Kokenut keskushyökkääjä Jan-Mikael Järvinen teki täksi kaudeksi paluun kasvattajaseuraansa parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. Samalla hänestä tuli Ilveksen historian ensimmäinen toisen sukupolven Liiga-kapteeni. Laajemmassa haastattelussa käydään läpi 38-vuotiaan ”Miksan” tähänastista uraa ja kuullaan hänen ajatuksiaan paluusta Ilveksen paitaan. Haastattelut ovat katsottavissa aina ensimmäisenä ILVES+ -sivustolla. Tästä artikkelista löydät tiivistelmän haastattelusta myös tekstimuodossa.
Katso pelaajakuvahaastattelut ensimmäisenä ILVES+ -sivustolta!
Junioripolku Ilveksessä
Jan-Mikael Järvinen, 38 on tehnyt upean uran niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Vuosien varrelle on mahtunut monia vaiheita, mutta lähtölaukaus elämänmittaiselle kiekkoilijan polulle tapahtui lapsuuden kotikunnassa, Pirkkalassa. “Miksan” ensimmäiset piirrot luistimilla ajoittuu noin neljään ikävuoteen, kun isä Kari vei hänet ensimmäistä kertaa kentän laidalle.
– Olen kuullut, että olin aluksi sanonut, että ei tarvitse opettaa. Siellä sitten kun vartin olin tarponut kontillaan ja mahallaan niin konttasin luukulle ja sanoin, että “Iskä kyllä sää sittenkin voit opettaa”. Hyvät opit sieltä ilmeisesti sitten tuli.
Ne hyvät opit karttuivat Ilveksen junioreissa. Järvinen on halunnut pienestä asti nähdä jääkiekon aina ilon kautta ja pyrkinyt säilyttämään saman innostuksen tähänkin päivään asti. Myös juniorivuosina itse jääkiekkoa tärkeämpiä juttuja oli muun muassa kaverit, jotka on säilynyt ensimmäisistä harrastusvuosista tähänkin päivään saakka.
– Edelleenkin ensimmäisistä kaupunginosajoukkueista on ystäviä, joiden kanssa ollaan tänäkin päivänä tekemisissä. Ne on varmasti ne parhaat muistot, jotka muistuttaa niistä alkuajoista.
Järvinen ei ole ollut koskaan kaukalon isoin kaveri, mutta se ei ole häntä koskaan pysäyttänyt. Varsinkin teinivuosina pieni koko saattoi aiheuttaa joitakin haasteita, mutta nekin vuodet ovat olleet osana kehittymistä.
– Omalla tavallaan on taistellut sekä vastustajaa että stereotypiaa vastaan, mutta ei se ikinä ole lannistanut. Ollaan nautittu pelistä ja yritetty parhaamme.
Polku Ilveksessä johti lopulta aina kauden 2006-2007 SM-liigadebyyttiin asti. Pääosin A-junioreissa tuolla kaudella pelanneelle 18-vuotiaalle nousu liigajoukkueeseen tuli jopa vähän puskista. Niistä hetkistä mieleen muistuu lähinnä kova jännitys.
– Vakuutuspapereita kun meni kirjoittamaan toimistolle niin siinä joutui autonkin työntämään ruudusta pihalle kun ei saanut pakkia päälle. Kyllä siinä vatsa oli aika sekaisin, Järvinen naurahtaa.
Välikausien kautta kohti huippuvuosia
Pitkän Ilves-polun jälkeen oli Miksan aika kokeilla siipiä muualla. Liiga-ura ei ottanut heti tuulta alleen, vaan seuraavat kaudet menivät vastuuta ja roolia hakien lähinnä HPK:n U20-joukkueessa sekä Mestiksen puolella.
– Niinä vuosina ei ollut sellaista, että musta tulee jotakin, vaan enemmänkin halusi nauttia pelaamisesta ja nähdä, mihin sitten riittää. Sitä kautta pääsi sitten pikku hiljaa laittamaan jalkaa oven väliin.
Miksa kokee, että juuri sinnikkyys ja periksiantamattomuus ovat olleet isoja tekijöitä siihen, millaiseksi pelaajaksi hän on kasvanut. Lopulta kova työ palkittiin ja suoritukset alkoi kantamaan hedelmää.
– Se sinnikkyys, ettei ole vain jahdannut jotain, missä olisi mun kokoinen aukko, vaan luottanut siihen, että on itse tehnyt työllänsä sen, että on saanut jotain. Ehkä se viestii myös siitä, että ei ole koko ajan mennyt paikasta toiseen, vaan on pystynyt olemaan paikoissa pidempään.
Ura otti “välikausien” jälkeen merkittävät askeleet eteenpäin Hakametsän koppikäytävän toisella puolella, kun Järvinen vakiinnutti lopullisesti kaudella 2013-2014 paikkansa Tapparan liigajoukkueesta. Ennen siirtymistään ulkomaille, hän ehti saavuttamaan seurassa muun muassa kaksi Suomen mestaruutta.
Ulkomaan kiertueen kautta Ässiin
Kevään 2019 jälkeen oli aika kääntää jälleen uusi sivu kiekkoilijan uralla, kun edessä oli yhteensä kolmen kauden kiertue ulkomailla. Nähtyä tuli niin Saksa, Ruotsi kuin Itävaltakin. Omat haasteet tuolle ajanjaksolle aiheutti muun muassa pandemia, joka keskeytti vahvan ensimmäisen kauden Mannheimissa kesken pudotuspelien. SHL-kausi Malmössa pelattiin puolestaan tyhjille katsomoille.
– Haastavia vuosiahan ne maailmanlaajuisen tilanteen takia oli.
Viimeisin kausi ulkomailla päättyi puolestaan jälleen parhaalla mahdollisella tavalla, kun Järvinen oli mukana voittamassa monikansallisen ICEHL:n mestaruutta Salzburgin organisaatiossa.
Kotimaahan palattuaan viimeiset neljä kautta Järvinen vietti Porissa, jossa kahdella edelliskaudella hän kantoi myöskin C-kirjainta rinnassaan. Tämä ajanjakso Ässien paidassa oli myös Miksalle uudenlainen kokemus.
– Se oli opettavaista aikaa. Seura oli ollut ehkä vähän hakoteillä niin kaukalossa kuin kaukalon ulkopuolellakin ja sitä pääsi mukaan luomaan jotain uutta. Samalla se oli itsellekin oma steppi, otti vastuuta vähän normaalia enemmän ja sitä kautta nosti omaakin tasoa pelillisesti.
Paluu Ilvekseen parinkymmenen vuoden tauon jälkeen
Takuuvarmat otteet Porissa noteerattiin myös Ilveksen toimistolla, sillä viime keväänä tiedotettiin Järvisen tehneen kahden vuoden sopimuksen kasvattajaseuransa kanssa. Paluu kotiin parinkymmenen vuoden kiertueen jälkeen oli luonnollisesti Miksalle tärkeä asia.
– Paljon on ehtinyt elämässä kokemaan, mutta oli se henkisesti tosi iso juttu. Ei ollut vain sellainen, että okei menen ensi kaudeksi tuonne, vaan se oli sellainen asia, jota piti oikeasti vähän käsitelläkin.
Haastatteluhetkellä kausi on jo käynnissä ja paluu kotiin on viimeistään nyt realisoitunut niin kaukalossa kuin kotonakin. Ainakin Miksan Onni-poika tunnustaa väriä vahvasti.
– Varsinkin nyt kun kausi on päällä ja näkee omassa pojassa sitä samaa, mitä oli aikanaan itsellä, että Ilves-lippikset lentelee kun tekee pihapeleissä maaleja ja nukkuu Ilves-lakanoissa. Kyllä se iso juttu on.
Isän jalanjäljissä Ilves-kapteeniksi
Erityisyyttään Miksan kotiinpaluulle alleviivaa se, että isä Kari “Kilu” Järvinen on entinen Ilves-kapteeni ja pitkän linjan ilvesläinen. Kun joukkue sai äänestää syyskauden kynnyksellä tämän kauden joukkueen kapteenia, keräsi Miksa joukkueesta ylivoimaisesti eniten ääniä. Samalla varmistui, että hänestä tulee historian ensimmäinen toisen polven Ilves-kapteeni.
– Se, että yhteisö on itse äänestänyt sen ja kirjoittanut mun nimen siihen lappuun, tuntuu äärettömän hyvältä. Olen kyllä kiitollinen siitä kunniasta mitä saa kantaa. Ja uskoisin, että hyvältä siellä tuntuu isäukonkin puolesta.
C-kirjain on ollut Miksankin haaveissa jo lapsuuden pihapeleissä, mutta kapteeniuden todellinen merkitys on vahvistunut luonnollisesti vasta myöhemmin. Tällä kokemuksella Miksa myös tietää varsin hyvin, millainen kapteeni hän haluaa olla. Näin hän kertoi kauden kynnyksellä, kun sai kuulla valinnastaan kapteeniksi.
– Kaikki huomioon ottava. Se on ollut iso arvo, kun on aikanaan itse ollut nuori joukkueessa. Se on itselle se tärkein, että jokainen tuntee olonsa kuulluksi eikä tarvitse ujostella tai miettiä, mitä musta ajatellaan. Ajat on muuttunut ja nykyään kapteeni on enemmänkin linkki siinä pelaajien välissä. Se on mun mielestä nykyaikaisen kapteenin parhaita merkkejä.
Odotukset tulevaan
Järvisen sopimus kattaa sekä tämän että ensi kauden. Kun konkarilta kysyy odotuksista, käy vastauksesta nopeasti ilmi että ajatukset on nimenomaan joukkueessa eikä itsessä.
– Oon valmis syömään vaikka popcornia tai pesemään pyykkiä, jos vaan meidän joukkue voittaa. Totta kai pyrkimys on pelata itsekin hyvin, mutta sellainen omahyväisyys tai oman edun tavoittelu loistaa kyllä tällä hetkellä poissaolollaan.
Kun katsellaan 38-vuotiaan keskushyökkääjän edelliskausia, voidaan todeta pelaajan olevan rautaisessa kunnossa. Muun muassa kahdelta viimeiseltä kaudelta saldona on täydet 60 ottelun runkosarjat. Varsinaista salaisuutta hyvälle fysiikalle ei ole, mutta kiitokset ehjistä kausista lähtee muun muassa kodin ja perheen suuntaan.
– Se, että joku voi toimia, vaatii tässä vaiheessa perhe-elämää myös joltain toiselta jotain. On ollut erityisen tärkeää, että on päässyt tekemään extraa ja huollattamaan itseään myös hallilla oloajan ulkopuolella. Oon saanut tehdä tätä aika vapaasti ja käyttänyt niitä tunteja muun muassa lihashuoltoon, joita joku toinen olisi voinut vaatia olemaan kotona.
– Tietysti myös oikeita valintoja tekemällä, kuinka elää sitä arkea. Ja tietysti aina ripaus onneakin tarvitaan matkaan, sitä ei pidä ikinä unohtaa.
Tulevaisuuden unelmista puhuttaessa Miksa toivoo, että perheellä olisi kaikki hyvin ja muistuttaa samalla, että mitään ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Kiekkouran unelmien suhteen vastaus on ytimekäs.
– Ei tässä ole kuin yksi unelma, josta itse haaveilee ja sen varmasti kaikki pystyy arvaamaan.
Tutustu ILVES+ tarjontaan: ILVES+ | ilvesplus.com
