|
Miten päädyit Ilvekseen?
Tultuani pois Venäjältä minulla oli muutama vaihtoehto Suomessa ja Ruotsissa. (Voitko nimetä yhtään?) Hehee, taitaa olla parempi, että en…
Mitä tiesit Tampereesta ennen kuin tulit tänne?
En juuri mitään. Tiesin, että Tampere on Suomen toiseksi suurin kaupunki. Kuulin helsinkiläiseltä toimittajakaveriltani, että tämä on viihtyisä kaupunki, ja se pitää paikkansa.
Pelasin itse edellisen kerran tällä kaudella 12. joulukuuta, joten tuntuma voi olla vielä hakusessa. Toivon kuitenkin pystyväni auttamaan joukkuetta kevään aikana.
Päätit lähteä pois Jaroslavista. Millaista siellä oli?
Jaroslav on kolmen tunnin matkan päässä Moskovasta. Kieli ei ollut ongelma, koska puhun venäjää, mutta jokapäiväisessä elämässä oli liikaa ongelmia. Mikään arkipäiväinen asia ei yksinkertaisesti toiminut, ja päätin, ettei täällä oleminen ole palkan arvoista. Lisäksi joskus ennen peliä piti sulkeutua leirikasarmille, josta ei saanut edes lähteä kotiin nukkumaan. Kyllästyin siihen kaikkeen. Monet menevät sinne rahan takia, mutta hetken kuluttua huomaa, ettei se ole sen arvoista: raha ei lopulta ole NIIN iso asia, jos eläminen ei ole mukavaa. Elämästä pitää voida nauttia jo senkin vuoksi, että olen vasta 25-vuotias (jätkä parhaassa iässään, toim. huom.) ja minulla on vielä paljon pelivuosia jäljellä.
Venäjän liigan taso on noussut voimakkaasti, koska seurat pystyvät maksamaan parasta palkkaa koko Euroopassa. Tein kymmenessä ottelussa pisteet 2+3.
Miksikö halusin lähteä Venäjälle? Vanhempani ovat sieltä kotoisin ja muuttivat Kanadaan kaksi kuukautta ennen kuin synnyin. Olen aina ollut venäläisen jääkiekon ystävä ja kannattanut Venäjän maajoukkuetta. Kun tuli tällainen mahdollisuus ottaa selvää, millaista elämä on siellä, halusin käyttää tilaisuuden hyväkseni.
Venäjän-reissu ei ollut minulle suuri pettymys, sillä tiedän niin monia, jotka ovat lähteneet sieltä pois kesken kauden. Halusin itse kokea, minkälaista on elää ja tehdä työtä Venäjällä, eikä jokin muutaman päivän matka olisi antanut siitä riittävää kuvaa. En siis kadu sinne lähtöäni ollenkaan. Se oli kokemus.
Kaikki odottavat mielenkiinnolla, millainen pelaaja olet ja miten pystyt auttamaan joukkuetta.
Olen aina ollut maalintekijä. Lisäksi pystyn toisinaan tekemään myös peliä ja jakelemaan syöttöjä, mutta Ilves odottaa minulta ennen kaikkea maaleja. Ja luisteluvoimaa. Olen kuullut, että joukkueessa on hyviä syättäjiä, joten tästä voi tulla hauskaa. Hyvät pelintekijät olivat yksi syy siihen, että Ilves tuntui kiinnostavalta vaihtoehdolta.
Nyt yksi suuri tavoitteeni on voittaa mestaruus jossakin eurooppalaisessa joukkueessa!
Kerro vuosista Pohjois-Amerikassa.
Tulokaskaudellani 95—96 pääsin pelaamaan yhdeksän ottelua. Meillä oli hieno, todella kovaa työtä tekevä joukkue (toim. huom. Florida selviytyi Stanley Cupin finaaleihin). Se oli juuri joukkueena todella hyvä, vaikka ainoa todellinen supertähtemme oli maalivahti John Vanbiesbrouck. En päässyt pelaamaan playoffeissa, mutta oli upeaa olla mukana jo harjoituksissakin. Seuraavalla kaudella putosimme jo ensimmäisellä kierroksella, mutta se oli todella pienestä kiinni.
Tulokaskauden jälkeen olin kakkos-kolmosketjun hyökkääjä. Minulta odotettiin maaleja, niin kuin aina, sekä sitä, että pystyn auttamaan ketjukavereita maalintekoon.
Kaudella 1997—98 tein Floridan viimeisessä kymmenessä ottelussa kymmenen pistettä. Tämän jälkeen keskustelin GM:n kanssa, mutta emme oikein päässeet yhteisymmärrykseen asioista, ja uskoin, että minut myydään ennen training campia. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut. Menin harjoitusleirille, ja minulle sanottiin, että pelaisin muutaman pelin Floridan farmijoukkueessa Fort-Waynessa, minkä jälkeen minut myytäisiin.
Fort-Waynessa kesti kuitenkin puoli vuotta. Kun huomasin, etteivät he aiokaan myydä minua niin nopeasti kuin ensin oli ollut puhetta, siitä seurasi aika sählinki…se on pitkä tarina. Pääsin vihdoin pelaamaan Floridassa pari ottelua, mutta en enempää. Lopulta minut myytiin Torontoon, jossa oli niin hyvä joukkue, ettei farmista ollut asiaa ylös, kun loukkaantumisiakaan ei vakiomiehille tapahtunut. Lisäksi minut hankkineet GM Mike Smith ja pääkykyjenetsijä Hedberg lähtivät seurasta.
Juutuin farmiin. En ollut kovinkaan tyytyväinen siellä olooni ja päätin, että nyt on parasta lähteä Eurooppaan. Päädyin Ruotsiin, jossa viihdyin hyvin ja josta löysin myös tyttöystävän.
Ehkä vuoden tai kahden päästä voisin yrittää takaisin NHL:ään. Uskon voivani kehittyä Euroopassa ja sitä kautta päästä takaisin.
Miltä Ilveksen joukkue vaikuttaa?
Tunsin Racinen ennalta, sillä olimme joukkuekavereita yhden kauden. Hän on loistava maalivahti, ja valittiin muistaakseni MVP:ksi sillä kaudella. Tottakai oli helpompaa tulla Ilvekseen, kun tunsin edes jonkun. Minut on otettu hyvin vastaan joukkueessa.
Joukkue vaikuttaa hyvältä. Siinä on paljon taitoa, niin kuin useissa eurooppalaisissa joukkueissa. Joistakin pelaajista olen kuullut ennalta, kuten Helmisestä. Olisi hienoa päästä pelaamaan hänen rinnallaan, koska hän on kuuluisa syöttötaidoistaan. Aluksi en varmaankaan pelaa ykkösketjussa tasaviisikoin, koska pelituntuma on vielä hiukan kadoksissa.
(tässä välissä haastattelija hehkutti silmät loistaen ja suu vaahdossa, miten ainutlaatuinen, perinteikäs ja legendaarinen seura Ilves on, 16 Suomen mestaruutta…)
Ihan totta? En tiennyt juurikaan Ilveksen historiasta. Se kirjasi on ilmeisesti suomeksi?
Ennen viime kauden alkua harjoittelit Turussa, right?
Kyllä. Muutama vuosi sitten kävin kuukauden mittaisella harjoitusleirillä Turussa. Monet NHL-seurat lähettivät kokeilaitaan harjoittelemaan Vladimir Jursinovin alaisuudessa. TPS:n johto oli minuun tämän jälkeen yhteydessä ja tiedusteli kiinnostustani pelata Tepsissä, mutta sanoin aina pelaavani Pohjois-Amerikassa. Ennen kauden 2000—2001 alkua he tarjosivat minulle tilaisuuden harjoitella TPS:n riveissä veljeni kanssa. Olin myös mukana yhdessä turnauksessa, jonka voitimme.
Tavoitteesi ei siis ollut päästä pelaamaan TPS:n riveissä SM-liigassa?
Ei. Tarkoitus oli vain tutustua suomalaiseen kiekkoiluun ja palata seurajohdon kanssa asiaan ehkä myöhemmin. Hienoa, että sain tällaisen mahdollisuuden.
Haluatko kertoa siitä, kun sait puukon selkääsi Torontossa?
Heh hee…olin reilun kymmenen parhaan ystäväni kanssa juhlimassa yhden kaverini valmistujaisia. Kun tulimme ravintolasta, huomasin, että parkkipaikan toisella puolella 5—6 nuorta jätkää potki maassa makaavaa vanhempaa miestä. Hän oli tajuton, ja nämä vain jatkoivat potkimista. Menin väliin, ja tilanne näytti olevan kunnossa, kunnes joku hiipi selkäni taakse ja iski veitsellä.
Lääkärit kertoivat, että olin hyvin onnekas, sillä puukko osui vain sentin päähän keuhkoista, ja jos se olisi osunut niihin, minulla olisi ollut ehkä minuutti elinaikaa iskun jälkeen. Puukko osui kylkiluihin ja jatkoi matkaansa ylöspäin, eikä suoraan eteenpäin, jolloin se olisi varmasti sattunut keuhkoihin. Vammasta ei ole enää mitään harmia.
Ilvesläiset ovat jo miettineet sinulle sopivaa lempinimeä, kuten Kapteeni Nemo.
Aivan. Nemo on aina ollut lempinimeni, koska kyseinen kirja on niin tunnettu!
HAASTATTELU:
Baritoni
|
David Nemirovsky
|
|
|
|
Sivun
alkuun