Taitava hyökkääjä Teemu Lepaus palasi kolmen muualla vietetyn kauden jälkeen takaisin Tammerkosken rannoille. 1+1-vuotisen sopimuksen Ilveksen kanssa solminut Lepaus puhkuu intohimoa ja positiivisuutta saadessaan pukea taas Ilves-paidan päälleen. Kasvattajaseuraansa palanneen värikkään persoonan silmäkulmasta löytyvän pilkkeen ja suupielen virnistyksen perusteella Ilves-kannattajat saattavat saada ensi kaudella Lepauksesta lukuisia ilonaiheita.
Ilves on valmistautunut tulevaan kauteen jo muutaman viikon. Teemu Lepauskin on ehtinyt jo jäällä pukemaan tutun Ilves-paidan niskaansa. Edellisen kerran se oli hyökkääjän päällä reilu kolme vuotta sitten maaliskuussa, kun Ilveksen A-nuoret hävisivät jatkoerässä Ässille ratkaisevassa viidennessä puolivälieräkamppailussa. Lepaus muistaa sen ottelun hyvin, sillä kyseessä oli taiturin junioriuran viimeinen ottelu, joka jäi kesken olkapäävamman takia.
– Se oli ratkaiseva viides peli Ässiä vastaan ja jatkoerässä hävittiin se. Itselläni meni olkapää kolmannen erän puolivälissä ja silloin harmitti kovasti. Meillä oli hyvä joukkue ja oltaisiin voitu mennä päätyyn asti. Vähän siitä jäi ehkä hampaan koloonkin, kun tiesi silloin että se oli sillä erää viimeinen peli Ilveksessä. Mutta sitä surua lähdetään nyt peittämään, ”Leppi” muistelee.
Tällä hetkellä Lepaus puhkuu iloisuutta ja positiivisuutta, mutta kolme vuotta sitten elettiin vaikeampia hetkiä. Junnupelit oli pelattu, leikkaamaan jouduttu olkapää kuntoutuksessa ja tulevaisuus iso kysymysmerkki. Lopulta uusi pelipaikka löytyi Itävallasta EHC Lustenaun joukkueesta.
– Jos tässä vaiheessa jääkiekkoilija uraa voi sanoa, niin se oli kyllä ahdistavin hetki. Ei ollut mitään tietoa millä aikataululla olkapää paranee, eikä siitä mihin mennään pelaamaan junnu-uran jälkeen. Siinä piti pitää pitkää pinnaa, kun itsekseen treenasi ja kuntoutti olkapäätä. Oli vähän onnenkauppaa siinä, että olin sitten syksyllä Ilveksen b-junnujen kanssa treenaamassa ja näin Kangasalustan Pekan, joka sitten johdatti minut sinne Itävaltaan.
Koettelemukset ovatkin auttaneet Lepausta nauttimaan täysillä nykyhetkestä.
– Todellakin joo. Esimerkiksi viime kaudella SaPKossa sai muutamaa flunssaa lukuun ottamatta pelata terveenä ja siitä kyllä nautti joka kerta kun pääsi pelaamaan. Se ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, että paikat on siinä kunnossa, että pystyy pelaamaan. Tällä hetkellä kaikki on tosi hyvin ja nautin joka hetkestä täysin rinnoin.
Virnistyksestä päätellen kotiin palasi kolmen vuoden kierrokselta tuttu Teemu Lepaus. Tuttu pilke on tallella, mutta ovat vuodet toisaalla 24-vuotiasta hyökkääjää hieman muuttaneetkin. Itävallassa, Imatralla ja Savonlinnassa pelatessaankin Lepaus seurasi Ilveksen pelejä.
– Kolme vuotta tuli oltua muualla ja ehkä siihen A-junnu Lepaukseen verrattuna täällä on nyt aikuistuneempi ja urheilullisempi Lepaus. Ainahan se tuo kokemuksia kun kiertää vähän muualla – niin urheilun kuin elämänkin kannalta.
– Uusia kavereita tuli joka paikasta ja suurimpaan osaan pidän edelleen yhteyttä. Tietysti suurin osa kavereista on täältä Tampereelta ja muualla ollessani kyllä seurasin kaikki pelit mitä ehdin, esimerkiksi Suomelta, Meskaselta, Vainiolta ja kumppaneilta.
Hyökkääjän mainitsema urheilullisuus on kehittynyt hyökkääjän mukaan muun kasvamisen ohessa.
– Kyllä sekin on avannut paljon silmiä kun on käynyt muualla. On nähnyt paljon erilaisia pelaajia ja valmentajia, joista jokainen antaa jotain. Voisi sanoa, että yksi steppi on tullut joka paikasta lisää pelaajana ja ihmisenä, ja se on kehittänyt minua samalla urheilijana eteenpäin.
Talvisalon taikurin itseluottamus tapissa
Itävallassa ja Imatralla vietetyn kauden jälkeen Lepaus siirtyi pelaamaan Mestistä SaPKon riveihin. Ensimmäisellä kaudellaan hyökkääjä nousi savonlinnalaisten runkopelaajaksi ja päättynyt kausi räjäytti pankin – Talvisalon taikuriksi Savonlinnassa ristitty Lepaus loihti ensin 62 pistettä runkosarjassa ja nappasi playoffien parhaan pelaajan palkinnon mestaruusjuhliin päättyneellä kaudella.
– Se on kyllä ollut parhaiten roolitettu joukkue missä olen tähän mennessä pelannut. Jokainen jätkä tiesi mitä vaaditaan ja pitää tehdä kentällä. Se sitten päättyi hienoimpaan mahdolliseen juttuun, eli Mestiksen mestaruuteen. Meillä ei ehkä ollut se nimekkäin porukka, mutta joukkuepeli kehittyi koko ajan runkosarjassa ja playoffeissa ei hävitty yhtään peliä. Aika vakuuttava suoritushan se oli.
– Savonlinnassa ei ole koskaan päästy puolivälieriä pidemmälle ja se tuki mikä savonlinnalaisilta tuli oli aika hienoa. Finaaleissa halli oli ihan tupaten täynnä ja oli siellä kyllä mahtava pelata, Leppi fiilistelee nyt.
Omasta kaudestaan hyökkääjä vierittää kunniaa ketjukavereilleen.
– Menihän se oma kausikin nappiin, mutta kyllä minulla oli niin hienot ketjukaveritkin. Pelattiin (Jonatan) Tanuksen kanssa käytännössä koko kausi samassa ketjussa ja ”Jonski” on yksi minun parhaista kavereista – sekin antoi vielä buustia.
Ensi kaudella Mestiksen tutkapari ei pelaa samassa ketjussa vaan vastakkain, kun Tanus suuntasi Lappeenrannan SaiPan riveihin. Lepaus onkin aloittanut tulevan vastustajansa kuumentamisen jo nyt.
– Tällä hetkellä pelataan rullakiekkoa Pahalammessa samassa ketjussa. Kylllä minä koitan sitä tässä jo kesällä vähän lämmittää. Katsotaan, jos keksisi jotain sellaista jolla saisi Jonskin vähän hermostumaan. Kyllähän se auttaisi sitten meitä kun SaiPaa vastaan pelataan, Leppi virnistää.
Pelkästään ketjukavereiden ansiota nappikausi ei ollut, vaan hyökkääjällä natsasi kaikki heti alusta lähtien.
– Se lähti heti alusta asti hyvin liikkeelle ja itseluottamus oli korkealla heti alusta asti. Kyllä minä omat taitoni tunnen ja koin, että voin ottaa paikan ja pelata sitä hyökkäysvoittoista peliä. Meidän kenttä osoitti heti alkuun, että pystytään tekemään tulosta ja itse otin oman roolini siitä. Iloisella ilmeellä pystyi pelaamaan koko kauden.
Itseluottamus onkin tärkeä osa Lepauksen omaa peliä. Jos kentällä naurattaa, niin kaikki menee yleensä hyvin.
– Pakko myöntää, että sisällä asuu pieni taiteilijaluonne ja se helpottaa kovasti, kun kentällä on hauskaa.
”Silmät kirkastui siinä kohtaa”
SaPKon mestaruusjuhlien jälkeen Lepauksella oli edessä paluu arkeen. Haastattelupäivänä Lepaus oli ehtinyt olla kolme päivää kasvattajaseuransa matkassa.
– Kolme kokonaista päivää on tullut oltua mukana ja ihan positiivinen ensivaikutelma on ollut. Tuttuja on paljon ja joukkue on nuori. Hienosti on päässyt joukkueeseen sisään ja on ollut hienoa olla ensimmäistä kertaa mukana Ilveksen liigaringissä, Lepaus myhäilee.
Yksi kotiinpaluuta helpottava asia löytyy myös penkin takaa, sillä Jouko Myrrä valmensi Lepausta jo A-nuorissa.
– Se helpottaa aika paljonkin. Myrrä tietää aika paljon minun pelaaja-ja harjoitustaustaa ja varmasti pystyy auttamaan minua eteenpäin niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin. Tällä lyhyellä otannalla pystyn kyllä allekirjoittamaan sen, että niin Myrrä kuin Kivikin ovat pelaajaläheisiä valmentajia ja pystyvät kyllä auttamaan kaikessa, jos tilanne niin vaatii, hyökkääjä kehaisee.
Liigasopimuksen allekirjoittaminen kasvattajaseuran kanssa sai Lepauksen fiilikset kattoon.
– Kyllä se hymyilytti ja silmät kirkastui siinä kohtaa. Aina olen kuitenkin käynyt Hakametsässä katsomassa Ilveksen pelejä. Voi sanoa, että yksi tavoite on täyttynyt. Silloin kun Savonlinnassa kiekko rupesi menemään pussiin ja Ilves osoitti kiinnostusta, niin silloin tuntui, että on tehnyt jotain oikein kun pääsi taas Ilvekseen. Ihan mahtava juttu, Lepaus kertoo äänenpainolla jota on helppo uskoa.
Nyt on edessä muutama kuukausi harjoittelua, ennen hyppyä liigapeleihin. Lepaus ei vielä ole liikaa päätään vaivannut miettimällä tulevaa.
– Ei sitä vielä oikein tiedä mitä odottaa. Avoimin mielin ollaan harjoituksissa ja sitten kun tulee pelien aika niin mietitään uudelleen. Mestis oli kyllä kovatempoinen sarja, mutta varmaan Liigassa tarvitaan vielä lisää sellaista kamppailuvoimaa.
Ilveksestä Lepaus lähti taitavana kiekonkäsittelijänä ja välillä ehkä jopa hieman liian epäitsekkäänä pelaajana. Mailataiturin kynät ovat edelleen tallella, mutta muualla on tarttunut mukaan jotain lisääkin.
– Ehkä olen monipuolistunut pelaajana ja pystyn ottamaan enemmän puolustusrooliakin. Pari vuotta sitten olin vielä aika raakile pelaajana, mutta koen että olen viime vuosina kehittynyt monipuolisemmaksi pelaajaksi.
– Aina olen kuitenkin ollut enemmän sellainen pelinrakentaja ja sitä minä olen vieläkin jatkanut, vaikka tietysti yritettään laittaa kiekko aina pussiin kun on paikka. Selkärangasta tulee kiekkoilijalla kuitenkin aika paljon, eikä niistä kannata luopua jos ne jutut toimii. Saa nähdä toimiiko ne sitten ensi kaudella, mutta iloisella ilmeellä otan haasteen vastaan ja tavoitteena on raivata rooli liigajoukkueesta, Lepaus analysoi.
”Tykkään vaan niin kauheasti pelata”
Lepaukselle tuli maaliskuussa mittariin 24 ikävuotta. Junioreissa intohimoisesti peliin suhtautuvalla hyökkääjällä saattoi välillä lähteä niin sanotusti vähän laukalle ja se sekoitti joko omaa tai vastustajan peliä. Vuodet ovat tasoitelleet värikkään persoonan isompia säröjä.
– Siinä mielessä ollaan positiivisessa asemassa, että esimerkiksi viime kaudella ei tullut enää ollenkaan sellaisia hermoromahduksia kuin joskus junnuissa. Kyllä minä olen rauhoittunut pelaajana – se tietysti rauhoittaakin kun on päässyt pelaamaan ja nauttimaan isosta roolista. Mutta kyllä Teemu Lepaus on rauhoittunut junnuvuosista ja katse on vaan eteenpäin.
Vaikka hyökkääjä onkin rauhoittunut, palaa liekki pelaamiseen edelleen yhtä kovana kuin pikkupoikana tossupalloa pelatessa.
– Tietysti olen edelleen aika tulisieluinen pelaaja, eikä sitä liekkiä parane kokonaan sammuttaakaan. Nyt on pystynyt vain kanavoimaan sen oikeisiin asioihin.
– Kyllä se on se rakkaus lajiin mikä pitää sitä yllä. Tykkään vaan pelata niin kauheasti. Sitten kun kehittyy ja huomaa pärjäävänsä niin se vie sitä vielä eteenpäin. Kaikki positiivinen otetaan mukaan ja sillä lähdetään aina kohti parempaa huomista.
Jään lisäksi pukukopit ovat Lepauksen valtakuntaa ja juttua riittää. Itävallasta löytyi paikka, jossa Lepauskin oli hetken vähän hiljempaa, mutta Savonlinnassa palattiin taas normaalitilanteeseen. Nyt hyökkääjä pääseekin taas tutun kotihallinsa ympyröihin.
– Kyllä minä taas SaPKossa koitin olla oma normaali itseni. Saksa ei taivu ihan niin hyvin, että olisi Itävallassa pystynyt ottamaan koppia haltuun. Eiköhän se pikku hiljaa taas tästä lähde, kun pääsee taas tuttuihin ympyröihin Hakametsään Ilves-paita päällä, intoa puhkuva hyökkääjä hymyilee.
