|
1. Kuka on Arto Koivisto – kerro vähän itsestäsi.
Mistähän sitä aloittaisi. No minähän olen noita pohjoisen poikia, eli Yli-Torniossa olen syntynyt ja siellä viettänyt lapsuuteni. Opiskelujen takia tulin tänne etelään.
Peliurasta sen verran, että maalivahtina olen itse pelannut Kiekko-Reippaassa yhden kauden liigassa ja sitä ennen Heinolassa kakkosdivisioonaa. Kiekko-Reippaasta lähdin sitten Jyväskylään opiskelemaan liikunnanopettajaksi. Pari kautta pelasin silloisen Lohen, eli nykyisen Diskoksen joukkueessa kakkosdivisioonaa. Sitten olin yhden kauden JYPin liigajoukkueen mukana, mutta en pelannut kun yhden ottelun. Sen jälkeen ajattelin, että kyllä tämä nyt saa riittää ja keskityin opiskeluun.
Siihen aikaan maalivahtivalmennus oli aika lapsenkengissä Suomessa ja minua sitten pyydettiin organisoimaan JYPin maalivahtivalmennus - tämä tapahtui joskus vuosina 1985-86. Olin siinä sitten kolme kautta JYPissä maalivahtivalmentajana.
Sieltä tulin Tampereelle Tapparaan ensin maalivahtivalmentajaksi kolmen kauden ajaksi ja sitten toimin siellä kakkosvalmentajana 2,5 kautta, kunnes sain kenkää siltä kakkoskoutsin paikalta.
Kun tulin Tampereelle aloin vetämään Sammon lukiossa urheilijoiden aamujäitä ja siitä sitten hiljalleen alkoi tulemaan tavallisiakin tunteja. Sitten kun hommat Tapparassa loppui, siirryin päätoimisesti liikunnanopettajaksi Sammon lukioon ja siellä minulla on ollut virka nyt jo suurin piirtein neljä vuotta. Toimin myös jonkun verran yläasteiden liikunnanopettajana.
Perheestä sen verran, että minulla on vaimo Aletta ja viisivuotias tytär Adalmiina.
2. Miten päädyit mv-valmentajaksi?
No siitähän se siis lähti, kun Westerlundin Erkan aikaan olin JYPissä maalivahtina ja siellä tiedettiin, että opiskelen liikunnanopettajaksi. Lopetettuani pelaamisen sieltä organisaatiosta sitten otettiin yhteyttä ja tarjottiin tilaisuutta organisoida se maalivahtivalmennus. Se oli jatkoa uralleni, kun oli pelaamisen lopettanut, niin tätä kautta pääsin ohjaamaan ja opettamaan lajissa josta pidän todella paljon.
Tässä on sitten tullut tehtyä kaikenlaista mv-valmennuksen piirissä. Olen jääkiekkoliitossa kouluttanut mv-valmentajia, sitten olen pitänyt maajoukkuemaalivahdeille ja puolustajille leirejä. Lisäksi olen ollut mukana kansainvälisessä toiminnassa, eli pidimme Suomen ja Sveitsin juniorimaajoukkueiden maalivahdeille leirin Vierumäellä ja Davosissa.
Kun sain Tapparasta kenkää tein nelisen vuotta vain opettajan hommia, mutta sitten minut pyydettiin 18-vuotiaiden maajoukkueprojektiin mukaan, tai siis pelaajathan olivat silloin 15-vuotiaita. Nelisen vuotta olin siinä mukana ja se homma huipentui MM-kultaan Sveitsissä.
3. Minkälaisien vaiheiden jälkeen päädyit Ilvekseen?
No viime kauden olin HPK:ssa. Yksinkertaisesti se meni niin, että viime keväänä Jalon Ripa otti yhteyttä ja kyseli, että olisiko kiinnostusta tällaiseen hommaan. Olen aina arvostanut Ilvestä organisaationa ja tunnen paljon "ilvesläisiä" valmentajia. Koin Ilveksen lämminhenkisenä yhteisönä ja tunsin tietynlaista ylpeyttä siitä, että minua pyydettiin tänne. Ei sitä siinä kauheasti tarvinnut miettiä, että otanko homman vastaan vai en.
4. Tunsitko ketään pelaajista ennestään?
No Viitakosken Veskun tunsin Tapparan ajalta ja Peltomaan Tinken tunsin myös. Sitten on ihan tuttuja pelaajia jotka ovat olleet minulla oppilaina, eli Teemu Jääskeläinen, Ville Snelmann ja Kimmo Vähä-Ruohola. Lassen ja J-P:n tunsin myös ja hehän ovat vähän niin kuin tämän liigajoukkueen sydän - upea parivaljakko! Puhuin tuossa, että Ilves on lämminhenkinen organisaatio ja siitä saadaan osittain kiittää Lassea ja J-P:tä.
5. Miten liigaveskareiden treenauttaminen eroaa junnuveskareiden valmentamisesta?
Ihan junnumolareista kun puhutaan, niin silloin tehdään todella paljon töitä tekniikan kehittämisessä / hiomisessa ja motoristen tekijöiden kuten koordinaation kehittämisessä. Koordinaatiokyky on sellainen tekijä joka on helpommin kehitettävissä mitä nuorempi olet ja iän kasvaessa työmäärä lisääntyy huomattavasti. Junnuissa pitää keskittyä niihin asioihin jotka kunakin ikäkautena ovat tärkeitä. Junnupuolella homma painottuu enemmän tekniikkaan.
Liigajoukkueessahan esimerkiksi meillä on kaksi hyvin erilaista maalivahtia. Nisse on edelleen siinä vaiheessa, että tekniikoita hiotaan paremmiksi ja koitetaan jopa oppia uusia tekniikoita. Taktinen pelaaminen on erittäin tärkeää, eli pelataan erilaisia pelitilanteita ja silloin voidaan puhua maalivahdin pelitavasta. Esimerkiksi Nissen kanssa pyritään hakemaan sellaista pelitapaa joka sopii hänelle niin fyysisesti, teknisesti kuin taktisestikin. Maalivahti ei voi lähteä kopiomaan ketään, vaan pitää löytää sellainen tapa joka tuntuu maalivahdista itsestään hyvältä. Nisse on nyt siinä vaiheessa, että hän hakee sitä juuri hänelle sopivaa tapaa.
Bruce puolestaan on jo kokenut kettu ja hänellä on oma pelitapansa olemassa, mutta siinäkin tietysti voidaan vähän viilailla joitakin juttuja. Vanhemman maalivahdin kanssa homma on hyvin paljon sellaista auttamista ja hyvien olosuhteiden luomista.
Liigamaalivahtien yhteydessä on myös tärkeää psyykkinen valmennus. Mitään erillistä psyykkistä valmennustahan ei ole, vaan valmentajan täytyy koko ajan ilmeillä, eleillä ja sanoilla tehdä sitä. Tavoitteenahan on se, että maalivahti on tasapainoinen ja luottaa itseensä - henkinen tasapaino on erittäin tärkeää! Maalivahdille on tärkeää, että pystyy sulkemaan kaiken epäoleellisen pois ja keskittyä vain seuraavaan erään tai kiekkoon. Nissinen on jo tässä vaiheessa osoittanut, että hän on erittäin hyväpäinen kaveri ja se on erittäin tärkeä lähtökohta tässä hommassa. Jos maalivahti pelaa kauden kaikki pelit, niin ei se fyysisesti ole läheskään niin rankkaa, kuin henkisesti. Huonosti menneet pelit / erät on pystyttävä unohtamaan nopeasti. Kokeneet maalivahdit pystyvät juuri tästä syytä pelaamaan tasaisempia kausia - nuoremmilla pelaajilla tulee yleensä notkahduksia, vaikka muuten pelaisikin unelmapelejä. Psyykkinen valmennus on iso haaste maalivahtivalmennukselle.
6. Kuinka suuri osa maalivahdin harjoittelusta on fysiikkaa ja kuinka suuri osa tekniikkaa parantavaa?
Fysiikka on se koko homman perusta ja sen eteen tehdään töitä joka päivä. Itse kauden aikana sen eteen ei mitään erikoisia poppakonsteja tarvitse tehdä. Tätä tahtia, kun pelataan niin automaattisesti pysyy kunnossa. Tärkeämpää on palautuminen. Tässä hommassa tärkeää on uni, lepo ja oikea ravinto - terveet elämäntavat. Se psyykkinen homma korostuu edelleen - kun olet nukkunut hyvin, tehnyt harjoitteet hyvin ja syönyt hyvin, niin sinulla on tunne, että olet kunnossa ja peliin on hyvä lähteä.
7. Harjoittelevatko maalivahdit enemmän yksilöurheilijoiden vai joukkueurheilijoiden tavoin?
Jos liigamolareita ajattelee, niin ihan samat kestävyysominaisuudet tarvitsee maalivahdin hankkia, kuin kenttäpelaajankin. Samoja voima / nopeus ominaisuuksia tarvitaan, mutta sitten on tietenkin tiettyjä spesiaalireenejä esimerkiksi lantion, vatsan ja selän alueella. Kesällä joitakin harjoituksia tietenkin vähän eritytetään muusta joukkueesta.
8. Kuinka tärkeässä roolissa toistosarjat ovat Ilves-veskarien harjoittelussa?
Kaikki lähtee toistoista, kun puhutaan tekniikan tai taktisen pelaamisen harjoittelusta. Maalivahdin täytyy saada oikeita hyviä toistoja - määrää nyt ei voi sanoa, mutta todella paljon niitä pitää olla. Vain toistojen kautta maalivahti voi mennä eteenpäin harjoittelussa. Totta kai niitä toistoja voi tehdä myös mielikuvissa. Mielikuvaharjoittelu on merkki urheilullisuudesta ja siitä, että haluat panostaa tekemiseen - aina ei ole mahdollista mennä jäälle, joten mielikuvissa pitää käydä läpi taktista pelaamista ja jopa teknisiä juttuja voi tehdä mielikuvissa.
9. Harjoittelevatko Ilveksen maalivahdit paljon joukkueharjoitusten ulkopuolella?
Kun pelirytmi on päällä, niin esimerkiksi Nissen kohdalla ei olla voitu kauheasti pitää omia treenejä. Joskus harjoitusten jälkeen ollaan jääty tekemään jotain omia juttuja, mutta siinä pitää pysyä maltti mukana, että ei ajeta kaveria puhki. Joitakin vapaaehtoisia aamujäitä on käytetty hyväksi. Valmennuksen kannalta on harmi, että Nisse on nyt maajoukkueen mukana, kun olisi ollut aikaa pitää omia reenejä. Vaikka Nisse onkin Tsekeissä, niin on sillä kotiläksyt mukana, eli valmennuksen kassa ollaan puhuttu, että siellä mahdollistetaan tietyt harjoitukset Nisselle.
 Tuomas Nissisellä on kotiläksyt mukana maajoukkuereissulla.
10. Onko maalivahtiharjoittelussa pelaajia mukana esim. ampumassa kiekkoja?
Kyllä pelaajia käytetään tarpeen kukaan. Tekniikan harjoittelussa riittää ihan vaan pari laukojaa, mutta sitten kun on taktista harjoittelua, eli pelitilanteita, niin tarvitaan vähintään viisikko. Luonnollisesti näissä käytetään enemmän nuoria pelaajia, koska heidän kuormituksensa itse peleissä on pienempi. Luonnollisesti joukkueharjoituksiin aina sisällytetään maalivahtiharjoituksia, niin kuin tänäänkin viimeinen harjoitus joka oli kenttäpelaajille maalintekoharjoitus, mutta toimi myös hyvin maalivahtiharjoituksena.
11. Miten lahjakkaan, mutta epävarman maalivahdin varmuutta kehitetään? Tuleeko se vain pelaamalla, vai voiko sitä harjoitella?
Kyllä varmuuttakin voi harjoitella. Ensin pitää analysoida, että mistä se epävarmuus johtuu, eli onko se puutteellinen tekniikka vai johtuuko se taktisesta pelaamisesta, jolloin tietynlaisissa tilanteissa on ongelmia. Kun kaikki osa-alueet ovat kunnossa, niin epävarmuus alkaa vähentyä. Keskittymisen merkityksen tajuaminen on myös erittäin tärkeää. Jokaisen maalivahdin on löydettävä se oma tapansa keskittyä - en minä ole koskaan nähnyt hyvän maalivahdin läpyttelevän "high fiveja" tai leikkivän hippaa joukkuetovereiden kanssa ennen peliä.
12. Voiko psykologisia ominaisuuksia (keskittymiskyky ym.) harjoitella? Jos voi, niin miten?
Kyllä keskittymistä voi ja sitä pitää reenata. Ensin pitää ymmärtää, että mitä se keskittyminen oikeasti on. Monesti käy niin, että maalivahti pelaa loistavan pelin mutta sitten seuraavassa pelissä homma lässähtää. Se ei johdu siitä, että maalivahti olis takki auki tyyliin mä oon maailman paras maalivahti, vaan se on sitä, että maalivahdilla on liian hyvä mieli eikä hän olekaan enää huolestunut siitä seuraavasta pelistä ja keskittyminen häiriintyy. Menneen pelin tilanteita pitää mennä mielikuvaharjoittelulla läpi ja kerrata tapahtumia - miettiä mitä olisi voinut tehdä paremmin. Ajatukset pitää kasata tulevaan peliin tai valmistautumisprosessi häiriintyy.
13. Sopivatko maalivahdit sopivat oman puolustusalueen pelaamisen suuntaviivoista yhdessä puolustajien kanssa?
Tottakai sovitaan ja itse koen tämän yhdeksi maalivahtivalmentajan tärkeimmistä tehtävistä. Katson, että tehtäväni on toimia pakkien ja molarien koordinaation välittäjäaineksena. Pakkien ja molarien on oltava selvillä, että miten pelataan esimerkiksi 1-1-, 2-1- ja 3-2 -tilanteissa. Tehtävänä on siis nimenomaan kiekottoman pelin koordinaatio - kiekollinen peli kuuluu sitten enemmän muille valmentajille. Pakeilta pitää tulla palautetta maalivahdeille ja toisinpäin.
14. Kuinka paljon maalivahti pelatessaan improvisoi ja kuinka paljon tulee suoraan selkäytimestä?
Kyllähän torjuntojen pitää tulla selkäytimestä. Pelitilanteessa sinulla ei ole aikaa miettiä miten sinä tilanteen pelaisit. Se miten pelaat tilanteen tulee taktisten valmiuksien pohjalta. Näitä taktisia valmiuksia me hankitaan ja taktisilla valmiuksilla tarkoitan tiettyä tapaa pelata tiettyä tilannetta. Eli esimerkiksi, jos kulmasta lähtee nousemaan pelaaja voit sen mailalla tai lähteä pystyssä pelaten liikkumaan mukana. Mitä enemmän maalivahdilla on taktisia valmiuksia, niin sitä luovempaan peliin hän pystyy. Dominik Hasek on hyvä esimerkki erittäin luovasta maalivahdista - koskaan ei tiedä millä tavalla hän jonkun tietyn tilanteen pelaa.
On paljon sellaisia maalivahteja, joilla on perustekniikka kunnossa. He liikkuvat uusissa hienoissa varusteissaan hyvin ja ovat vielä hyvän kokoisiakin, mutta pelitilanteessa ovat ihan reikäjuustoja, kun luovuus puuttuu kokonaan.
15. Bruce Racine on nyt loukkaantuneena, mutta miten teidän yhteistyönne on sujunut?
Bruce on kokenut ja fiksu kaveri joka pyrkii neuvomaan tarvittaessa ja arvostan häntä kovasti. Bruce pystyy kokeneena kaverina antamaan minulle paljon ja toivottavasti minäkin pystyn antamaan hänelle jotakin. Viime kaudella seurasin Brucen pelaamista ja tiedän, että hän on siinä mielessä potentiaalinen maalivahti, että hän voi pelata vaikka kuinka hyvin, jos kaikki loksahtaa kohdalleen. Yhteistyömme toimii todella hyvin ja on ikävää, että hän loukkaantui. Nissiseen Bruce on suhtautunut ns. isällisesti, eli on pyrkinyt puhumaan hänelle ja antamaan neuvoja. Valmennushan ei aina voi olla sellaista, että minä sanelen mitä tehdään, vaan maalivahtilähtöiset jutut ovat aina hyvästä. Meidän kaikkien kolmen yhteistyö on sujunut todella hyvin.
16. Mikä on Bruce Racinen tämänhetkinen tilanne?
Tätä pitäisi kysyä lääkäriltä. Me olemme sopineet, että näitä asioita kommentoivat ne ihmiset jotka parhaiten osaavat / tietävät.
17. Mitä sitten, jos Racine ei voi pelata - pystyykö Nissinen pelaamaan koko kauden tarvittavalla tasolla?
Kyllä meidän tällä hetkellä, kun Brucen tilanteesta ei tiedetä, on lähdettävä siitä, että Nissinen pelaa kaikki pelit. Nissen kanssa ollaan puhuttu tästä ja meille on iso haaste pitää Nisse tarvittavassa henkisessä tilassa - fysiikasta homma ei ole kiinni. Maalivahtitilanne on nyt sellainen, että Nisse pelaa ja Brucen tervehtymistä odotellaan. Jos käy niin, että Bruce ei tervehdy, niin sitten pitää katsoa tilannetta uudestaan.
18. Onko mahdollista, että Tuomas Nissinen aloittaa ensi kauden Ilveksen ykkösveskarina?
Ei siihen ole mitään estettä. Projektihan on alusta asti ollut sellainen, että Nisse tulee tänne ja vuoden päästä hän pystyisi pelaamaan ykkösmaalivahtina. Nyt kun mietitään miten Nisse on pelannut, niin en minä näe siinä mitään estettä - töitä on kuitenkin paljon tehtävänä.
19. Onko sinulla jotain muuta kerrottavaa?
Haluaisin tässä tuoda yhden asian esille. Monessa paikassa on tultu kiittelemään siitä kuinka hyvin yhteistyö Nissen kanssa on toiminut ja hyvin se onkin toiminut, mutta pitää muistaa, että monta vuottaa tätä pohjaa on rakentanut Nissen isä jolle kuuluisi suurin osa kiitoksista.
Haastattelu: Paavo Puomila Kuva: © Poika Kotiin Oy
|

Arto Koivisto
|
|
|
|