OTTELURAPORTTI: ILVES-PELICANS 1-4 (0-1, 1-1, 0-2)

Pelicans kaatoi vihdoin Ilveksen

 
(24.11.2002) Ilveksen voittaminen on ollut Pelicansille ylitsepääsemätön este, mutta tupsukorvien syvän laman myötä lahtelaiset onnistuivat viimein rikkomaan pitkään jatkuneen taian. Ilveksen pelissä oli vihdoin näkyvissä merkkejä paremmasta huomisesta, mutta maalinteon vaikeus johti lopulta harmittavan tuttuun lopputulokseen. Lahtelaisyhdistelmä nappasi 4-1 -vierasvoiton ja otti samalla kaikkien aikojen ensimmäisen voittonsa Ilveksestä Pelicans-nimen aikakaudella.

Pelicans aloittaa ylivoimamaalilla

Ottelu sai Ilveksen kannalta pahimman mahdollisen alun. Bert Robertsson joutui poikittaisesta mailasta rangaistusaitioon jo 47 pelisekunnin jälkeen ja Pelicans käytti tarjotun tilaisuuden armotta hyväkseen. Ilves pelasi todella passiivisen ja haluttoman alivoiman, mikä kostautui väistämättä. Tomi Hirvonen sai jo ylivoiman alussa erinomaisen maalintekomahdollisuuden. Hirvonen ei kuitenkaan onnistunut jatkamaan takanurkalta Jari Kauppilan puolilämäriä tyhjään verkkoon. Seuraavaa mahdollisuutta ei mies enää missannut, vaan ajassa 2.34 Hirvonen suti reboundin maalin edestä verkkoon. Tilanteessa kiekon lähettyvillä oli kolmekin Ilveksen pelaajaa, mutta ketään ei irtokiekko tai vastustajien vartioiminen näyttänyt suuremmin kiinnostavan.

Ilves ei lannistunut aikaisesta takaiskumaalista, vaan pääsi Pelicansin osuman jälkeen hyvin peliin mukaan. Ville Hirvonen sai heti maalia seuranneessa vaihdossa loistavan tekopaikan, muttei onnistunut ohittamaan Pelicansin maalia tänään vartioinutta Pasi Kuivalaista.

Pelicansin 2-0 -johtomaali oli äärimmäisen lähellä 12 peliminuutin kohdalla. Jan Latvala pääsi kävelemään siniviivalta täysin rauhassa maalille saakka, kun Ilveksen pakka oli täysin hajallaan. Latvala onnistui liruttamaan kiekon Tommi Satosaaren längistä, mutta lahtelaisten epäonneksi kiekko pysähtyi maaliviivalle aivan tolpan juureen.

Ilves hallitsi avauserän pelitapahtumia, mutta Pelicans oli kurinalaisempi joukkue ja sai myös erän parhaat maalipaikat. Vierasjoukkueen 1-0 -erävoittoa voitiin siten pitää ansaittuna.

Hirvonen katkaisee maalittoman putken

Toisessa erässä harvalukuiselle Hakametsän yleisölle tarjottiin erittäin vaatimatonta kiekkoilua. Molemmat joukkueet luistelivat tahmeasti ja ottelun tempo oli höntsykiekkoilun luokkaa. Pelin kuvan mukaisesti erän ensimmäinen osuma oli syntyä lipsahduksen seurauksena. Timo Peltomaa laukoi hyökkäyspään aloitusvoiton jälkeen löysähkön kudin kohti maalia, mutta veto muuttui vaaralliseksi, kun Pasi Kuivalainen otti tilanteen huolimattomasti. Kiekko kimposi räpylästä ilmaan, mutta tippui Kuivalaisen onneksi aavistuksen verran ohi maalin.

Ilves ajoi ennen erän puoliväliä itsensä vaikeuksiin ottamalla 2 täysin turhaa rangaistusta. Ensin petolauma sortui väärään vaihtoon ja hetkeä myöhemmin Mikko Kuparinen taklasi selästä Pelicansin Tomi Hirvosta. Ilves joutui kahden miehen alivoimalle eikä Pelicans tätäkään etsikkoaikaa missannut. Lasse Jämsen tykitti suoraan Jan Latvalan syötöstä ja matala kuti painui ohi sivuttaisliikkeessä olleen Tommi Satosaaren.

Pelicansin ylivoimapeli jatkui maalinkin jälkeen ja vain Satosaaren huikea torjunta esti kolmannen osuman syntymisen. Juuri maalin iskenyt Lasse Jämsen sai reboundin jälkeen yrittää kiekkoa puolityhjään maaliin, mutta Satosaaren komean venytyksen jälkeen kiekko päätyi lopulta Ilves-vahdin räpylään.

Vaisun erän toinen kohokohta Satosaaren torjunnan lisäksi nähtiin ajassa 37.55. Jukka Laamanen lähetti upean pystysyötön omalta alueelta ja luistelunsa oikein ajoittanut Ville Hirvonen pääsi läpiajoon. Hirvonen päätyi suoraviivaiseen ratkaisuun ja se kannatti. Tarkka rannelaukaus painui tolpan juureen ja samalla katkesi Ilveksen yli 160 minuuttia kestänyt maaliton jakso.

Työtä ei palkita päätöserässä

Kolmas erä oli pitkästä aikaa Ilvekseltä kunnon kiekkoilua. Pelicans ajettiin todella ahtaalle, mutta hyvä taistelu jäi tehottomuuden takia palkitsematta.

Jukka Laamasella oli heti erän ensimmäisellä minuutilla erinomainen tilaisuus nostaa Ilves tulostaululla Pelicansin rinnalle. Laamanen sai Ville Snellmanin hyvän esityön jälkeen tekopaikan parhaalta maalintekosektorilta, mutta valitettavasti tarkkuus jäi puuttumaan laukauksesta.

44. peliminuutilla Ilves sortui sitten erittäin harmittavaan vaihtovirheeseen. Jari Kauppila oli nopeasti tilanteen tasalla ja vapautti pystysyötöllä Joonas Jääskeläisen karkumatkalle. Jääskeläinen käänsi läpiajonsa päätteeksi kiekon rystypuolelle ja nosti pelivälineen näyttävästi ylänurkkaan.

Ilveksen selkäranka ei tällä kertaa katkennut vielä tähänkään osumaan, vaan taistelua ja yritystä riitti ottelun loppuun saakka. Oliver Setzingerin rangaistuksen aikana Ilves pelasi hyvää ylivoimaa ja vain huono viimeistelytaito esti kavennusmaalin syntymisen. Parhaan maalipaikan hukkasi jälleen Jukka Laamanen, joka sai täydellisen avopaikan, mutta laukoi kiekon vasemmalta puolelta ohi maalin. Lähes puoli maalia oli tilanteessa tyhjillään.

49 minuutin kohdalla kotiyleisö sai jälleen huokaista yhteen ääneen. Ville Hirvonen katkaisi syötön hyökkäysmaalin takana ja toimitti kiekon nopeasti maalin edustalle Lubomir Korhonille. Tsekkilaituri oli nokikkain Pasi Kuivalaisen kanssa ja Paffa ui jo rintaa Korhonin harhautuksen jälkeen. Lähes täysin tyhjän maalin edessä Korhon ei kuitenkaan saanut kiekkoa nousemaan ja niinpä kumilaatta päätyi Kuivalaisen mailaan.

Ilveksen painostus jatkui herkeämättä myös erän toisen puoliskon ajan. Vetopaikoissa kädet kuitenkin jäätyivät kerta toisensa jälkeen ja laukaukset menivät jatkuvasti joko ohi maalin tai suoraan päin Kuivalaista.

Lopullisesti Ilveksen taivas pimeni sitten puolitoista minuuttia ennen loppusummeria. Kentän paras pelaaja Jari Kauppila ohitti niin Jukka Laamasen kuin Jesse Niinimäenkin ja onnistui vielä kaatuessaankin sutaisemaan kiekon rystylaukauksella verkkoon. Pelicans voitti ottelun 4-1 ja karkasi sarjataulukossa 8 pisteen päähän Ilveksestä.

Ottelu pähkinänkuoressa

PIKA-ANALYYSI PELITAPAHTUMISTA:
Avauserä oli Ilveksen lievää hallintaa, mutta Pelicans pelasi kurinalaisemmin ja järkevämmin. Toinen erä oli aneemista ja latteata pelailua molemmin puolin, mutta päätöserässä Ilves oli selvästi parempi joukkue jäällä. Petolauma dominoi pelitapahtumia ja kolmas erä olikin lähes yhteen maaliin pelaamista. Pelicans käytti kuitenkin 2 Ilveksen virhettä tylysti hyödykseen siinä missä tupsukorvat tuhlailivat maalipaikkoja.

OTTELUN RATKAISUT:
Ensimmäisenä ratkaisuna voidaan pitää Ilveksen kahden ensimmäisen erän täysin typeriä rangaistuksia, jotka myös kostautuivat. Petolauman 4 rangaistusta koostuivat kahdesta turhasta laitataklauksesta, yhdestä typerästä poikittaisesta mailasta ja yhdestä aina yhtä turhasta väärästä vaihdosta.
Ottelun toinen ratkaisu oli Ilveksen kolmannen erän vaihtovirhe, jonka seurauksena Joonas Jääskeläinen pääsi läpiajoon ja teki lopputuloksen kannalta tärkeän 3-1 -osuman. Tämän lisäksi yksi ottelun ratkaisu oli Ilveksen tehottomuus maalipaikoissa.

ILVEKSEN PARHAAT:
Ilveksen selvästi paras pelaaja oli tänään Ville Hirvonen, joka hienon maalinsa lisäksi oli luomassa suurta osaa petolauman parhaista maalipaikoista. Pirteästi pelasi myös Jesse Niinimäki, joka sai ansaitusti paljon vastuuta. Niinimäen hyvä pelivire saattaa jatkossa olla ratkaisu koko kauden ajan tökkineeseen ylivoimapeliin.

ILVEKSEN PLUSSAT JA MIINUKSET:

+ nyt päästiin vihdoin edes maalipaikkoihin
+ taistelu ei tällä kertaa loppunut missään vaiheessa
+ kolmannen erän tapaisilla peliotteilla (poislukien 2 virhettä) paluu voittokantaan tapahtuu lähiaikoina
- tehottomuus, johon syynä ennen kaikkea laukausten heikko tarkkuus ja määrätietoisuuden puuttuminen
- täysin turhat ja kalliiksi käyneet rangaistukset
- nukahduksia omassa päässä edelleen liikaa
- vaihtovirheistä tuli suoraan yksi maali ja välillisesti myös toinen

ERIKOISTA:
Ilveksen kotivoitosta alkaa olla kohta aikaa 2 kuukautta. Ilves on voittanut Hakametsässä viimeksi 1.10. Bluesin. Tuon jälkeen tupsukorvat ovat tahkonneet 10 kotiottelua ilman voittoa.

SEURAAVA OTTELU:
Ilveksellä on nyt edessään lähes viikon mittainen pelitauko. Seuraava ottelu on merkitty kalenteriin vasta ensi lauantaiksi, jolloin kotiottelussa vastaan asettuu Kärpät.

Maalin tekemisen vaikeus ihmetyttää

Ilveksen ykköskoutsi Teijo Räsänen ihmetteli maalin tekemisen vaikeutta.
- Me pelasimme kolmannen erän niin kuin pitää pelata. Pistettiin painetta vastustajan päätyyn, oltiin teräviä ja luotiin tekopaikkoja, mutta kun ei mene sisään millään. Sitten vastustaja käväisee meidän päässämme ja siellä on, hämmästeli Räsänen.

Sen sijaan ottelun alkuun ei Räsänen ollut tyytyväinen.
- Silloin oltiin unessa. Alivoimamaalikin tuli osaksi sen tähden. Onneksi liikettä löytyy vähitellen enemmän ja enemmän. Uskon, että pian sitä löytyy täydet 60 minuuttia.

- Onhan tämä tuskaista. Itse kuitenkin luotiin maalipaikkoja aika hyvin ja sitten annetaan sellaisia halpoja, että tehdään hirveitä vaihtovirheitä. Sellainen rassaa vielä lujemmin.

Kokoonpano alkavat Räsäsen mukaan hahmottua ja Petr Vala jatkanee laidassa.
- Hän on pystynyt hyvin kuitenkin hoitamaan tuon laitatontin ja saanut enemmän vapautta liikkua eikä ole sidottu sentterin puolustavaan rooliin.

Villen peli kulki

Ville Hirvonen oli yksi Ilveksen pirteimmistä ja teki joukkueensa ainoan maalinkin.
- Ensimmäiset vaihdot nukuttiin, mutta sitten päästiin peliin kiinni ja saatiin hyvää hässäkkää Pelicansin maalille, mutta taaskaan ei tehty sitä maalia. Sellaisena se jatkui loppuun saakka. Me emme tehneet paikoista maaleja ja ne kävivät välillä tuikkaamassa, manaili Hirvonen.

Villen mielestä maalin tekemisen vaikeus on nyt yläpäästä kiinni. Ei saada peliin niitä onnistumisia, jotka harjoituksissa kuitenkin näkyvät.
- Meillä on harjoituksissa tosi hyvä tempo ja harjoitellaan sitä maalintekoa, mutta peliin se ei ole vielä siirtynyt. Tämänkin päivän paikoista olisi pitänyt vain ne maalit tehdä. Toivottavasti ketsuppipullo aukeaa oikein kunnolla pian.

- Omaan peliin olen ihan tyytyväinen. Treeneissä on ollut hyvä tempo ja se on pikkuhiljaa siirtynyt peliin - varsinkin kun reisivamman tähden sain huilata vajaan viikon. Nyt on sitten virtaa hyvin. HIFK-pelissä oli vielä vähän tukkoista, mutta nyt tuntui hyvältä.

-Minullahan on se ongelma ollut viime vuonna ja tänä vuonna, että taso ailahtelee pelistä toiseen liikaa. Pitäisi pystyä pelaamaan omalla tasollaan joka pelissä, mutta välillä tulee oikein tosi huonoja peliä. Se on yläkerrasta kiinni. Pitäisi pystyä keskittymään yhtä hyvin jokaiseen peliin... eka vaihtoon, toiseen vaihtoon... ja sitä kautta saada ehjiä pelejä, Ville kritisoi itseään.

Millaista se on pelata velipoikaa vastaan?
- Kyllähän se aina pientä hilpeyttä tuo omaankin peliin. Ei siitä aina niin huomaa, kuka siinä on vastassa, mutta kulmissa otetaan toisiamme vähän ronskimmin.

Maalin teit hallitusti.
- No, siinä oli Baffa sijoittunut aika lailla hanskakäden puolelle, niin ei muuta kuin silmät kiinni kilpikäden puolelle.

Otteluraportti: Toni Hyytinen
Valmentaja- ja pelaajakommentit: Tarkki Hurskainen

Sivun alkuun