Ilvekseen lokakuussa liittynyt ja sittemmin loppukauden sopimuksen allekirjoittanut Olli Palola kuuluu koko Liigan kokeneimpiin pelaajiin. Liigadebyyttinsä lähes parikymmentä vuotta sitten keltavihreässä paidassa tehneelle “Opalle” Ilveksen edustaminen vielä 37-vuotiaanakin on ollut merkittävä juttu. Laajassa haastattelussa kokenut laitahyökkääjä kertailee uraansa niin kotimaassa, ulkomailla kuin maajoukkuepaidassakin. Tästä artikkelista löydät tiivistelmän haastattelusta myös tekstimuodossa.
C-junioreihin Ilvekseen
Olli Palolan jääkiekkoura alkoi Keuruulla, josta tie vei C-juniori-ikäisenä Ilveksen paitaan. Kotikaupungin KeuPa HT:n riveissä “ykköstykkinä” tunnetulle pelaajalle siirtyminen isoon seuraan tuli jopa hieman shokkina. Kilpailu peliajasta olikin yhtäkkiä totista eikä paikka pelaavasta kokoonpanosta herunut ilmaiseksi.
– Se oli aika kova paikka. Siihen aikaan oli melkein kolme ketjullista maajoukkueäijiä ja itse kolmos-nelosketjussa peliaika ei ollut hirveän iso. Se oli semmoinen ensimmäinen mankeli itselle, että tästähän tässä hommassa on kyse.
Kokemukset opettivat nopeasti, mitä huipulla pelaaminen vaatii.
– Uskon, että siitä hetkestä alkoi se urheilijaksi kypsyminen, mikä varmasti näkyy vielä tänä päivänäkin mun tekemisessä ja siinä, että ylipäätään on vielä näissä ympyröissä.
Jääkiekkoilijan ammatti oli Palolalle pienestä asti unelma, eikä vähiten siksi, että hän pääsi seuraamaan läheltä Ilveksessäkin pelanneen serkkupoika Miikka Männikön uraa. Tie huipulle on vaatinut kuitenkin paljon töitä, sillä Palola ei ollut koskaan junioreissa joukkueidensa lahjakkaimpia. Lopulta kova työnteko johti Ilveksessä kuitenkin liigadebyyttiin kaudella 2006-2007, vaikka Palolan mukaan ovet avautuivatkin osin tuurin kautta.
– Nyt sen voi jälkikäteen sanoa, että olikohan se oma taso ihan niin hyvä. Vuotta vanhempien ikäluokka oli niin kova, että ne lähti U20-kisoihin ja vähän silläkin sain niitä liigapelejä. Ne meni sitten ihan ookoo, niin sillä sai muutaman lisää.
Tässäkään vaiheessa varmuutta kiekkoilijan urasta ei vielä ollut, mutta lopulta pitkäjänteinen työ tuotti hedelmällisiä vuosia SM-Liigassa ensin Rauman Lukon ja varsinkin myöhemmin Tampereen Tapparan riveissä. Jälkimmäisessä matkaan tarttui kaksi kertaa myös SM-Liigan maalikuninkaan titteli kausilla 13-14 ja 14-15. Tätäkin edelsi vaikeat kaudet, jolloin tutuksi tuli muun muassa useat Mestis-joukkueet aina Kajaanista Lempäälään.
– Se palkinto tuli tosiaan sitten siinä 25-vuotiaana. Enkä usko, että niitä maaleja tai maalikuninkuuksia olisi tullut ilman niitä (hankalia) vuosia. Musta tuntuu, että nykymaailmassa on monessa hommassa muutenkin niin kauhea kiire, että sitä ei ymmärretä, että se työ minkä sä teet tänään, saattaa näkyä ehkä 3-4 vuoden päästä. Mä oon siitä elävä esimerkki.
Maalikuninkuuksien jälkeen ulkomaille
Vahvojen kotimaan kausien jälkeen ura jatkui odotetusti ulkomailla. Ensimmäisestä kaudesta KHL:n Vitjazissa tuli kuitenkin oppikoulu nuorelle hyökkääjälle.
– Se oli semmoinen kulttuurishokki itselle. Yhtäkkiä istutaankin koneessa ja lennellään ympäri ämpäri. En ehkä sitten ihan sopeutunut ja se näkyi sitten tuloksessakin. Se jäi kyllä hampaankoloon.
Myöhemmin Palola sai vielä uusia mahdollisuuksia ja parempia onnistumisia KHL:ssä, kun hän pelasi sekä Jokereiden että Kunlun Red Starin riveissä. Siihen valmisti kuitenkin välissä vietetty kausi Ruotsin Örebrossa, minkä Palola nostaakin erikseen esille eräänä uran käännekohtana.
– Pidän sitä yhtenä uran parhaimmista kausistani. Siinä oli vaikea edellinen vuosi Venäjällä. Oli henkisesti ja fyysisesti aika loppu ja pystyi kuitenkin kaivamaan sieltä itsensä takaisin peleille. Pystyin tekemään tulosta tasaisesti koko kauden, vaikka playoffit jäikin vähän piippuun. Ruotsin reissulla opin sen, mitä ulkomailla oleminen on ja kuinka pitää sopeutua erilaisiin tilanteisiin.
Takaisin kotimaahan ja lopulta Ilvekseen
KHL-vuosienkin jälkeen Palolan tilille on kertynyt useampi kausi Ruotsissa, mutta myös kotoinen Liiga on tullut tutuksi ennen Ilvestä Helsingin IFK:n ja Porin Ässien paidassa. Ero kotimaassa pelaamiseen näkyy muun muassa siinä, kuinka paljon kaverit ja tutut seuraavat pelejä.
– Kun tuut Suomeen, niin se on ihan eri tasolla. Kaikki kaverit ja tutut laittaa pelien jälkeen viestiä. Ja kun tuut vielä kotikaupunkiin, niin on se ihan eri paketti. Mieletön fiilis päästä pelaamaan.
Vielä lapsuuden kavereitakin tärkeämmät katsojat löytyvät omasta perheestä. Palolan perheelle on muodostunut kotipeleihin myös tietyt rutiinit.
– Alkulämmöillä käyn aina nyrkit antamassa lapsille pleksin läpi ja kyllä siinä jotenkin kylmät väreet menee kun näkee, että lapset on siellä Ilves-paidat päällä. Uskoisin, että ne on myös niitä hetkiä, jotka muistaa kun uraa katsoo joskus taaksepäin.
Myös koko elämän mittaiset kaverisuhteet nousevat esille, kun Opa miettii isommin sitä, mitä jääkiekko hänelle on tarjonnut. Liikoja hän ei kuitenkaan halua uraansa taaksepäin vielä kelata, sillä 37-vuotiaalla riittää yhä paloa pelaamiseen.
– Kyllä mulla pelihaluja on edelleen. Tietysti se vaikuttaa, miten kroppa kestää ja miten pysyy mukana, mutta silmä palaa edelleen.
Se, että kopissa on tälläkin kaudella ollut jopa 20 vuotta nuorempia pelaajia, laittaa Palolankin välillä pysähtymään ja “ikäkriiseilemään”.
– Sitä pitää itseäkin tossa parikymppisenä, kun nuorten jätkien kanssa jauhaa. Junnuissa muistan, kun katseli Ilveksen pelejä ja siellä oli näitä kokeneita pelaajia niin silloin ajatteli että Määttäsen Pasit ja kumppanit on vanhoja pappoja, kun ne oli siihen aikaan jotain 35. Ja nyt on sitten itse jo vanhempi niin kyllä noi jätkät varmaan pitää mua ihan samanlaisena papparaisena.
“Papparaisellakin” on kuitenkin joukkueessa selkeä paikkansa ja Palola haluaakin olla tietynlainen roolimalli nuorille pelaajille.
– Kyllä mä haluan sitä ammattimaisuutta ja ammattilaisuutta tuoda ja näyttää. Pitkäjänteinen työ on kuitenkin sen pitkän uran salaisuus. Ja totta kai jätkät on tossa tulleet kyselemään tiettyjä juttuja niin ilman muuta oon aina valmis auttamaan. ja kertomaan omat näkemykset.
Maajoukkuemuistot ja halu voittaa
Pitkäjänteinen työ näkyi uralla myös maajoukkueessa, sillä vaikka vastuuta nuorisomaajoukkueesta ei liiemmin herunut, löysi Palola lopulta kaksikin kertaa itsensä Leijonien MM-joukkueesta. Myös maalintekijänä kunnostautuneen Opan ikimuistoisin osuma löytyy Suomi-paidasta, mistäs muualtakaan kuin MM-finaalista 2014.
– Kyllä se varmaan se MM-finaalimaali on. Muistaakseni mulla oli vielä kaksi ylärimaakin siinä pelissä. Venäjällä oli aika kova nippu vastassa silloin, niin kyllä se maali tuli ihan hyvään paikkaan.
Vaikka kirkkain jäi saavuttamatta, muistelee Palola lämmöllä kyseistä kevättä.
– Ne (ensimmäiset kisat) tuli kans vähän niinku puskista. En ollut muistaakseni sillä viimeisellä valmistavalla leirillä, mutta sitten Westerlund soitti, että lähdetkö kisoihin. Hän vielä sanoi, ettei pysty lupaamaan mitään varmaa paikkaa, mutta että lähdetkö. No vastasin että totta kai!
Lopulta ikään kuin “varamiehen” statuksella kisoihin mennyt SM-Liigan läpimurtohyökkääjä nousi kisoissa isoonkin vastuuseen. Kisat olivat nuorelle miehelle iso juttu.
– Finaaleissa kun oltiin, niin kyllähän sitä sitten ensimmäistä kertaa oikeastaan uralla alkoi jotkut ihmiset jossain paikassa tunnistaa ja näin niin kyllähän se oli vähän sellainen “oho että mitäs tässä nyt tapahtuu” ja se oli kyllä aikamoinen kokemus. Kulta olisi tietenkin ollut hieno juttu.
Voittaminen on myös seuratasolla se ehdoton ykkösjuttu, minkä takia Palolakin päivästä toiseen tekee töitä.
– En ole sitä kannua hirveästi nostellut niin, kyllähän se tässä kaiken takana on, miksi se silmä palaa ja jaksaa lyödä aina sen kaiken likoon. Kyllähän se on se päämäärä mitä tavoittelee. Meillä on kaikki palaset siihen ja usko, että kun me pystytään kasvamaan joukkueena niin sillä me mennään pitkälle.
”Jos ette usko, voitte vaikka vaimolta kysyä”
Palola teki tällä kaudella paluun Ilves-paitaan lähes 19 vuoden tauon jälkeen. Mitä Ilves hänelle merkitsee?
– Kyllähän mä oon täältä junioreista saanut sen työkalupakin, millä oon pystynyt uraa tekemään. Oon kyllä kiitollinen siitä, että sain täällä junioreissa olla ja nyt vielä sitten myöhemmällä iällä uudestaan. Kun se puhelinsoitto tänne nyt tuli, niin sanoisin, että harvoin on niin suuri jännitys ja ilo tullut. Ja jos ette usko niin voitte vaikka vaimolta kysyä.
Katso kaikki pelaajakuvat ja muut videosisällöt Ilves Hockey -kanavalla! Tilaa kanava ja pysy ajantasalla tuoreimmista sisällöistä.
TILAA YOUTUBE-KANAVA
