Pakinat

Laineen Ykä

- Olin tossa pyhänä eukon kans kävelyllä tuala Pyynsällä. Tultiin siitä
Koulukarun viärestä poies ja mun miäleeni pamahti heti Laineen Ykä. Kais
sääki Ykän muistat?

- Joo. Ykähä oli viimmesen päälle KooVeen miähiä, mutta kävi kyä kaikki
muukki pelit Koulukarulla vahtaamassa. Tai ainaski norkoilemassa kuinka
pääsis sisään.

- No sehä mulla tuliki miälee. Kato ku kaikki konstit piti käyttää, että
pääsi peliä kattoon ku ei sitä kotoo pelirahaa alvariinsa saanu.

- Kaikkeehan sitä keksittii.

- Nääs siähän oli semmonen kolmatta metriä korkee verkkoaita ympärillä ja
vaksit päivysti siä airan reunoilla helvetinmoisten susikoirien kans. Me
kerran sitte käytii sinne Pyynsän mettän pualelle kaivamassa sellanen aukko
siältä airan alitte. Peiteltiin se risuilla ja sammalilla. Ja sitte pimeenä
peli-iltana ryämittiin siittä airan alitte sisää. Aika monta kertaa
päästiin, mutta sitte Ykä jäi persuuksistaan kii siihen aitaan. Ja saakeli
vaksi tuli kauheen susikoiran kans. Me tiätysti juastiin yleisön sekaan,
mutta Ykä jäi siihe nalkkiin. Se vaksi pyäritteli Ykää raivelista ja
susikoira murisi viäressä. Se reitti peliil loppu siihe.

- Ykällehän niitä sattu.

- Sillonkin muistaks sää ku oli Reil Smouk Iitterssi... se Kanatan joukkue.
Ku oli Koulukarulla hullullailla porukkaa. Me ei tiätenkää nähty lopit
mistää mitää, nii kiivettii sinne tulostaulunurkkaan niitten pirunmoisten
hopeepajujen oksille. Siältä näki hyvin. Vaksit komenteli meitä alas ja Ykä
vaan huuteli, että tuu hakeen. Eihä ne uskaltanu.

- Ja Ykälle kävi taas hyvin.

- Joo.. sääki muistat sen. Sehän istu siä kaukana runkosta sellasen paksun
oksan melkein kärjessä ja saakuti se oksa pamahti poikki. Ja Ykä putos
perseelleen siihe jäisee mäkee. Ja vaksit sen kimppuu. Sillä aikaa me
tultii vähä liukkaasti alas ja juastiin sieltä yläkautta toiseen päätyy
yleisön sekaan. Ykän ne heitti pihalle. Seuraavana päivänä oli koulussa
joku rokotus. Ykä huusi ku syätävä, kun sen sinimustaan persuuksiin
tökättiin piikki.

- Entäs se ku Ykä tuli kerran myähässä pelii...

- Joo sillon ku se tuli siältä Pyhäjärven pualeisesta päästä kun peli oli
alkanu. Koison Iivari lämmäs just ja kiakko kimpos jostai sinne kulmaan
portille. Ja suaraa Ykää ohtikkoon. Ku se sitte heräili siä betonikatsomon
alla pukukopeissa nii se kysy ekana että jumalauta johretaanks me. Se oli
nääs Ilvekse ja KooVeen väline peli.

- Ykä oli kans kova kolamiäs...

- Se oli sen lempihommaa. Kaikki erätauot se paahto kolan kans kenttää
puhtaaks ja oli saakelin kiukkune, ku ne hommas sen koneen missä äijä seiso
kelkalla perässä ja ajo sitä auraa. Ei tarvittu enää kolamiähiä eikä Ykää.

- Joo ja Ykä oli aina molari...'

- Perskeles.. sanos muuta. Ku pelattiin höntsyä karulla, niin Ykä pantiin
aina toiseks molkeks. Ja sen hommana oli päivystää jos Hetalasta tuli
piiska. Se Hetalal Letukka tunnettiij jo kaukaa. Pollarit sai melkein aina
Ykän kii, ku se yritti niistä liiteril luukuista sisään eikä mahtunut. Eikä
se menny Ykän päähän että se ei kertakaikkiaam mahru niistä. Pollarit kisko
sen aina jaloista ulos ja pyäritti raivelista tukkapöllyä. Me lymyiltiin
siä kellareissa siihen saakka kun Ykä huuteli, että peli jatkuu. Ne
pollarit haittas meirän katuhöntsyjä ihan älyttömästi.

- Mutta siitähän vasta revohka tuli ku Ykä oli oppinu kohottaa. Se remensi
että kyä nousee meinaan ja vetäs. Suaraa talkkarin lasista läpitte. Sillä
karulla ei vähään aikaan höntsätty.

- No.. sitte kuTammerillampeen tuli pieni jääriite, nii Ykähä aina
lahjottiin pennin nallella kokeileen jäätä. Ja joka syksy se ui siinä.
Sitte ku Ykä ei enää pudonnu jäihin niin haettiin luistimet ja alettiin
höntsätä. Kaupunkin äijät toi siihen aina sellasen taulun, missä
kiällettiin kaikki jääpelit niinku siinä luki. Puistovaksi kyttäs meirän
pelaamista ja sai aina Ykän kii ku sillä oli ne ruuvvarit, joista lähti
terä herkästi irki. Vaksiki tiäsi sen eikä yrittänykkä muita kii. Sille
riitti se, että sai verellä Ykää ympäri korvia.

- Missähä se Ykä nykysi vaikuttaa?

- Se on joku johtaja tua Nokialla.. asuu tua Lapinniämen kärjessä... ei
vaan... haetaas ne pultit ja ruvetaan homiin... pomoki tua tulee.

Kyttälän kynäilijä

Sivun alkuun