Kauden viimeisessä laajemmassa pelaajakuvassa otetaan tarkasteluun alkuvuodesta Ilveksen paitaan siirtynyt hyökkääjä Peter Quenneville. 32-vuotias maalitykki istahti playoffsien kynnyksellä alas ja kertoi muun muassa fiiliksiä siirrostaan Ilvekseen. “Pistooli-Pete” avaa pelaajakuvassa myös lempinimensä taustaa ja muistelee tähänastisen uransa parhaimpia hetkiä. Tästä artikkelista löydät myös tiivistetyn tekstiversion haastattelusta.
Kasvu jääkiekkoilijaksi Oilersia seuraten
Albertan Edmontonissa suurseura Oilersin kanssa samassa kaupungissa kasvaneena ei ole sattumaa, että Peter Quennevillen kohdalla lajiksi on valikoitunut jääkiekko. Eikä hän ole suinkaan perheensä ainoa kiekkoilija.
– Jääkiekko on minulla verissä. Ja se on ollut samalla koko perheen juttu, sillä myös molemmat veljeni ovat jääkiekkoilijoita. Ollaan aina uskottu, että meistä voi tulla ammattilaisia ja sitä varten olemme tehneen hommia pienestä asti.
Lapsuuden muistot menee muun muassa kotipihan ulkojäille.
– Isäni ja isoisäni rakensivat meille aina jäät kotipihaan ja siellä tuli hiottua omaa peliä varmaan 10 vuotta. Meillä on paljon hyviä yhteisiä muistoja.
Edmontonissa kasvaneena Quenneville myöntää olevansa yhä suuri Oilers-fani ja kaikkien aikojen lempipelaajatkin löytyy.
– Connor (McDavid) and Leon (Draisaitl) on totta kai tosi hyviä, jos puhutaan tämän päivän pelaajista. Mutta jos mennään vuoden 2006 pudotuspeleihin, Chris Pronger oli aivan huikea. Uskon, että jokainen Edmontonissa kasvanut ikätoverini sanoisi myös Ryan Smythin nimen. Hän oli Oilersin kantavia voimia monta vuotta.
Vaikka nykyään vuorokausirytmi ei osukaan NHL:n kanssa ihan yhteen, tulee hänen seurattua tarunhohtoista yhä tiiviisti.
– Oikeastaan niin paljon kuin voi. Jos Oilers pelaa myöhään lännessä, niin saatan välillä ehtiä katsomaan toisen tai kolmannen erän aikaisin täällä. Mutta koosteet tulee katsottua aina ja muutenkin pidän itseni ajan tasalla, mitä siellä tapahtuu ja mitä siellä pelaaville kavereilleni kuuluu.
“Pistooli-Peten” juniorivuodet
Quennevillen junioripolku Pohjois-Amerikassa on sisältänyt varsin useita eri organisaatioita, sillä kanadalaishyökkääjä on pelannut niin USHL:ssä, yliopistossa kuin WHL:ssäkin.
– Polkuni oli ehkä vähän poikkeuksellinen, siihen aikaan useimmat valitsivat joko Kanadan pääjunioriliigat tai yliopistopolun, mutta minä kokeilin tavallaan molempia. Se sopi minulle hyvin. Pääsin näkemään erilaisia ympäristöjä, sain paljon kokemusta ja tapasin matkan varrella paljon eri tyyppejä.
Quennevillen ase tänäkin päivänä on hänen laukauksensa. Ja sitä se on ollut nuoresta asti.
– Tajusin jo varhain, että laukaukseni on työkalu, jonka avulla voin edetä urallani ja tehdä ikään kuin nimeä itselleni. Olen pyrkinyt aina pitämään sen pelini vahvuutena ja asiana, jolla erotun muista.
Myös lempinimi “Pistooli-Pete” juontaa juurensa siitä ja se on peräisin jo teinivuosilta.
– En muista kuka sen keksi, mutta jossain peruskoulun ja lukion välissä se oli. Meillä oli valmentajia, jotka olivat itsekin pelanneet samassa kouluohjelmassa. He aloitti kutsumaan minua tällä nimellä ja sieltä se on jäänyt elämään. Vielä nykyäänkin sitä yrittää pelata nimen arvoisesti joka päivä.
Uran varrella kokemusta useista eri maista
32 vuoden iässä Quennevillellä on varsin laaja kokemus eri sarjoista ympäri Eurooppaa. Ammattilaiseksi siirtymisen jälkeen tilille on kertynyt kolmen Pohjois-Amerikan vuoden lisäksi kokemuksia niin Tanskasta, Tsekeistä, Norjasta, Saksasta kuin Suomestakin. Kun kokenut kanukki alkaa nimeämään parhaita muistojaan, nousee esille useita eri hetkiä.
– Jos miettii niitä ikimuistoisimpia kausia, niin junnuissa Dubuque, Iowa ja ensimmäinen vuosi USHL:ssä. Se oli myös eka vuosi poissa kotoa. Silloin kasvoin todella sekä pelaajana että ihmisenä ja lopulta voitimme myös mestaruuden sinä vuonna.
Myöhemmin Quenneville on juhlinut mestaruuksia myös Tanskassa ja Norjassa. Varsinkin Storhamarin riveissä voitettu Norjan mestaruus saa hänet innostumaan.
– Se oli uskomaton kausi. Meillä oli todella vahva ryhmä alusta asti ja meidän piti vain pysyä suunnitelmassa ja hoitaa homma loppuun asti. Nämä on ollut ilmiömäisiä kokemuksia ja upeita vuosia, jotka on jääneet vahvasti mieleen.
Myös tietyt kaudet, jolloin voittoa ei ole tullut, nousevat merkityksellisyydessään esille.
– Olen päässyt pelaamaan yhdessä veljeni Johnin ja myöhemmin myös Davidin kanssa. Ne ovat olleet todella tärkeitä hetkiä minulle ja perheelleni. Vanhemmilleni on ollut varmasti tosi erityistä nähdä meidän pelaamassa samassa joukkueessa.
Suomeen Quenneville tutustui ensi kertaa kaudella 2016-2017, kun hänelle tarjoutui tryout-mahdollisuus SaiPan riveissä. Visiitti jäi silloin lyhyeksi, mutta suomalainen liiga teki kanadalaiseen lähtemättömän vaikutuksen.
– Olin silloin Tsekeissä, kun minulle tuli mahdollisuus siirtyä SaiPaan. Tuntui heti, että tuohon tilaisuuteen haluan tarttua. Minulla on hyvät muistot siltä ajalta ja tunsin, että SM-liiga sopii hyvin pelityyliini. Ajattelin jo silloin, että tänne haluan vielä palata.
Paluu Suomeen Kiekko-Espoon riveihin
Paluu Suomeen koitti useamman vuoden jälkeen viime kaudella, kun Kiekko-Espoo osoitti kiinnostuksensa Quennevillen suuntaan. Tuota päätöstä hän ei ole katunut hetkeäkään.
– Tiesin, että voin onnistua Suomessa. Pyrin hyödyntämään SaiPasta saatuja kokemuksia valmistautuessani viime kauteen. Olen tosi iloinen, että päätin palata Suomeen. Nämä kaksi vuotta on olleet hienoa aikaa.
Ensimmäiseen Espoon kauteen mahtui myös ikimuistoisia hetkiä, kun veli John pelasi samaan aikaan Tapparan riveissä. Veljesten kohtaaminen jäi hyvin Peten mieleen.
– No, itse peli ei mennyt kovin hyvin, hävisimme 7-1 siinä ainoassa pelissä, jossa pääsimme pelaamaan vastakkain. Mutta oli se siistiä. Se oli ensimmäinen kerta vastapuolilla, ennen olimme olleet aina joukkuekavereita. Odotin sitä matsia todella paljon. On sääli, ettei hän pystynyt pelaamaan enää playoffseissa, koska se oli hieno sarja. Mutta oli se ehdottomasti hieno muisto minulle, varsinkin kun se jäi Johnin viimeiseksi kaudeksi.
Loppukaudeksi pelaajavaihdolla Ilvekseen
Tammikuun lopulla Ilveksen ja Kiekko-Espoon välillä nähtiin Liigan mittapuulla harvinainen pelaajavaihto, kun Quenneville ja Lukas Svejkovsky vaihtoivat joukkueita päikseen. Pete joutui hetken miettimään päätöstään, mutta löysi nopeasti järkisyyt siirrolle.
– Mahdollisuus siirtoon tuli ehkä hieman yllätyksenä, mutta kun mietin muutaman päivän tätä saumaa ja mahdollisuutta tavoitella myös mestaruutta, totesin, että tämä käy järkeen ja tätä myös haluan.
Siirtyminen uuteen ja vanhan jättäminen aiheuttaa aina myös haikeutta, mutta Ilves on ottanut miehen omien sanojensa mukaan erinomaisesti vastaan.
– On tietysti aina vaikeaa jättää vanhat joukkuekaverit, joiden kanssa on ehtinyt ystävystyä, mutta minut on otettu täällä onneksi todella hyvin vastaan. Olen saanut olla oma itseni ja täällä on loistavat puitteet suoriutua.
Alku uudessa joukkueessa oli vähintäänkin spektaakkelimainen, sillä avausottelu koitti heti ei enempää eikä vähempää kuin 31.1. järjestetyssä koti-invaasiossa.
– Oli aivan upea tunnelma. Pelasimme myös joukkueena hienosti. On tietysti upeaa ottaa voitto tuollaisessa pelissä, mutta en voinut uskoa sitä energiaa ja meteliä, mikä areenalla oli.
Sopeutuminen ylipäätään uuteen ympäristöön on sujunut varsin jouhevasti.
– Olemme sopeutuneet vaimoni kanssa tosi hyvin uuteen kaupunkiin. Pelikaverit ja staffi on ollut huikeita ja auttaneet minua tuntemaan oloni tervetulleeksi. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut tulla näin vastaanottavaiseen ympäristöön, jossa voin vain olla oma itseni ja pelata omaa peliäni.
Quenneville paukutti kuluvan kauden runkosarjassa yhteensä 20 maalia, joista kuusi syntyi Ilveksen paidassa. Pääsy kahdenkympin kerhoon maistui erityisen hyvältä viime kauden “katkeran” 19 osuman jälkeen.
– Oon ylpeä, että sain sen maalin tehtyä, ja vielä se tapa millä se tuli vieraskaukalossa JYPiä vastaan. Viime kaudella minulta hylättiin kauden kahdeskymmenes maali Jukureita vastaan. Olin todella innoissani tästä maalista, kuten tuuletuksista ehkä näki.
Kaiken kaikkiaan hyökkääjä on tyytyväinen kauteensa, mutta näkee vielä petrattavaa.
– Olen ylpeä tästä kaudesta. Yritän kuitenkin aina tulla paremmaksi, joten toivottavasti parhaat pelit on vasta edessä.
Innolla kohti kevättä
Liigan playoffseja silmällä pitäen Quennevillellä on selvät sävelet, mitä hän haluaa kaukaloon tuoda.
– Haluan pelata solidia kokonaisvaltaista peliä tasaisesti illasta toiseen. Fyysisyys ja vauhti tulee kasvamaan, ja siihen on oltava valmiina. Täytyy pyrkiä antamaan kaikkensa joka vaihdossa, kuluttaa vastustajaa ja pysyä kärsivällisenä omien paikkojen suhteen.
Kanadalaishyökkääjä on historiansa myötä yksi joukkueen kokeneimmista playoffs-pelaajista ja tietää “kevään miehenä” mitä menestyminen vaatii.
– Pitää vain jatkaa samalla tavalla omaa tekemistä. Peruspelimme on todella vahvaa, ja meitä on vaikea voittaa seitsemän ottelun sarjassa. Jos pysymme omassa pelisuunnitelmassamme, olemme valmiina hyödyntämään paikkamme, pelaamme kovaa ja puolustamme tiiviisti, niin uskon meidän olevan vahvoilla.
Kysymys ylipäänsä kevään peleistä saa Peten innostumaan.
– Odotan innolla näitä hetkiä, kun pääsee nousemaan esiin kovissa paikoissa. On upeaa olla mukana taistelemassa mestaruudesta. Kun katson menneitä vuosia, ne on niitä hetkiä, jotka merkitsee urallani kaikista eniten. Aina, kun voittaa jotakin, ne muistot kantaa lopun elämää.
Loppuun Quenneville heittää vielä terveiset kannattajille.
– Tuokaa se sama mieletön meininki halliin, mikä oli invaasiossakin. Me pelaajat todella tunnemme sen energian kentällä, ja on huikeaa pelata edessänne. Me saamme virtaa siitä energiasta, jonka te tuotte halliin ja lupaamme lyödä parasta pöytään!
Katso kaikki pelaajakuvat ja muut videosisällöt Ilves Hockey -kanavalla! Tilaa kanava ja pysy ajantasalla tuoreimmista sisällöistä.
TILAA YOUTUBE-KANAVA
