Tutkaparin yhteinen matka junioreista liigaan


Ville Meskasen ja Eemeli Suomen yhteinen taival samassa ketjussa alkoi jo vuosia sitten Ilveksen junioreissa. Hyökkääjien matka on kulkenut läpi ikäluokkien samoja polkuja, ja nyt 22-vuotiaina Meskanen ja Suomi ovat kasvaneet ratkaisurooleihin Ilveksen liigajoukkueessa - yhtä aikaa ja samassa ketjussa.


14.3.2018 / Ilves.com | Teksti: Marko Herckman / Sivu: Jere Grönholm / Kuvat: Arno Hämäläinen, Timo Koistinen & Kirsi Teiskonlahti

Eletään syksyä 2011. Legendaarinen Hakametsän jäähalli todistaa ties kuinka monetta jääkiekko-otteluaan, kun Ilveksen ja HIFK:n C-juniorit ottavat toisistaan mittaa perjantai-illan myöhäisvuorolla. Paikalla olevat muutamat kymmenet katsojat lämmittelevät itseään kolean syysillan erätauoilla viereisen hallin kioskista saatavilla kahvilla ja höyrymakkaroilla. Kenttätapahtumien osalta lämmittävät etenkin toista kauttaan C-nuorissa pelaavien Ville Meskasen ja Eemeli Suomen otteet. Ilveksen hyökkäyspään maalin takana pärisevä rumpu saa useammankin kerran tahtia tehoparin suoritusten myötä.

- Pelasimme molemmat kaksi vuotta C-junioreissa. Ensimmäinen vuosi oli aika kova, kun alettiin tosissaan opetella urheilijoiksi. Olin silloin fyysisesti aika raakile ja montaa muuta pienempi ja kevyempi. Se oli myös se isoin syy, miksi silloin jäin sinne yli-ikäisenä toiseksi vuodeksi, Eemeli Suomi muistelee reilut seitsemän vuotta myöhemmin.

- Aika samantyyppiset muistot on itselläkin - se ensimmäinen vuosi oli melko vaikea. Silloin alettiin pelaamaan esimerkiksi punttien kanssa ja monet saivat siitä enemmän irti kuin minä. Ensimmäinen vuosi meni aika lailla totutellessa. Seuraavana vuonna oli jo valmiimpi siihen kaikkeen, ja sillä kaudella tuli sitten hyvin pisteitäkin, Ville Meskanen jakaa ketjukaverinsa tuntoja.

Totutteluun menneen ensimmäisen C-juniorikauden jälkeen alkoi kentällä taas tapahtua tuttuun malliin ja hyökkääjät kantoivat tehoillaan Ilveksen joukkuetta. Teini-ikäisille Meskaselle ja Suomelle pelaaminen oli kuitenkin pääasia.

- Silloin touhu muuttui vähän vakavammaksi, mutta ei sitä oikeastaan vielä osannut sen kummemmin miettiä. Sitä vaan pelasi, koska se oli hauskaa, ”Supi” kertaa.

- Tietysti se edellinen kausi oli vaikea, ja homma maistui välillä vähän puulle. Sen muistan, että sitten kun peli lähti taas kulkemaan, niin oli taas pirun mukava pelata, ”Mese” jatkaa.

Alkuvuodet


Mutta palataanpa vielä C-nuorista kymmenisen vuotta ajassa taaksepäin. Meskasen peliuran alkupotkut vedettiin ensin järven jäällä ja sitten kavereiden perässä Atalan Ilveksen Dallas White -joukkueessa.

- Aloitin jo ennen kouluikää. Se ei tavallaan tullut mitenkään itsestäänselvyytenä, että aloitanpa nyt pelaamaan jääkiekkoa. Menin muiden kavereiden mukana, kun en halunnut jäädä porukan ulkopuolelle. Ennen sitä muistan pelanneeni meidän mummulan vieressä olevan järven jäällä, Kangasalan Raikunjärvellä ensimmäisiä luistimenpiirtojaan vetänyt Mese muistelee.

Eemeli Suomen peliura alkoi muistikuvien perusteella noin 5-7-vuotiaana Koivistonkylässä Ilves Bostonin riveissä. Sitä ennen hyökkääjä oli ollut mukana jo isoveljen peleissä.

- Olen varmasti ollut mukana, kun isoveli on pelannut kavereidensa kanssa, mutta mitään kovin tarkkoja muistikuvia siitä ei ole.

- Sellainen asia junnuvuosilta on jäänyt mieleen, että peleissä halusin aina maaliin, koska maalivahti sai mehua juomapulloon, mutta jos oli kentällä, niin ei saanut. Silloin tulikin oltua aika usein maalissa. Jälkeenpäin ajateltuna on ihan hyvä, että päädyin kuitenkin kenttäpelaajaksi. Ja nyt sitä mehuakin saa pelin aikana, Suomi naureskelee.

Pelaaminen vei molemmat mukanaan, vaikka joskus harjoitukset olisi voinut väliin jättääkin.

- Muistan kyllä sellaisiakin tilanteita, että joskus olisi mieluummin kotiinkin jäänyt. Ei minua sinne ikinä kuitenkaan hirveästi tarvinnut käskeä, eikä sellaisia päiviä montaa ollut. Nykyään ehkä on joillain vähän sellaistakin, että heitetään hanskat tiskiin heti, jos yksikin treeni maistuu puulta, Meskanen vertailee.

Yhteinen matka käynnistyy


Sittemmin samaan ketjuun vuosikausiksi hitsautuneet Meskanen ja Suomi pelasivat nuoruusvuosinaan monta kertaa vastakkain. Molemmilla on mielikuva toisistaan vastustajina.

- Eemeli oli silloin niin saamarin nopea eikä sitä saanut millään kiinni. Meidän Dallas White oli Dallasin joukkueista kovin, mutta sitä en enää muista, kuinka peleissä Ilves Bostonia vastaan kävi, ärsyttäväksi vastustajaksi Suomea aikoinaan kuvaillut Meskanen sanoo.

- Itse sain pelata silloin aina Hakasen Lassin kanssa, joka oli meidän joukkueemme paras pelaaja. Dallasissa oli sitten Mese ja Antosen Joose. Ne ovat kyllä hyvin muistissa, Suomi puolestaan muistelee kohtaamisia.

Kun Ilveksen eri juniorijoukkueita lopulta yhdistettiin, pääsivät Meskanen ja Suomi Ilves Eastin joukkueeseen.

- Varmaan joskus E-junioreissa päädyimme sitten samaan joukkueeseen. Olihan se mukava saada vierelle nopeat jalat ja taitava pelaaja - mieluummin aina sellainen omassa joukkueessa kuin vastustajalla, Meskanen heittää.

Siitä alkoi yhteinen taival samassa joukkueessa ja ketjussa.

- Kyllä minä niin muistaisin, että olisimme siitä lähtien käytännössä aina pelanneet Mesen ja Hakasen Lassin kanssa samassa ketjussa. En minä niistä peleistä paljon muista, mutta kyllä meillä tulosta tuli ja sovimme kentällä hyvin yhteen, Supi hahmottelee yhteispelin alkuaikoja.

- Niin minäkin sen muistaisin. Meillä peli kulki ja tulosta tuli, niin kai meidät senkin takia haluttiin pitää yhdessä. Eikä silloin jätkiäkään ollut kuin vähän yli pari kentällistä. Meidän kenttä oli se, joka niitä pisteitä sitten teki, Mese komppaa.

- Silloin oli sitä Nuori Suomi -touhua, mutta onneksi juniorit oli jaettu moneen eri joukkueeseen. Jälkeenpäin ajateltuna se oli tosi iso juttu, että sai pelata niin paljon, Suomi sanoo.

Hyökkääjiä kentällä seuratessa otteista paistaa yhteispelin vaivattomuus ja sujuvuus. Kaksikko tietää tasan tarkkaan toistensa liikkeet kentällä. Vuodet ovat hioneet peliä yhteen, mutta kaikki loksahti jo heti alussa hyvin paikoilleen.

- Mielestäni meillä on ollut alusta asti aika selvät sävelet ja olemme olleet samalla sivulla. Aika vähän me keskenään asioista sovimme ja puhumme. Sitten kun sentteri vaihtuu, niin täytyy tietysti käydä asioita läpi, Mese kertoo.

- Meidän pelityylimme tukevat aika hyvin toisiaan. Kätisyydet sopivat yhteen ja pelaajatyypit tukevat toisiaan, Supi lisää.

Eri kätisyydet ovatkin melko iso asia kaksikon pelissä.

- Nyt Liigassa olemme vähän eri paikoilla esimerkiksi ylivoimassa, mutta junioreista lähtien olemme menneet aika samoilla kuvioilla. Kätisyyksien sopiminen yhteen on tosiaan iso juttu. En tiedä, olisimmeko pelanneet näin paljon yhdessä, jos olisimme molemmat joko righteja tai leftejä.

- Eemeli on hyvä syöttämään. Osaa se paikoista maalinkin laittaa, mutta tuntuu, että Eemeli etsii usein minua kentältä, Mese miettii kaksikon yhteispelin toimivuutta.

- Mese on todella hyvä hakeutumaan maalipaikoille, ja sillä on todella hyvä laukaus. Ainahan sitä on kannattanut hyödyntää. Ja usein on niinkin, että vaikka itse on maalintekopaikassa, niin Mese on hakeutunut vielä parempaan paikkaan. Sitä kautta se syöttäminen on tullut ehkä enemmän minun roolikseni, Supi jatkaa.

Molemmilta hyökkääjiltä löytyy peliälyä ja kiekollista osaamista. Omat vahvuudet ovat kehittyneet pikku hiljaa lapsesta lähtien.

- Kyllä se varmaan lähtee ihan pikkupojasta alkaen leikin ja ulkojäiden kautta, mutta totta kai on pitänyt treenatakin paljon. Kyllä sitä kiekkoa on ihan riittävästi hakattu laudalta maaliin, kovalaukauksinen Meskanen avaa.

- Tietysti siihen vaikuttaa sekin, että mihin on luontaista lahjakkuutta. Sitten täytyy miettiä sitä, mitä haluaa kehittää. Sitä kautta se oma pelaajatyyppi löytyy, Suomi miettii.

Meskanen syöttää Suomen ennätyksen


Onnistuneen C-juniorijakson jälkeen kaksikko jatkoi tehoiluaan B-nuorissa. Sen jälkeen oli edessä jälleen isompi hyppy A-nuoriin.

- B-nuorissa kausi meni ihan sen ehdoilla, että keräsimme valmiuksia pelata A-nuorissa. Peli kulki, mutta paljon treenasimme myös pelien kustannuksella.

- Ensimmäinen kausi A-nuorissa oli melkoista opettelua ja varsinkin se alku oli tuskaista. Playoffeissa Ässiä vastaan oma pelini oli jo paljon parempaa. Se poiki sitten juniorisopimuksenkin Liigaan, joka silloin tuli aika puskista, Mese muistelee ensimmäistä kauttaan A-juniorina.

Eemeli Suomi loukkaantui kesken B-juniorikauden, joten fyysisesti muutenkin raakilemainen hyökkääjä joutui lähtemään takamatkalta ensimmäiseen A-juniorikauteensa.

- Olin silloin kesän loukkaantuneena. Fysiikka tuli silloin aika pahasti vastaan itsellä - ei kerennyt oikein mihinkään eikä pystynyt kamppailemaan kunnolla. Sitä kehitettiin koko ajan, ja loppukaudesta alkoi peli kulkea paremmin. Meillä oli siinä sentterinä Rämön Juuso, jonka kanssa pelasimme hyvän loppukauden, A-nuorissa keskushyökkääjän paikalta laitahyökkääjäksi vaihtanut Supi miettii.

Seuraavalla kaudella A-nuorissa nähtiinkin jo sarjaan täysin valmiit pelaajat, jotka mättivät hurjilla tehoilla vastustajia kanveesiin.

- Se kausi lähti heti alusta hyvin käyntiin ja saimme tehtyä paljon maaleja. Koko ajan opimme lisää sitä, miten kannattaa pelata. Muistan, että silloin myös ensimmäistä kertaa oikeasti mietimme ja suunnittelimme, miten esimerkiksi ylivoimaa kannattaa pelata. Se toi paljon onnistumisia. Meillä oli silloin myös kokonaisuudessaan tosi hyvä joukkue ja voitimmekin runkosarjan, Eemeli kertaa.

Runkosarjan voiton jälkeen Ilves lähti pudotuspeleihin vain mestaruus mielessään. Noutaja tuli kuitenkin välierissä, ja lopulta sijoitus oli neljäs.

- Olihan se iso pettymys silloin. Näin jälkeenpäin siihen osaa suhtautua paremmin, kun osaa nähdä sen tuloksen taakse. Sillä kaudella moni pelaaja kehittyi paljon. Täytyy muistaa, että A-nuorissa voimasuhteet voivat muuttua paljonkin playoffeissa. Siellä yksilöiden merkitys on vielä niin iso, Supi viittaa liigavahvistuksiin.

- Kyllä meillä silti mahdollisuudet oli mennä ihan päätyyn asti - oli se silloin kova kolaus. Pronssipeli tuli nopeasti sen välierätappion jälkeen, ja siihen oli tosi vaikea saada latausta. Takki oli siinä kohtaa aika tyhjä, Mese muistaa.

Meskanen kävi kauden aikana myös armeijan, mutta se ei 35 pelissä 62 tehopistettä kerännyttä hyökkääjää hidastanut.

- Silloin tuli ensimmäiset liigapelit ja armeija käytyä. Pelaaminen tuntui helpolta, vaikka tuli suoraan peleihin viikon metsässä rymyämisen jälkeen. Päävalmentaja Jouko Myrrä päästi aina pelaamaan, mistä täytyy olla kiitollinen. Joku toinen valmentaja olisi voinut miettiä, että onko tuosta nyt mitään hyötyä, kun on ollut viikon pois. Itsellä se tuntui toimivan vaan paremmin. Oli mentaalisella puolella niin paljon virtaa, että peli kulki.

Tutkaparin rymytessä välillä metsässäkin jahtasi Eemeli Suomi nuorten SM-liigan yhden kauden piste-ennätystä. Suomen kauden kokonaispisteiksi muodostuivat 48 ottelussa 19+60=79.

- Jos ihan rehellisiä ollaan, niin en tiennyt koko ennätysmahdollisuudesta ennen kuin näin siitä uutisen. Siellä on kuitenkin monella paremmat pistekeskiarvot kuin minulla, eikä se ennätys mikään niin iso juttu ole. Tulipa nyt kuitenkin tehtyä, Suomi tokaisee.

Suomi takoikin Suomen ennätykset niin syöttö- kuin kokonaispisteissä. Kun hyökkääjä ensin taikoi Hartwall Areenan uumenissa sijaitsevassa harjoitushallissa Jokereita vastaan neljä syöttöpistettä, oli ennätyssyötössä maalintekijänä Ville Meskanen. Ja kun Suomi siirsi Hakametsässä KalPaa vastaan maalillaan Ville Viitaluoman 14 vuotta vanhan piste-ennätyksen historiaan, oli syöttäjänä tietysti Meskanen.

PALUU MESTAREIKSI


Seuraava kausi olikin kaksikon ensimmäinen Ilveksen edustusjoukkueessa. Liigakauden päättymisen jälkeen Suomi ja Meskanen palasivat kuitenkin vielä kerran junioripeleihin aivan pudotuspelien kynnyksellä.

- Se oli aluksi todella outoa. Pelin erot Liigan ja A-nuorten välillä ovat niin isoja, että itselläni oli alkuun todella vaikeaa. Jätkät olivat siellä tehneet hienon duunin kauden aikana, ja onneksi pääsimme sinne mukaan, Mese muistelee.

- Siinä oli ensimmäisen liigakauden aikana oppinut todella paljon siitä, mitä ammattijääkiekko on. Kun menimme A-nuorten mukaan, niin peli oli niin erilaista, että se tuotti alkuun ongelmia. Mutta oli se myös hauskaa - siellä oli ne kaikki kaverit ja tutut jätkät. Tietysti olisi halunnut, että kausi liigassa olisi jatkunut pitempään, mutta saimme sitten kuitenkin A:ssa jatkaa pelejä, Eemeli pohtii.

Suomi ja Meskanen saivatkin lopulta kruunata junioriuransa Suomen mestaruuteen. Hurjan määrän kannattajiaan mukaan Espooseen saanut Ilves voitti Bluesin ratkaisevassa finaalissa maalein 1-2.

- Se joukkue tuntui kuitenkin heti omalta - siellä olivat ne samat tutut jätkät kuin aiempinakin vuosina. Siellä pystyi heti olemaan oma itsensä, emmekä me liigajoukkueesta tulleet tavallaan rikkoneet mitään. Kaikki koittivat tuoda oman panoksensa, eikä kenenkään tarvinnut väkisin yrittää ykkösviulistiksi, Eemeli analysoi.

Ratkaisevasta finaalista löytyy sellainen tilastoharvinaisuus, että Ville Meskasen 1-1-tasoitusta ei syöttänyt Eemeli Suomi vaan Otto Koivula. Tosin Suomen osuus maalissa oli myös merkittävä.

- Se joukkue oli tosi yhtenäinen porukka ja täynnä hyviä pelaajia. Siellä teki moni hyviä pisteitä ja esimerkiksi ”Ode” (Otto Koivula) oli ihan liekeissä, Mese kehuu.

LIIGAPELAAJIKSI


Vuoden 2014 joulukuun lopulla Ilves matkasi sakeassa lumisateessa Turkuun. Bussissa mukana oli myös Ville Meskanen, jolla oli edessä uran toinen liigaottelu. Junioripelejä seuranneille tuttu hyökkääjä nousi tuossa pelissä myös laajemman yleisön tietoisuuteen tempaisemalla Ilveksen 4-6-voittoon päättyneessä ottelussa hattutempun.

- Se päivä meni jotenkin aika sumussa aamusta asti. Siinä oli aamulla kauhea häslinki, kun se kutsu liigajoukkueeseen tuli jotenkin hätäisesti. Minulla taisi unohtua avaimetkin kotiin, ja mietin, että mitä tässä oikein tekisi. Maalit kyllä siitä pelistä muistan, mutta oikeastaan mitään muuta en. Sain hyviä syöttöjä ja pääsin puttailemaan sisään, maalintekijän kykynsä välittömästi esiin tuonut Mese hymyilee.

Eemeli Suomen ensimmäiset liigapelit tulivat kaudella 2015-16. Uransa viidennessä ottelussa avausmaalinsa HPK:ta vastaan tehnyt Suomi pelasikin muutamaa peliä lukuun ottamatta täyden kauden, vaikka moni oli epäillyt hyökkääjän fysiikan riittävyyttä liigatasolle.

- Siinä täyttyi yksi unelma, kun pääsin pelaamaan Liigassa Ilveksen paidassa. Siitä pyrki vain nauttimaan mahdollisimman paljon. Olen kuitenkin vähän sellainen, että tunnistan sen, jos paukut eivät oikein meinaa riittää. Silloin en ollut vielä kovin valmis pelaamaan Liigassa, mutta piti vain tehdä hommia ja uskoa siihen, että kehityn vielä hyväksi pelaajaksi tähän sarjaan, monella tapaa joukkuettaan auttamaan pystyvä Suomi pohtii nyt.

Sama kausi oli myös Meskasen ensimmäinen varsinainen liigakausi. Nihkeästi alkanut kausi sai käänteen parempaan, kun hyökkääjä kävi hakemassa Lempäälän pienestä kaukalosta tuntumaa miesten peleihin.

- Hain silloin LeKistä vähän itseluottamusta. Sielläkin oli alkuun vaikeaa, mutta sitten pelini alkoi kulkea ja pääsin takaisin liigajoukkueen mukaan. Sain tehtyä muutaman maalin ja pidettyä paikkani joukkueessa. Se lyhyt visiitti LeKiin oli opettavainen. Siellä piti olla pienessä kaukalossa koko ajan hereillä, ja se auttoi sitten Liigan puolellakin.

Ensimmäinen kausi liigassa näytti, että Eemeli Suomi pystyy pelaamaan sarjassa. Pelaajana Suomi meni koko ajan eteenpäin myös viime kaudella, mutta tuloksena se ei realisoitunut heti. Päämäärätietoinen hyökkääjä jatkoi kuitenkin kovaa työntekoa päivästä toiseen.

- Odotin kyllä itseltäni enemmän, mutta en nyt välttämättä olettanut silloin olevani mikään top-äijä joukkueessa. Koitin auttaa joukkuetta parhaani mukaan ja treenasin koko kauden kovaa. Keväällä löysin sitten paremmin oman paikkani joukkueessa ja pelasin ihan hyvän loppukauden. Viime kaudella täytyi kehittää koko ajan luistelua ja kamppailupelaamista, mikä sitten näkyikin kevään otteluissa. Ne playoff-pelit Ässiä ja Tapparaa vastaan olivat ihan unohtumattomia. Kyllä sekin yksi unelma oli ollut, että pääsisi Tapparaa vastaan pelaamaan playoffeja, vaikka jäikin vähän hampaan koloon, kun hävisimme sen viimeisen matsin.

Junioripelien hurjista tehopisteistä huolimatta Suomen kehittymiselle liigapelaajaksi on riittänyt epäilijöitä. Kuinka ison työn fyysisesti montaa muuta ikätoveriaan jäljessä ollut hyökkääjä on tehnyt matkallaan Ilveksen liigajoukkueen eturivin pelaajaksi?

- Kyllä sitä tietysti ison työn olen tehnyt sen eteen, mutta niin on moni muukin. En minä osaa sanoa, onko se sitten isompi työ ollut kuin muilla. Se oli selvä asia, että jos niitä asioita en saa kehitettyä, niin en pysty pelaamaan täällä. Sitä on vaan jaksanut tehdä töitä, ja asiat ovat menneet eteenpäin. En varsinaisesti pidä itseäni minään taitopelaajana, vaan teen paljon hommia ja hakeudun paljon kaksinkamppailuihin. Sitten niissä täytyy vain pärjätä, vaikka olenkin aika pienikokoinen, Supi pyörittelee.

- Eemeli nyt itse sanoo, että ei ole sen kovempaa tehnyt töitä kuin muut, mutta voin sitä vierestä seuranneena sanoa, että on se aika paljon enemmän tehnyt töitä kuin moni muu. Kesällä kun katseli sitä toimintaa, niin aika paljon ekstraa se teki, Mese laittaa väliin.

- Meskanenkin nyt välillä puhuu mitä puhuu. Ei sitäkään aina kannata uskoa, Eemeli virnistää.

Seuraavaksi Meskanen saakin puhua siitä, miten hän on saanut omat erityisominaisuutensa näkymään tällä kaudella Liigassa lähes piste per peli -tahdin arvoisesti?

- Itseluottamus on tärkeä asia itselleni, ja sitä se aina vaatii, mutta on niitä erityisominaisuuksia paljon treenattukin. En varmasti ole meiltä top-äijä salilla, mutta nopeustreenejä ja sellaisia on tullut tehtyä jonkin verran. Niistä on ollut itselleni paljon apua. Siihen lisätään ensi kesälle hyvä punttitreeni, niin veikkaan, että ensi kaudella ollaan vielä nopeampia ja parempia, Mese miettii.

OPPIA KOKENEEMMILTA


Jokainen pelaaja muovautuu liigatasolle yksilöllisesti. Eemeli Suomen mielestä oleellisin asia harjoittelussa on löytää ne itseä parhaiten kehittävät asiat - painonnostajista tulee painonnostajia eikä jääkiekkoilijoita.

- On oleellista löytää asioita, jotka itselle sopivat. Tämä on kolmas kauteni Liigassa, ja nyt olen oppinut eniten kokeneemmilta pelaajilta siitä, kuinka omaa kroppaa pitää seurata. Ei se niin mene, että kaikki vetävät sen takakyykyn, ja sen jälkeen peli kulkee. Täytyy löytää ne itselle oleelliset jutut. Kokeneemmat pelaajat ja Jokke (Jouko Myrrä) ovat auttaneet paljon siinä, Supi kiittelee.

- Aika tyhjentävästi tuo on sanottu. Viime kaudella oli esimerkiksi hyvä seurata Aallon Teemua - kuinka hän treenasi ja mitä se vaati, että pystyi pelaamaan niin pitkän ja hienon uran. Siitä sai hyvin koppia itsellekin, Mese jatkaa.

Tärkeää on myös sisäistää, että jokainen tilanne on aina mahdollisuus kehittyä. Jokainen jääharjoituskin kannattaa käyttää hyödyksi.

- Sitä on oppinut jäätreeneissäkin, että sinne ei mennä vain muiden mukana, vaan se on aina paikka kehittyä. Esimerkiksi ”Ässältä” (Sami Sandell) on oppinut sitä, että kun treeneissä kamppailee hyvin, niin se kehittyy myös peleissä. Sama juttu myös esimerkiksi luistelun kanssa. Jos tarvitsee kehittää lähtönopeutta, niin treeneissä pitää ottaa paljon teräviä potkuja. Sellaisia juttuja noilta huippujätkiltä oppii, Suomi kertoo.

Yksi nimi, joka täytyy ottaa esiin Meskasen ja Suomen pelaajapolulla liigatasolle on Jouko Myrrä. B-juniorikautta lukuun ottamatta Myrrä on valmentanut hyökkääjiä viimeiset kahdeksan vuotta. Tällä hetkellä yhteistyö jatkuu Liigassa.

- On ”Jokella” iso merkitys omaan uraani - hän on opettanut paljon asioita. Olen ollut välillä askeleen tai parikin jäljessä fysiikkapuolella, mutta nyt olen saanut kurottua sen eron kiinni ja haluan tehdä siitä itselleni vahvuuden. Ne ovat niitä asioita, joiden takia saan nyt pelata jääkiekkoa. Jokella on tosi iso merkitys siinä, Eemeli avaa.

- Allekirjoitan oikeastaan tuon kaiken, mitä Eemeli sanoi. Jokke tuntee meikäläisenkin niin hyvin, että hän pystyy olemaan tosi rehellinen esimerkiksi palautteen kanssa. Nähdään Joken kanssa oma pelaamiseni yleensä hyvin samalla tavalla. Jokke ei tuijota pelkkää tulosta, vaan menee sen tuloksen taakse ja löytää ne erot hyvän ja huonon pelin välillä, Meskanen jatkaa.

NOUSU RATKAISUROOLIIN


Meskanen ja Suomi ovat kasvaneet kolmen liigavuotensa aikana joukkueen eturivin pelaajiksi. Hakametsän käytävät ovat olleet nuorille miehille koti jo pitkään, mutta Liigan vaatimustason oppimiseen menee aina aikansa.

- Se menee varmaan jokaisella vähän samalla tapaa. Ensin sitä tulee sinne ja katselee sitä koppia, että onpa täällä hienoa. Fasiliteetit ovat kunnossa, ja touhu on ammattimaista. Ei sitä vaatimustasoa nuori poika tajua ennen kuin se arki lähtee siitä rullaamaan. Pikku hiljaa siihen oppii ja ymmärtää, mitä se vaatii, Meskanen miettii.

- Usein se menee niin, että kun tulee ensimmäistä kertaa liigajoukkueen mukaan, niin ensimmäiset 5-10 peliä menevät hyvin, kun on täysin intoa piukassa. Sitten se rutiini kuitenkin puuttuu ja voi tulla isojakin laskuja kauden aikana. Siinä on se isoin oppimisen paikka, kun tulee sarjaan, Suomi muistuttaa.

Tällä kaudella hyökkääjille ei ole tullut isoja laskuja, vaan suunta on näyttänyt ylöspäin. Kun pelataan ottelun ratkaisuhetkiä, katse kääntyy usein Suomeen ja Meskaseen.

- Nyt on oppinut sitä, mitä pitää tehdä, että kroppa on koko ajan siinä kunnossa, että pystyy pelaamaan hyvällä tasolla. Iso juttu on tietysti se, että saa vastuuta - ja haluaa myös vastata siihen, että sitä saa jatkossakin. Siitä saa paljon nälkää. Pari viime kautta on mennyt vähän pienemmässä roolissa. Nyt tuntuu hienolta, kun saa vastuuta monessa tilanteessa, Supi pohtii kuluvaa kautta.

- Edelliskausilta on saanut hyvää oppia, ja onnistumiset ruokkivat aina onnistumisia. Hyvältä se vastuu tietysti tuntuu, mutta nälkä kasvaa aina syödessä. Välillä on ollut pelejä, joissa on ollut paikkoja ja verkko ei ole heilunut. Toisaalta sitä on junnuista asti hoettu, että niin kauan kun on paikkoja, niin ei kannata tuskastua, jokaisen pelin ratkaista tahtova Meskanen puolestaan miettii.

Vastuu ja kehitys on näkynyt suoraan tuloksessa. Hyökkääjien nimet löytyvät toistuvasti tehotilastoista ja koko kauden pistemäärät vierittävät hartioille liigatason tähtipelaajan statusta. 22-vuotiaat hyökkääjät ovat kuitenkin edelleen polkunsa alkuvaiheessa.

- Kyllä tässä ihan alkumetreillä ollaan vielä omalla peliuralla. Minä en ainakaan pidä vielä itseäni minään tähtenä - sitä vain koittaa kasvaa joka vuosi paremmaksi. Sitä kautta se oma polku varmasti maalautuu, Eemeli pyörittelee.

- Haluan uskoa, että kehitys jatkuu. Sitä kautta voisi päästä Pohjois-Amerikkaankin pelaamaan. Se on yksi haave ollut aina, niin miksi se ei olisi sitten tavoitekin, Mese katsoo tulevaisuuttaan.

Olympiavuonna maajoukkueessa ei ole juuri uusia pelaajia kokeiltu. Kehityksen jatkuessa voisi Leijona-paita kuitenkin olla luonnollinen jatkumo Meskaselle ja Suomelle.

- Se on ihan sama juttu kuin tuon Pohjois-Amerikankin kanssa. Pienestä pitäen siitä on unelmoinut, että pääsisi joskus pelaamaan maajoukkuepaidassa, Mese sanoo.

- Ihan sama asia itsellänikin - se on aina ollut yksi unelmistani. Olisi upeaa, jos se joskus toteutuisi, Suomi jatkaa.

TUKEA TOISESTA


Meskasen ja Suomen yhteinen polku samassa ketjussa on melko harvinainen nykypäivänä. Molemmat ovat hyötyneet toisistaan aina, ja pikkupoikina alkanut yhteinen tarina jatkuu nyt ammattilaispelaajina Liigassa. Miltä se tuntuu, että tässäkin tilanteessa se tapahtuu yhtäaikaisesti tutun kaverin rinnalla?

- Se on mielestäni upea juttu. Meillä on ollut aina se keskinäinen kilpailutilanne, jossa kumpikaan ei halua antaa toiselle periksi. Uskon, että se on tuonut meidät tähän tilanteeseen asti, Meskanen sanoo.

- On se hieno asia, että hyvä kaveri on sieltä junnuista lähtien noussut samaa tahtia ja nyt saamme tehdä tätä Liigassa, Eemeli komppaa.

- On siitä tietysti aina ollut hyötyä, kun on ollut Eemelin tasoinen pelaaja vierellä. Voisi olla tehopinnat paljon pienemmät muuten, Mese jatkaa.

- Ihan samat sanat. Kyllä se on helpottanut pelaamista, kun on ollut Mesen tasoinen maalintekijä vierellä junnuissa ja vielä nytkin.

Pitkä yhteinen historia näkyy kaverusten välillä. Juttu lentää ja ajatukset pelillistä asioista tulevat pääsääntöisesti kuin yhdestä suusta.

- Mese on rauhallinen kaveri, joka ei stressaile turhia. Huoleton kaveri, mutta pelaajana se on tosi voitontahtoinen ja häviämistä vihaava, Supi kuvailee.

- Eemeli on todella päämäärätietoinen. Jos se ottaa jotain tavoitteekseen, se myös täyttää sen. Moni jätkä tässä varmaan on voitontahtoinen, mutta ihan sama mikä se peli on, niin kyllä Eemelillä joka paikassa näkyy se päämäärätietoisuus ja voitontahto. Oli kyseessä sitten joku kikkailu jäällä tai pleikkaripelikin. Kaikessa se haluaa aina kehittyä ja yrittää loppuun asti, Mese sanoo pienen pohdinnan jälkeen.

Kaikissa asioissa kaverukset eivät sentään ole samanlaisia. Ville Meskanen on jo ehtinyt juoda kahvinsa ja jutella niitä näitä ennen kuin Eemeli Suomi saapuu haastattelupaikkana toimineeseen kahvilaan.

- Eemeli tulee aina paikalle vähän viime tingassa, ja se on sellainen asia, joka itseäni ärsyttää. Itse olen yleensä hyvissä ajoin eri paikoissa, ja toinen on yleensä vähän myöhässä. Siinä olemme kyllä kuin yö ja päivä, Meskanen puhaltelee.

- Se on oikeastaan vähän ärsyttävää, että jos ollaan menossa jonnekin, niin Mese on yleensä tunnin ajoissa. Ja sitten jos ollaan vaikka jossain syömässä, niin se on minuutti, ja Mese on jo syönyt, kun itse olen ehtinyt vasta puraista omaa annosta, Eemeli virnistää takaisin.

PIKKUPOJISTA FANITUKSEN KOHTEIKSI


Hyökkääjät ovat nuoresta elämästään vetäneet Ilveksen pelipaitaa päälle noin 15:nä vuotena. Sekä Suomi että Meskanen kokevat itsensä vahvasti ilvesläisiksi.

- Olen aina pelannut Ilveksessä, ja se yhteisö tuntuu omalta. Täällä olen aina vetänyt, enkä oikein mistään muusta tiedäkään. Kaikki on tullut tätä kautta, Eemeli sanoo.

- Pikkupoikana olin fani, ja nyt olen vähän fanitettavana itsekin. Eri rooleja on tullut tässä nähtyä - jotenkin se on tosi hieno homma. Ilves on aina kohdellut hyvin, eikä ole mitään pahaa sanottavaa, Meskanen kiittelee.

”Vähän fanitettavana” on Meskaselta melko lievä ilmaus. Ei puhuta ihan yhdestä tai kahdesta pikkupojasta tai -tytöstä, joiden metsästyksen kohteena ovat kaksikon nimikirjoitukset ja mailat.

- On se tietysti hieno juttu. Itsekin olen pienenä fanittanut Ilveksen pelaajia oikein isosti. Se on hieno homma, kun jollekin saa iloisen ilmeen tekemällä jotain. Sitä pitää vain olla oma itsensä, eikä esittää mitään, Eemeli Suomi hymyilee.

- Muistan sen myös, että silloin pikkujunnuna liigapelaajat olivat niitä omia sankareitani. Se pitää muistaa nyt itse liigapelaajana, että hävitynkin pelin jälkeen täytyy kohdata fanit. Ei siinä auta näyttää pitkää nenää heille, vaikka tappio pahalta tuntuisikin. Pitää olla tilanteen vaatimalla tasolla, sanoo kannattajasta sankariksi kasvanut Ville Meskanen.