käski mennä lukemaan keskustelupalstaa, mutta varoitti ekasta vastauksesta. Itse asiassa se helpotti ja niitä oli kiva lukea. Siinä alkoi ajattelemaan positiivisia asioita, kun huomasi, että fanit muistavat.

HAASTATTELU: Paavo Puomila 

Sivun alkuun