OTTELURAPORTTI: NEFTEKHIMIK - ILVES 4-2 (1-1, 1-1, 2-0)

Ilves hyytyi ja hävisi Neftekhimikille

 
(22.08.2002) Tampere Cupin toisessa ottelussaan Ilves kärsi 2-4-tappion venäläistä Neftekhimikiä vastaan. Harjoituspelit venäläisjoukkueita vastaan ovat yleensä olleet sekavia ja rikkonaisia, eikä torstai-illan kamppailu tuonut kaavaan poikkeusta. Kentän hahmo oli Neftekhimikin pienikokoinen laitahyökkääjä Aleksei Simakov, joka viimeisteli kolme osumaa.

Avauserässä nyrkkitalkoot

Ottelu alkoi vauhdikkaammin kuin Ilveksen edellispäivän peli Luulajaa vastaan. Järkeä ei kummankaan joukkueen otteissa kuitenkaan ollut, eikä kiekkoilullisia hienouksia juuri nähty. Erittäin positiivisesti harjoituksissa ja harjoituspeleissä esiintynyt Timo Peltomaa järjesti avausmaalin ahdistamalla kiekollisen venäläispakin laidan viereen ja taklaamalla tämän irti kiekosta. Ville Hirvonen kiitti lahjasta tykittämällä pelivälineen lujaa yläpesään.

Ajassa 10:36 Aleksei Simakov sai kiekon Evgeni Muratovilta ja käytti Ilves-viisikon sekoilun hyväkseen tasoittamalla lukemiksi 1-1.

Puolitoista minuuttia ennen erän loppua tunteet kuumenivat, kun Alexandr Gouliavtsev huitaisi kiekon sulkenutta Ilves-vahti Tuomas Nissistä mailallaan. Mikko Kuparinen veti Gouliavtsevin poikittaisella mailalla nurin, ja hässäkkä oli valmis. Nyrkkitalkoisiin osallistuivat Ilveksestä Kuparinen ja Kimmo Vähä-Ruohola. Neftekhimikin pelaajista luuvitosiaan heiluttelivat Petrov ja Bardin. Vähä-Ruohola sai vastustajansa kanssa aikaiseksi kiivastahtisen iskujenvaihdon, jonka jälkeen venäläispelaajan silmäkulmaa jouduttiin paikkailemaan vaihtoaitiossa.

Valitettavasti ottelussa ei nujakoinnin jälkeenkään pystytty keskittymään itse pelaamiseen, vaan oppia saatiin lähinnä siitä, miten oudosti jääkiekko-ottelun voi tuomita.

Peli sekoaa lopullisesti

Ottelun toisen erän viihdearvo lähenteli nollaa. Päätuomari, entinen HIFK:n kovanaama Tom Laaksonen, nousi erän hahmoksi omituisella vihellyslinjallaan. Pilli ei soinut törkeistäkään kirvesiskuista, mutta välillä miehiä komennettiin jäähylle ilman mitään näkyvää syytä.

Vasili Smirnow vei erän alussa venäläiset johtoon, ja David Nemirovsky tasoitti pelin Ville Hirvosen hyvästä syötöstä ylivoimalla. Maali oli sekavan erän ainoa ilvesläinen ilonaihe, sillä tupsukorvien peli sekosi ensimmäisen erän suihkukomennusten jälkeen tehtyjen ketju- ja pakkiparimuutosten myötä lopullisesti. Osaksi vaisuuteen oli syynä varmasti myös pelin inhottava luonne.

Ilves hyytyy, vastustaja karkaa

En tiedä, välttelivätkö Ilveksen pelaajat ottelun kolmannessa erässä tietoisesti ahtaita paikkoja. Siltä kuitenkin vaikutti, sillä viimeistä rutistusta pelin voittamiseksi ei löytynyt. Liikkeen lopahtaminen kostautui kahtena roikkumisjäähynä, joista ensimmäisen aikana Simakov vei Neftekhimikin 3-2-johtoon.

Ilvekselle tarjottiin erän puolivälissä vielä oiva tilaisuus tulla peliin mukaan, mutta joukkue ei Gouliavtsevin viiden minuutin jäähyn aikana pystynyt luomaan kunnollisia maalipaikkoja. 4-2-loppunumerot tyhjään Ilves-maaliin ja samalla illan kolmannen osumansa viimeisteli Aleksei Simakov.

Varsin vähän onnistujia

Timo Peltomaa oli tänäänkin mainiolla pelipäällä, mutta sai harmittavan vähän tukea muilta. Tryout-miehistä Ville Hirvonen pelasi puolitoista erää terävästi ja tehokkaasti. Marko Luomala teki yhtenä harvoista tupsukorvista hartiavoimin töitä koko ottelun ajan. Muut hyökkääjät olivat enemmän tai vähemmän kuutamolla pelin ensimmäisestä aloituksesta päätössummerin sointiin.

Ruotsalaispakki Bert Robertsson syyllistyi avauserässä useaan pahaan harhasyöttöön, mutta paransi otteitaan pelin edetessä. Hänen esityksensä oli kuitenkin selvästi eilistä heikompi. Antti Bruunin ajatukset olivat jossain muualla kuin itse ottelussa. Vahvimmin Ilves-pakeista pelasi hurjasti lisää liikettä saanut Tomi Källarsson. Tuomas Nissinen haparoi välillä maalillaan, mutta esitti myös muutaman hienon pelastuksen. Yhtään Neftekhimikin maalia ei mielestäni voi laittaa Nissisen piikkiin.

Ilvekseltä puuttuivat kokoonpanosta kapteeni Raimo Helminen sekä loukkaantuneet Ville Snellman ja Jesse Niinimäki.

Otteluraportti: Mikko Rainio

Sivun alkuun