Haastattelu 25.7.2001: Mika Nieminen

 
Jääkiekkoilija Mika Niemisen ensimmäiset harjoitukset Ilveksen edustusjoukkueen mukana ovat takana. Veikko astelee autolleen huomaa, että viisi minuuttia aikaisemmin lappuliisa on jättänyt tuulilasiin pikavoiton. ”Ja naapuri soitti äsken. Mä täällä vaan treenaan ja samaan aikaan naapuri on nostanut järvestä kymmenkiloisen hauen!” Veikko virnuilee.

Kuvassa uudet Ilveskasvot, Veikko Nieminen (vas.) ja Roman Vopat.

Tää juttu tulee siis Ilveksen nettisivuille, ilves.comiin. Minkä verran itse käytät nettiä?

Aika vähän loppujen lopuksi. Asioiden hoitamiseen, laskujen maksamiseen ja sellaiseen.

Nyt tapahtui siis se, mitä oli spekuloitu vuosikaudet. Millä mielin tulit takaisin?

Hyvillä mielin. Olin jo jonkin aikaa odottanut paluuta ja varsinkin keväästä asti.

Miten siirtoprosessi IFK:sta Ilvekseen eteni?

Ripa soitteli mulle muutaman kerran talven aikana. Juteltiin siinä kaikennäköisiä ja sovittiin, että jos vielä seuraa vaihdan, se on sitten Ilvekseen. Kun keväällä IFK:ssa tapahtui kaikenlaista, rupesin miettimään, että voimassaolevasta sopimuksesta huolimatta taitaa mun ura tässä seurassa olla ohi. Otin sitten heti agenttiini yhteyttä ja hän ryhtyi työstämään asioita Ilvekseen päin. Sitten vain odottelin.

Sopimustani IFK:n kanssa ei ole purettu, vaan Ilves ja IFK ovat sopineet vuokrasta. Sopimusta on vielä vuosi jäljellä ja IFK maksaa palkkani.

Mitä IFK:ssa oikein tapahtui talven aikana?

Minun mielestäni Matikainen käveli valmennuksen ja jopa Frank Mobergin yli ottaessaan Calounin takaisin. Ei se ollut Janin vika, vaan johdon, joka pelkäsi, miten fanit reagoivat, jos Jania ei oteta ja hän meneekin Bluesiin tai jonnekin. Me pelattiin silloin sarjan parasta kiekkoa ja oltiin tehty eniten maaleja. Meille ilmoitettiin, että tänne ei tule enää lisää jätkiä. Viikon päästä Jan olikin tullut. Siinä vaiheessa ymmärsin, että jos pelit alkavat mennä huonosti, ei valmentaja näe huomista. Kun pelit alkoivat mennä sekaisin, se olikin valmentajan vika.

Jan on loistava pelaaja, jos hän on kunnossa. Mutta Jan ei todellakaan ollut kunnossa. Siitä huolimatta sitä peluutettiin väkisin ykkösketjussa ja ykkösylivoimassa. Matikainen oli päättänyt, että koska Jan on hankittu, sitä myös peluutetaan.

Sitten tehtiin ratkaisu, joka on mielestäni aina aika ihmeellinen, eli otetaan kakkosvalmentaja vastuuseen. Nekään eivät saaneet mitään aikaan ja silloin tehtiin se virhe, että ruvettiin vain puolustamaan, vaikka meillä oli liigan paras hyökkäyskalusto! Ei meille tehty paljon maaleja, mutta ei me tehty niitä itsekään. Alkukaudesta tehtiin 5-6 maalia per ottelu ja nyt tehtiin yksi tai kaksi.

Mua oltiin myymässä Tepsiin. Viimeisenä siirtopäivänä Matikainen sanoi mulle, että oletko pakannut? Mä sanoin, että en varmasti lähde mihinkään. Siinä olisi muka pitänyt sanoa kotona, että mä muutan kahdeksi kuukaudeksi Turkuun. Jos viikkoa aikaisemmin olisi sanottu sama ja olisin saanut hetkin miettimisaikaa, olisin saattanut lähteäkin.

Matikaisen valmennusaikana pelattiin huonointa kiekkoa koko talven aikana. Se, mitä esitettiin puolivälierissä Ilvestä vastaan, niin olihan se hirveää peliä! Maratonmatsissakin toisen erän laukaukset 1-17. Eihän kotihallissa VOI tapahtua tuollaista. Maalivahti meidät pelasi viiteen peliin. Ahosen Ari oli playoffeissa aivan uskomaton.

Onko playoffeissa vaikeaa jatkaa sarjaa, kun häviää sellaisen maratonottelun kuin se ensimmäinen peli oli, eli taistellaan niin pitkään periaatteessa turhan takia?

Ei mun mielestä. Itsehän en tosin pelannut sitä avauspeliä. Playoffeissa on kuitenkin niin, että voitosta saa aina vain sen yhden pisteen. Sarjaa on jatkettava. Kyllähän se syö miestä kun tuolla tavalla hävitään, mutta liikaa se ei saa syödä. On sellainen mahdollisuus olemassa, että selkäranka menisi siinä, mutta ei se meillä sillä tavalla vaikuttanut.

IFK sitten voitti seuraavan pelin ja myös sen toisenkin Tampereen pelin, jossa säkin teit maalin.

Se mun maali oli IHAN selkeä potku ja olin ihan varma että se hylätään! Mä en olisi edes mennyt sanomaan mitään, jos se olisi hylätty. Tuomarit eivät ilmeisesti nähneet tilannetta, kun mun maila oli sopivasti luistimen vieressä. Mutta se kiekko tuli niin kovaa, etten ehtinyt mitään kunnon ohjausta tehdä. Noh, joskus näinkin päin!

Ei se IFK:nkaan jatkopaikka ollut niin kaukana, kun mm. Kortelainen ampui viimeisen pelin jatkoajalla ylärimaan.

Joo, tosin se tilanne oli sellainen, että jos Kortelainen olisi syöttänyt mulle, olisin ollut aivan yksin läpi. Mua häiritsemässä ei ollut ketään ja olin aivan varma, että se syöttää.

Millainen fiilis tuli, kun se viimeinen Bruunin maali syntyi?

Tyhjä olo. Playoffeissa ei usein hienoja maaleja tehdä, mutta olihan se kyllä aika hieno. Siinä tapahtui selkeä virhe meidän puolustukselta. Se ei kovin pitkään edes harmittanut, sillä oli kuitenkin ihan selvää, että niin huonolla pelillä kuin oli esitetty, ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia Tapparaa vastaan. Oltiin joka pelissä vastaanottavana osapuolena, vaikka se viiteen peliin menikin.

Palataan urasi alkuaikoihin. Vielä tänä päivänäkin puhutaan siitä, kuinka Ilveksellä oli superjoukkue, joka ei kuitenkaan voittanut mestaruutta. Mitä sun mielestäsi tapahtui keväällä 1988, kun Ilves voitti runkosarjan, mutta hävisi välierissä Lukolle 0-3?

Myllys oli aivan maaginen, Lukko pelasi taktisesti uskomattoman hyvin ja niillä onnistui kaikki. Ehkä meillä kädet jäätyi, kun huomattiin, ettei me kävelläkään Lukon yli. Oli muistaakseni voitettu kaikki runkosarjapelit niitä vastaan. Pietilän Sakke sanoi meille, että muistakaa nyt jätkät, että ne kaikki pelit runkosarjassa oli olleet tiukkoja. Me ei vain saatu sitä peliämme toimimaan niin hyvin. Ei siinä mitään sen ihmeempää mun mielestä tapahtunut. Muuta selitystä en keksi.

Miten näkisit oman roolisi silloin?

Pääsin pelaamaan hyvin, enemmän ja enemmän kauden edetessä ylivoimaakin. Ihan hyvin se meni, piste per ottelu -tahtia. Divarissa olin kuitenkin ollut kaksi kautta selkeästi johtopelaajan roolissa.

Oliko se Sakke, joka sai sut huomaamaan, että mahdollisuuksia on korkealle?

Kyllä. Sitä ennen olin vain pelaillut ja katsellut, missä mennään. Silloin ajattelin vain, että johonkin kouluun pitäisi päästä. Saken valmennuksessa rupesin treenaamaan kunnolla. Kyllähän A-junnuissakin oli treenattu, mutta ei se ollut vielä sellaista oikeaa treenausta. Harjoiteltiin sen vain takia, että päästiin pelaamaan. Kun oli pakko treenata. Sakke on keskusteleva. Se tietää järjettömästi kaikesta, varsinkin harjoittelusta ja näistä fyysisistä asioista.

Miten paljon saitte Saken aikana tehdä kentällä mitä halusitte ja miten paljon oli kurinalaista taktiikkaa?

Kyllä meillä ihan selkeät taktiset ohjeet oli että näin pelataan. Kovasti harjoiteltiin keskialueen avauskuvioita, keskialueen puolustussysteemejä, ihan selkeetä. Eli siihen se ei kaatunut.

Jyppiä vastaan keväällä 1989 tapahtui sitten sama homma kuin Lukkoa vastaan?

Me sössittiin se ihan itse. Ensimmäinen peli, joka hävittiin jatkoajalla, olisi voitu voittaa ihan mennen tullen. Mistään ei saatu maalia! Koko ajan oltiin johdossa. Mullakin oli tyhjä maali edessä jatkoajalla ja vedin ohi tai tolppaan. Toisessa pelissä oltiin huonompia Jyväskylässä, kolmas voitettiin ja neljäs sitten taas hävittiin. Me pelaajat mokattiin itse se sarja.

En mä itse kokenut sellaisia pakkomestaruuspaineita. (Katsoja kokee tilanteen aina vähän eri tavalla…) Olin kuitenkin silloin ekaa-tokaa vuotta mukana ja olin vain kiitollinen, että sain niin paljon peliaikaa.

Saiko Jyppi hakata ja kahvata?

Ei mun mielestä, ei se ollut siitä kiinni. Paljon pahempaa se hakkaaminen nykypäivänä on. Ei siinä sellaista ollut. Jypilläkin oli kuitenkin silloin aika taitava joukkue.

Vuotta myöhemmin (1990) Ilves pelasi upeat välierät Tapparaa vastaan.

Ripahan oli loukkaantunut silloin alussa. Silloin pääsi ainakin pelaamaan! Mä jouduin sanomaan jossakin vaiheessa peliä, että mä en pysty menemään sinne kentälle. Kaario haukkui mut pystyyn seuraavissa treeneissä: sä et sano koskaan ei, jos sut käsketään kentälle vaan silloin sä meet! En mä sen jälkeen vastaan sanonutkaan.

Netissä joku muisteli just pari päivää sitten sitä yhtä sun tekemää maalia, jossa Summanen kaivoi kiekon kulmasta ja syötti sulle aivan tyhjän maalin eteen. Sä vedit ihan tolpan viereen: jos olisit ampunut muutaman sentin enemmän oikealle, ohi olisi mennyt.

Tuota en muista…mutta onhan se säkää ollut, jos mä oon jostakin maalin saanut, heh heh. Yhden maalin niistä välieristä mä muistan. Pelattiin Siltasen Riken kanssa ylivoimaa. Kaikki vastustajathan pelasi aina Rikeä pois, ettei se pääse ampumaan. Me tehtiin niin, ettei se ammukaan, vaan lähtee suoraan eteenpäin ja plokkaa yhden tapparalaisen. Mä menin sen takaa: mulle jäi hirveä väylä b-pisteitten väliin. Lämmäsin siitä sisään. Siitä nousi kauhea haloo, kun tapparalaiset protestoi, että kiekottoman miehen estäminen. Sillä maalilla saatiin Tappara vähän pois tolaltaan. Toista kertaa sitä kuviota ei olisi voinut yrittää.

Miten paljon finaaleissa Tepsiä vastaan ratkaisi se, että just Rike loukkaantui?

Kyllä se aika paljon ratkaisi. Se pelasi yli puoli tuntia joka pelissä ja oli ihan selkeä liideri varsinkin puolustuspäässä ja ylivoimassa. Olihan se hirveä menetys! Se oli viides peli, me johdettiin sitä peliä Kupittaalla 3-0 ja hävittiin. Sarja olis ollut meille 3-2. Se loukkaantuminen oli yksi tärkeä käännekohta. Tepsillä oli hiukan leveämpi materiaali kuin meillä ja enemmän ratkaisijoita useammassa kentässä, joten Riken poissaolo tuntui.

Viimeisessä finaalissa säkin sitten loukkaannuit.

Joo, kiersin Virran Hantan ja nousin maalille, joku muistaakseni heittäytyi, kiekko osui luistimeen ja mä kaaduin oman kyynärpääni päälle. Ohutsuoli halkesi. Peli oli siinä vaiheessa jo ratkennut. Ei me saatu enää samaa meininkiä kuin aikaisemmissa peleissä.

Mä luulin vain, että ilmat meni pihalle ja menin vielä kerran vaihtopenkiltä kentälle, mutta tulin samantien pois.

Koska tilannetta ei tajuttu heti, menit lääkäriin vasta seuraavana päivänä. Siinä olisi voinut käydä huonostikin.

Niin olisi, se leikattiin vasta kahden päivän päästä. Se lääkäri ainakin sanoi, että jos olisin vielä päivän tai kaks odotellut, ei olisi ehkä tarvinnut leikata.

Seuraava kausi oli heikompi. Jalo ja Summanen lähtivät. Siihenkö se kaatui?

No kyllähän se oli isku. Kummatkin oli vielä eräänlaisia henkisiä johtajia ja Ripa oli kapteeni. Rami oli pörssivoittaja ja Ripakin varmaan kymmenen joukossa. Jotkut sanoi, että eihän se mitään vaikuta, kun lähtee 130 pistettä!

Kumpi voittaa, jos toinen ajaa Ferrarilla ja toinen kuplavolkkarilla? Olihan se selvää, ettei joku Mattilan Hantta, joka nostettiin Ripan paikalle, ollut samanlainen pisteiden tekijä, maalintekijä, ratkaisija. Hantta oli enemmänkin puolustava hyökkääjä ja erittäin hyvä siinä, mutta ei Ripan rooliin. Kuvaavaa kaudelle oli se, että mä pelasin mielestäni ihan surkean kauden ja tein silti piste-ennätykseni!

Seuraavana keväänä (1991) sulle ei sitten enää tarjottu jatkosopimusta?

Sain selkeän käsityksen, ettei tehdä sopimusta. Tai olisi varmaan tehty, mutta olisi pitänyt pudottaa palkkaa. Mä en olisi edes harkinnut Lukon tarjousta, jos Ilves olisi maksanut sen, mitä pyysin ja mä en pyytänyt lähellekään sitä, mitä Lukko tarjosi! Kun olin ekaa kertaa Lukon kanssa neuvotteluissa, vedin IHAN hatusta summan ja se oli oikeasti melkein kaksi kertaa enemmän kuin mitä mä pyysin Ilvekseltä! Ja Lukon kaverit vain sanoi, että selvä. Siinä vaiheessa ei enää voinut perääntyä. Mä olisin ollut hullu, jos en olisi sitä hyväksynyt.

Onko sulla ollut pelillisiä esikuvia?

Veikko Jarkon Mara. Sitä mä yritin aina imitoida, kun pihalla pelattiin. Tosin se oli lefti ja mä righti, mutta ei se haitannut.

Mistä ne sun kikat tulee?

Emmä tiedä! Ne vaan tulee. Ihan luonnostaan. Aika vaikeaa sun on loppujen lopuksi opettelemalla opetella jotain harhautusta. Ne on niin tilannekohtaisia juttuja, jos sä näät että pakki on vähän väärässä kohdassa, sä päätät mennä sieltä mistä on tilaa. Treeneissä voi sanoa jätkille, että nyt mä teen tällaisen jutun että nostan kiekon tosta ja kierrän takaa…sitten jos se vielä sattuu onnistumaan, ei tartte viikkoon tehdä mitään treeneissä, heh hee.

Kyllähän mäkin niitä harjoittelen sillä tavalla siis, että tietää, miten kiekko menee sellaisessa ja sellaisessa tilanteessa. Mutta ei niitä voi sillä tavalla ruveta harjoittelemaan, että nyt minä menen harjoittelemaan tätä harhautusta. Treeneissä jos harjoitellaan yks-yks-tilannetta, pakilla on helppoa, koska se tietää, että sä olet ainoa joka on vastassa. Silloin ei voi olla hakevinaan syöttöpaikkaa, koska pakkihan pitäisi sua tällöin tyhmänä! Pelissä taas se ei välttämättä tiedä, onko sulla kavereita mukana.

Miten paljon jotakin mailatekniikkaa voi kehittää? Miten paljon riippuu luontaisista lahjoista?

Mä en tiedä. Aikuisiällä sen kehittäminen on aika vaikeaa, on mahdollista tehdä määrättyjä asioita paremmin, mutta et sä enää saa itseäsi hyväksi. Mun mielestä se kulkee aika pitkälti käsi kädessä pallosilmän, pelisilmän kanssa. Mailatekniikka on mun mielestä varsinaisesti sitä, että sä saat syötöt kiinni ja saat syötettyä lapaan. Kyllähän jokainen pystyy tekemään kiekon kanssa vaikka mitä, jos ei ole ketään lähellä, mutta se on sitä varsinaista mailatekniikkaa, että saa kiekon kiinni silloin kun se tulee luistimiin ja kaveri tulee sua vastaan.

Kyllä sitä harjoitella voi, mutta se on enemmänkin junioreiden harjoiteltavissa. Me pelattiin aikoinamme paljon pallolla. Kyllähän sekin on varmaan vaikuttanut, että pikkupoikana pelattiin 5-6 tuntia päivässä. Silloin oli muistaakseni joukkueella varsinaiset harjoitukset kerran viikossa.

Nykyään juniorikiekkoilu on mennyt niin kaavamaiseksi. 10-11-vuotiaat harjoittelee kahdesti päivässä ja kesällä et saa mitään muuta harjoitella kuin jääkiekkoa. Se on mun mielestäni ihan päin helvettiä!! Näin syntyy niitä vain ja ainoastaan yhden roolin höylääjiä. Jotta sä pystyt tässä systeemissä kehittymään muuksi kuin yhden roolin kaveriksi, sun täytyis olla äärimmäisen hyvä.

Kaikkein paras juttu mitä mä oon kuullut junioreista, oli se, kun isä sanoi junnujoukkueen valmentajalle, että meidän poika ei sitten enää ole pakki vaan hyökkääjä, koska hyökkääjät tienaa paremmin NHL:ssä!

Pakko kysyä klassinen kysymys: kumpi on kivempaa, tehdä itse maali vai pelata kaverille vapaa paikka?

Yhtä kivoja. Kyllä maali on hauska tehdä. Toisaalta, jos sä pystyt kunnolla viemään pakin ja molarin kahville ja tarjoamaan tyhjän maalin kaverille, se voi olla ehkä vielä kivempaa. Jaettu ilo on parempi ilo, eiks se niin sanota.

Mun mielestä se oli esimerkiks ihan tyhmä maali, millä Ilves voitti meidät jatkoajalla. Jätkä ampu itte, eihän siinä oo mitään järkee, kyllähän nyt kuka vaan voi yksin tehdä…mutta ota kaveri mukaan! Heh hee. Tuleehan siinä paha mieli muillekin kun vaan itse menee maalintekoon!

Niin, vakavasti puhuen…yhtä mukavia ne on. Usein tulee kyllä syötettyä, jos kaveri on vähänkin paremmassa paikassa, kun ei oo oppinut siihen, että ampuu aina kun on paikka. Ensi kaudella pitäs kyllä opetella ampumaan paljon enemmän. Ei se vielä myöhäistä ole opetella tällä iällä uusia asioita.

Miten suhtaudut julkisuuteen?

Aika vähän niitä jutuntekoja loppujen lopuksi tulee. Itse olen tietysti tottunut julkisuuteen vuosien varrella. Nuoremmilla kavereilla on toinen tilanne, kun julkisuus on mukana alusta alkaen. Silloin kun mä aloittelin uraani, tuli ehkä yksi tai kaksi juttua kaudessa. Nykyään se on niin paljon kovempaa, kun tässä liikkuu isommat rahat ja sponsorit haluaa, että joukkue on esillä. IFK:ssakin ruvettiin määräämään vapaa-ajan pukeutumista, että käytetään vaan KappAhlin tuotteita, muuten tulee seuralle kovat sanktiot. Mä ajattelin, että joutuuko tässä laittamaan verkkarit päälle, kun menee ulos syömään…

Kerro siitä siirtymisestäsi Jokereihin 1997? Oliko Ilveksen kanssa ollut neuvotteluja sitä ennen?

Ei ollut. Mä olin sanonut Vinnielle, että ilmoitan sitten, kun olen tulossa Suomeen. Mä en silloin ollut edes ajatellut Suomeen tuloa, vaan olin asennoitunut niin, että pelaan vielä vuoden, pari Sveitsissä. Mutta Hjallis oli yksinkertaisesti päättänyt, että mä pelaan ensi kaudella Jokereissa ja teki lopulta niin järjettömän kovan tarjouksen, että ei siihen voinut mitenkään sanoa ei.

Mä sitten soitin Vinnielle, että nyt kävi näin. Vinnie sanoi, että katsotaan mitä hän voi tarjota, mutta se Jokereiden diili oli niin paljon isompi. Enkä mä viittinyt tulla Tampereelle rahastamaan sellaisia summia, vaan ajattelin, että katsotaan nyt vuosi Jokereissa ja mietitään sitten uudestaan.

Jokereiden organisaatio oli erittäin hyvä ja kaikki oli kunnossa. Hartwallilla pelaaminen oli tosin niin kuin haudassa olisi pelannut. Siinä valmentajanvaihtorumbassa ei ollut mitään järkeä. Sakke sai lähteä, kun oltiin sarjassa toisena! Ne Saken potkut menivät siten, että oli pelattu Saksassa EHL-matsi tasan. Tasapelin jälkeen oli vaakalaudalla, päästäänkö EHL:ssä jatkoon, mutta ei siinäkään mikään kriittinen tilanne ollut. Tultiin Saksasta, mentiin Jyväskylään ja saatiin Jypiltä turpaan. Oltiin väsyneitä Saksan matkan jälkeen. Sen jälkeen Pietilä sai kenkää.

Joukkueella oli saunailta pian sen Jyväskylän matsin jälkeen. Hjallis sanoi siellä, että juttelin kaikkien kanssa siitä, että Sakke pitää vaihtaa. Mä sanoin, että et sä ainakaan mun kanssa siitä jutellut! Hjallis sanoi, että juttelinhan silloin lentokentällä. Mä olin sanonut sille silloin, että Sakke ei VIELÄ ole saanut meitä pelaamaan niin hyvin kuin osataan, mutta kyllä tää tästä lähtee. Jos pelaajien kanssa haluaa jutella valmentajanvaihdoksesta, se pitäisi tehdä rehellisesti.

Sittenhän ne vaikeudet vasta alkoi, kun (edellisellä kaudella Jokerit mestaruuteen valmentanut) Lundmark tuli ja meillä meni kaikki systeemit ihan uusiksi. Se ottaa kuitenkin aina oman aikansa, kun ajetaan sisään se uusi systeemi. Joukkue oli muuttunut aika paljon edellisvuodesta, joten Lundmark ei saanut kuvioitaan toimimaan niin nopeasti kuin toivottiin.

Joukkue oli ehkä hieman liian kylläinen, koska ne oli voittaneet niin monta mestaruutta. Vasta jälkeenpäin kuulin Sakelta, että eräs tshekkihyökkääjä oli koko ajan ollut valittamassa ja vaatimassa lisää peliaikaa. Kaikki pienemmistä kaupungeista tulleet eivät lisäksi tottuneet siihen julkisuuteen, joka vallitsee pääkaupunkiseudulla. Se on ihan omaa luokkaansa muihin paikkoihin verrattuna.

Välierät Ilvestä vastaan: kyllä siitä parempi joukkue meni jatkoon. Isoin ero oli kuitenkin maalivahtipelissä. Aika tasaisia ne pelit oli. Kyllä me oltiin jo löydetty vähän sitä omaa peliämme. Mä uskon, että me oltais pystytty laittamaan IFK:lle kampoihin finaaleissa, tosin en usko, että mekään sitä oltais voitettu. Kyllä IFK:lla oli niin järkyttävän hyvä joukkue silloin.

Olin asettanut Jokereille takarajaksi helmikuun 1998 lopun, että siihen mennessä pitää ryhtyä juttelemaan uudesta sopimuksesta. Mitään ei kuulunut ja Ilveksen kanssa oli käyty keskusteluja. Mä sanoin sitten agentille, että okei, käy kirjoittamassa se sopimus Ilvekseen, kun se on kerran mietitty, niin ei tarvi miettiä tässä sitten sen enempää. Mutta se ei meinannut saada edes tapaamista onnistumaan Toikan kanssa, ja sitten kun se lopulta otettiin vastaan, se Ilveksen tarjoama sopimus olikin jotakin ihan muuta kuin se, mitä oli sovittu! Silloin meni maku siitä touhusta sillä kertaa.

Millainen joukkue oli IFK:ssa?

Silloin olisi pitänyt ottaa mestaruus. Turussa toiseksi viimeisessä finaalissa päästiin pelaamaan viisi minuuttia ylivoimaa, kun Berg otti jäähyn. Mutta sitten sorruttiin omiin jäähyihin. Helsingissä oli sitten ihan ympäripyöreä peli ja se Alatalon maali puolesta kentästä ratkaisi. Kiprusoff oli Tepsin maalissa aivan uskomaton. Mä pääsin vetämään puoli minuuttia ennen loppua kahdesta metristä aivan tyhjään maaliin, Kiprusoff oli jäissä eikä ketään muita ollut lähelläkään. Mä sain ottaa kiekon ihan rauhassa haltuun ja katsoa että tonne mä sen vedän. Ja veto lähti vielä todella hyvin just sinne minne pitikin – ja se nostaa käden ja suoraan hanskaan.

Se jäi harmittamaan. Se oli oikeasti sellainen joukkue, jonka olisi pitänyt voittaa mestaruus. Itse mentiin kurittomuudella sössimään molemmat Turun pelit. Molemmat olisi voitu voittaa.

Millainen vanha ketjukaverisi Summanen oli valmentajana?

Osaa asiansa hyvin ja tietää paljon. Varsinkin treenauttajana se on todella hyvä. Toisaalta palaute jota se antaa, on aika raakaa eikä aina oikeudenmukaista.

Ilves-viritykset IFK-aikana?

1999 playoffien aikaan ryhdyttiin jälleen ottamaan kontaktia Ilvekseen, että mikä siellä nyt mahtaa olla meininki. Toikka ilmoitti, että emme neuvottele, ennen kuin Nieminen on pitänyt palaverin Mälkiän kanssa. Agentti sanoi siihen, että okei, mutta mistä summasta suurin piirtein lähdettäisiin liikkeelle? Toikka sanoi, että niistä ei puhuta mitään ennen kuin olen neuvotellut Mälkiän kanssa motivaatiosta ja sellaisesta. Mä ajattelin, että ei helvetti, antaa olla sitten. Mua ei kiinnostanut kesken playoffien lähteä juttelemaan vastustajan tulevan valmentajan kanssa, kun oli vielä mahdollista, että kohdataan Ilves välierissä. Ilmeisesti Mälkiä ei halunnut mua silloin Ilvekseen.

Kunnon neuvotteluihin Ilveksen kanssa päästiin vasta sitten, kun Ripa oli toimitusjohtaja. Mutta silloinhan Ilveksellä oli talous vielä aivan kuralla ja se summa, minkä ne olisivat voineet tarjota, oli yksinkertaisesti niin paljon pienempi kuin IFK:ssa. Ei voinut ajatella, että edes hyvällä tahdolla olisin tullut silloin Ilvekseen. Sovittiin, että katsotaan taas vuoden päästä, mikä on tilanne.

No nyt tulit sitten lopulta takaisin. Raipen laidalle?

Katsotaan, toivottavasti. Kyllä sitä varmaan kokeillaan, jos toimii. Ellei toimi, niin ei se todellakaan mikään pakko ole.

Oletko nykyisin sitten täysverinen laitahyökkääjä?

Niin kuin mä sanoin valmentajalle, mulla on se vahvuus, että pystyn pelaamaan kaikkia paikkoja ketjussa. Mulle on ihan sama, kummassa laidassa pelaan. Ja olen omasta mielestäni edelleen käyttökelpoinen sentterinä, jos tulee tarvis. Onhan niitä paljon pelaajia, varsinkin laitahyökkääjiä, jotka ei pysty pelaamaan kuin yhtä paikkaa. Ehkä se johtuu tästä kaavamaisesta junioritouhusta.

IFK-aikana olin oikeastaan koko ajan laitahyökkääjä. Siinä on mun mielestä helpompi nykyään pelata kuin ennen. Nyt saa enemmän liikkua, se on vapaampaa. En mä ollut sentterinäkään mikään klassinen sentteri, joka on laitahyökkääjien takana.

Curren aikana maajoukkueessa Niemistä peluutettiin laidassa ja sanoit silloin, ettet oikein viihdy siinä.

Oli se alussa shokki siihen aikaan, mutta sitten siihen oppi. Se nyt oli ehkä vain sellainen sanonta, kyllä mä laidassakin ihan hyvin viihdyin, mutta olisin viihtynyt sentterinä vielä paremmin.

Onko sun mielestä yleisesti paluuta siihen vanhaan niin sanottuun taitokiekkoiluun?

En tiedä siitä, mutta mun mielestä peli on kuitenkin muuttunut hiukan avoimemmaksi. Nyt varsinkaan hyvät joukkueet eivät vain ja ainoastaan puolusta, vaan nyt pyritään myös hyökkäämään. Onhan niitä joukkueita, jotka ei muuta tee kuin puolusta. Esimerkiksi jotain Pelicansia ja Jyppiä vastaan viime kaudella oli ihan kamala pelata, kun vielä tuomareilla tuntuu olevan jonkinlainen säälivietti, että heikompaa pitää auttaa.

Itseäni ärsyttää katsojana se, että pientä koukkaamista ja kahvausta ei vihelletä. Selkeät virheet vihelletään, mutta ei sellaisia, jotka voidaan viheltää tai olla viheltämättä.

Veikko Siinähän se onkin, kaikki estämiset sun muut. Eihän niiden tarttis muuta tehdä kuin laittaa samantien jäähylle kun sä estät jätkän luistelun! Aina jäähylle, niin sitten se loppuisi!

Oli aivan mielettömän hienoa pelata World Cupissa, jossa oli ammattituomarit. NHL:ssa ne on onnistuneet kitkemään estämisen pois. Aina jäähy, kun luistelet kaverin eteen. World Cupissa joku Saksa oli aivan hukassa, kun ne oli koko ajan jäähyllä.

Sitä ei ole missään vaiheessa kunnolla yritettykään kitkeä SM-liigasta pois. Kahden tuomarin systeemikin on ihan epäonnistunut. Molemmat menee vain toistensa selän taakse eikä kukaan ota vastuuta mistään. Yksi päätuomari pitäisi olla. Ja ammattituomarit ja niille kunnon liksat. Ikävää vetää itse ammatikseen illasta toiseen, kun sieltä tulee suoraan töistä tuomari, joka valittaa, että kato vaan, täällon joku peli, on taas niin pitkä matka ajaa kotiin. Tältä välillä tuntuu. Niille voi sanoakin ihan mitä vaan ja haukkua ne kuuroiksi, kun ei ne uskalla tehdä mitään! Niiltä puuttuu auktoriteetti ja se vain vähenee, kun on kaksi päätuomaria. Mäkelän Sepolle pystyi puhumaankin, jos oli asiaa, mutta päätä ei voinut aukoa. Pelaajat arvosti sitä, sillä oli auktoriteetti. Se oli kaikille tasapuolinen ja myönsi, jos oli tehnyt virheen.

Tuomareiksi ryhtyneistä pelaajista Saarisen Simoa on ainakin kehuttu. Kyllähän vanha pelaaja näkee tilanteen ihan eri tavalla.

Osaatko tässä vaiheessa vielä sanoa, mikä on fiilis tulevan kauden jengistä?

En ole kauheasti miettinyt, mutta eihän se ole juurikaan vaihtunut. Kuitenkin pronssia viime kaudella. Ihan hyvillä mielin pitäisi kauteen voida lähteä. Se on suuri vahvuus, että joukkue, varsinkin puolustus, on yhtä kautta vanhempi. Siellä on kuitenkin kundeja, Tukiot sun muut, joiden pitäisi vasta ensi kaudella olla koko kauden kovia jätkiä. Hyökkäyspäähän meillä taitaa olla kohta liigan vanhin!

Niin, tarkoittaako 39-40-41 ykkösketjun jätkien ikävuosia…

Tai jos se tarkoittaa sitä, mihin ikään sopimukset ulottuu!

Vielä yks juttu…suthan tunnetaan Pahkasika-huumorin ystävänä?

Joo, mistäs oot kuullut?

En muista, jostain kuulin. Ittelläni oli melkein suruliputus, kun lehden ilmestyminen nyt loppui.

Mä en oo sitä tilannut koskaan, mutta kyllä mä sitä aina reissuilla luin, se ilmestyi silleen sopivan harvoin.

Oolrait, tää on tässä. Kiitoksia!

Haastattelu: Baritoni 

Sivun alkuun