Haastattelu

Henkilökuvassa Joona Ikonen: Lumipyryn läpi Ilveksen eturiviin

Pekka Suojanen

Joona Ikonen, 20, on ollut tällä kaudella yksi Ilveksen onnistujista. Nuori hyökkääjä on tehnyt ilvesläisiin vaikutuksen niin tehoillaan kuin työmoraalillaankin. Tammikuussa kevääseen 2022 ulottuvan jatkosopimuksen Ilveksen kanssa tehnyt Ikonen on noussut nopeasti myös monen kannattajan suosikkipelaajaksi. Haastattelussa analyyttinen nuorukainen jakaa ajatuksiaan omasta polustaan liigapelaajaksi sekä itsestään pelaajana ja Ilves-yhteisön jäsenenä.

Joona Ikonen oli jo viime kaudella pelannut itsensä vakipelaajaksi liigajoukkueseen, mutta Ässiä vastaan tullut alaraajavamma päätti kauden kuin seinään tammikuussa. Tähän kauteen valmistautumiseen Ikonen joutuikin lähtemään vähän takamatkalta.

– Kyllä se tietysti vähän vaikutti kauteen valmistautumiseen, kun jalka ei ihan koko kesää ollut 100-prosenttisessa kunnossa. Voimatreenejä pystyin tekemään ihan normaalisti, mutta esimerkiksi nopeusharjoittelussa oli vähän rajoitteita. En nyt tiedä, onko sitä kauden mittaan huomannut, mutta ehkä kauden aikana on joutunut tekemään vähän enemmän hommia sen eteen, heinäkuun puolivälin jälkeen täydessä harjoittelukunnossa ollut Ikonen pohtii.

Kesäharjoittelun takamatka ei ole näkynyt kauden aikana Ikosen otteissa. Nuori hyökkääjä on kauden aikanakin pystynyt harjoittelemaan pelien ja joukkuetreenien ohessa.

– Kauden aikana täytyy mennä tietysti pelien ehdoilla, eikä esimerkiksi kolmen pelin viikolla voi oikein ekstraa harjoitella. Mutta jos pelejä on vähemmän, niin sitten täytyy koittaa jotain aina tehdä. Itsellä aerobinen puoli on myös sellainen, mitä pitää kehittää. Tykkään polkea esimerkiksi paljon kuntopyörää treenien jälkeen – tai no tykkään ja tykkään, mutta ainakin poljen, että jaksaa sitten koko 60 pelin runkosarjan, Ikonen naurahtaa.

Liigan kuudenkymmenen pelin runkosarja onkin vaativa rypistys varsinkin ensimmäisiä kausiaan pelaaville pelaajille.

– Kyllähän se tietysti fyysisesti kova homma on, mutta ei siinä mitään. Pelaamisen takiahan tätä tehdään, ja sitä tykkään tehdä. On siinä sekin, että jos tulee huono peli, niin on hyvä, että seuraava tulee pian ja sen huonomman voi unohtaa, Joona pyörittelee.

Ennen tätä kautta 26 liigapeliä pelannut Ikonen on nostanut itsensä kauden aikana ratkaisukenttien pelaajaksi. Keskimäärin 17 minuuttia ottelua kohden pelannut Ikonen on monesta nuoresta pelaajasta poiketen kerännyt runsaasti vastuuta myös alivoimalla.

– Olen tyytyväinen siihen, että olen päässyt pelaamaan paljon niin tasakentällisin kuin erikoistilanteissa. Se on kuitenkin se isoin juttu tässä, että nuorena jätkänä kehittyy.

Kehityksen ja vastuun on voinut lukea myös tulostaululta. Ikonen on kerännyt tähän mennessä mainiot tehopisteet 16+17=33.

– Pitää niitä tullakin, jos pelaa melkein 20 minuuttia pelissä. On niitä nyt jonkin verran tullutkin, mutta parantamaan pitää pystyä, ja tulenkin parantamaan. Mutta ihan ok ensimmäiseksi kokonaiseksi liigakaudeksi, paljon itseltään vaativa hyökkääjä pohtii.

Lumipyryn läpi Ilveksen riveihin

Ikonen on vetänyt ensimmäisiä luistimenpiirtojaan Tampereen naapurikaupungissa Nokialla. Pyryssä pelaamisen aloittanut Ikonen siirtyi Ilvekseen nuoremmissa C-junioreissa. Ilvekseen siirtyminen tapahtui Kaukajärven sentterillä järjestetyn tryout-tapahtuman kautta, johon osallistuminen meinasi jäädä lumipyryn takia väliin.

– Lunta tuli silloin aika reippaasti, kun lähdettiin Nokialta kohti Kaukajärveä isän ja yhden kaverin kanssa. Keli oli sellainen, että ihan ei moottoritiellä pystynyt täysillä luukuttamaan, ja mietitiin, että ehditäänkö ollenkaan paikalle. Soitettiin sitten sinne, että oltaisiin tulossa vähän myöhässä. Sieltä sanottiin vaan, että ok ja tänne vaan. Siellä oli jo muut jäällä, kun päästiin sinne. Ei siinä auttanut muu kuin sulautua joukkoon ja yrittää vakuuttaa valmentajat siitä, että pystytään Ilveksessä pelaamaan. Siinä sitten onneksi onnistuttiin.

Joonan isä Jyri Ikonen on muistellut, että myöhästyminen oli pojille kova paikka ja Joona mietti jo koko tapahtuman väliin jättämistä.

– En itse niin tarkkaan muista, mutta varmaan on pikku-Joonaa vähän jännittänyt mennä myöhässä jäälle. Sitä ehkä mietti, että muut ajattelevat, että mikä äijä sieltä myöhässä tulee, Joona hymyilee.

Jossittelu on tietysti turhaa, mutta ainakin tässä kohtaa ihan mukavaa. Olisiko nykytilanne ollut erilainen, jos Joona olisi silloin jättänyt menemättä jäälle?

– En usko, että se olisi jäänyt siihen. En ole oikein sen tyylinen ihminen. Olin ollut jo vuotta aikaisemminkin siellä, ja olisin päässyt jo silloin Ilvekseen, mutta näin itselleni paremmaksi ratkaisuksi jäädä vielä vuodeksi Pyryyn.

Ikosen määrätietoisuus ei yllätä, mutta onko tosiaan niin, että vasta teini-ikää lähestynyt Joona pohti itse, että on tulevaisuuden kannalta parempi pelata vielä vuosi Pyryssä kuin siirtyä Ilvekseen?

– Kyllä minä itse ajattelin niin, ja tietysti isäkin oli samaa mieltä. Ehkä se silloin tiesi vielä vähän enemmän tästä maailman menosta kuin meikäläinen. Mutta itsekin mietin sitä niin, että silloin en vielä olisi ollut ihan kärkijätkä Ilveksessä ja Pyryssä pääsisin pelaamaan oikeastaan niin paljon kuin halusin. Se painoi aika paljon siinä päätöksessä, rauhallinen nuorukainen muistelee.

Nokian Pyry oli Ikosen mielestä hyvä paikka aloittaa jääkiekon pelaaminen. Ilveksessä on Ikosen lisäksi ollut viime aikoina paljon nokialaislähtöisiä pelaajia. Joonan ikätovereita ovat Juuso Välimäki ja Otto Koivula.

– Meillä ei ollut kovin isoa massaa pelaajia, ja pelata sai niin paljon kuin halusi. Mielestäni jääkiekko oli siellä sellaista kuin sen pikkujätkillä pitääkin olla – pelataan paljon ja yritetään kaikenlaisia kikkoja, eikä mietitä sitä, vaikka välillä epäonnistuisi. Mielestäni siinä iässä ei ole niin väliä, missä pelaa. Kunhan on hyvät valmentajat ja saa olla paljon jäällä.

Enemmän annettavaa kaukalossa kuin keittiössä

Neljä ja puoli vuotta sitten ensimmäistä kauttaan Ilveksen B-junioreissa pelannut Joona Ikonen istui kotisohvallaan ja vastaili harvasanaisesti B-nuorten kausijulkaisuun tehtyyn haastatteluun. Ikosen määränpäänä oli silloin napata säännöllinen pelipaikka joukkueesta. Sen kauden päätteeksi Joona oli kaimansa Koppasen kanssa joukkueen tehokkain pelaaja.

– Pakarisen Ilkka oli ensimmäisenä b-junnukautena meillä koutsina ja Ilkka antoi alusta asti paljon luottoa. Pääsin pelaamaan heti kärkiketjuissa vanhempien jätkien ja esimerkiksi “Oden” (Otto Koivula) kanssa. Siinä oli sinänsä hyvä paikka tehdä tulosta, kun pääsi hyvien jätkien rinnalle ja sai esimerkiksi pelata ylivoimaa.

Hyvä B-juniorikausi nosti odotuksia, ja Ikonen itsekin toivoi pääsevänsä seuraavaksi kaudeksi A-junioreihin. Suomen mestaruutta kauden päätteeksi juhlineilla A-junioreilla oli kuitenkin erittäin kova joukkue, joten Joona sekä toinen nykyinen liigapeluri Topias Haapanen päätyivät vielä vuodeksi B-junioreihin.

– Puhuimme siitä juuri Topiaksen ja Myrrän Joken kanssa. Se oli itselleni silloin pieni pettymys, että tuli vielä toinen kausi B-junnuissa, eikä päässyt vielä A-junnuihin. Sillä kaudella pelasimme Topiaksen ja Aleksi Heponiemen kanssa samassa ketjussa ja saimme pelata käytännössä niin paljon kuin halusimme.

Ilveksen A-junioreita tuolloin valmentanut Myrrä kertoi jo silloin, että Ikonen olisi ihan hyvin voinut pelata jo A-junioreissa, mutta isompi peliaika B:ssä oli Joonan kannalta parempi ratkaisu. Hyökkääjä itse ajattelee jälkeenpäin samalla tapaa.

– Loppujen lopuksi se oli erittäin hyvä ratkaisu. Kehittymisen kannalta ei ollut mikään kiire silloin, eikä saa olla vielä nykyäänkään. Se on tärkeä asia muistaa.

Seuraavalla kaudella Ikonen sitten ottikin johtavan pelaajan roolin A-nuorten joukkueesta, vaikka alku olikin hankala. Parin pelin jälkeen Ikonen, Haapanen ja Joona Koppanen asetettin samaan ketjuun, ja kauden päätteeksi kolmikko miehittikin sarjan pistepörssin kolmea ensimmäistä sijaa.

– Alku oli aika vaikea. Itse taisin olla toisessa pelissä meillä kolmastoista hyökkääjä, ja Haapanen oli ollut ensimmäisen pelin katsomossa. Kolmanteen peliin meidät laitettiin Joona Koppasen kanssa samaan ketjuun, ja siinä sitten taidettiin ollakin kauden loppuun asti, tehoilla 28+32=60 Nuorten SM-liigan pistepörssin voittanut nuorukainen kertoo.

Ikosen juniorivuosia läpi käytäessä isä ja muu perhe vilahtelevat hyökkääjän puheissa säännöllisesti. Pelaaja itse on tietysti se, joka tekee sen työn, jolla ammattilaiseksi kasvetaan, mutta mikä on ollut perheen merkitys Ikosen tapauksessa?

– Voisi tavallaan kai sanoa, että koko jääkiekon aloittaminen on ollut isän ansiota. Se vei minua aina pienenä kaikille mahdollisille yleisövuoroille ja ulkojäille luistelemaan. Äitikin on tietysti kuskannut ja huolehtinut etenkin ruokapuolesta. Itselläni ei ihan hirveästi ole ollut tuolla keittiössä annettavaa, niin äiti on sitten katsonut, mitä poika syö. Kyllä perhe on iso tekijä tässä hommassa, Joona kiittelee.

Joonan nuorempi veli Julius Ikonen on tällä hetkellä kulkemassa isoveljensä jalanjälkiä ja pelaa nyt Ilveksen C-junioreissa. Isoveljessä on hyvä esimerkki nuoremmalla painokselle.

– Aina välillä olen päässyt Juliuksen pelejä katsomaan. Julius on nyt siinä iässä, että meidän keskustelut on aika lailla muutaman sanan mittaisia, Joona naurahtaa.

– Ehkä se seuraa vähän enemmän sivusta meikäläisen touhuja. Nyt se on saanut tuosta treenaamisen mausta vähän kiinni, niin eiköhän se sieltä perästä tule.

Korvat luimussa omalle paikalle

A-juniorikaudellaan Joona sai tulikasteensa myös Liigassa, kun nuorukainen oli kokoonpanossa kahdessa pelissä. Alku oli jännittävä, mutta Ikonen sopeutui nopeasti liigapelureiden joukkoon.

– Kyllä sinne koppiin korvat aika luimussa ensimmäistä kertaa mentiin. Taisin ensimmäistä kertaa mennä sinne vielä kesken jonkun videopalaverin, ja aika nopeasti siinä luikki istumaan hiljaa omalle paikalleen. Sitä vain seurasi, mitä muut tekivät, ja yritti mennä perässä. Mutta kyllä jätkät ottivat hyvin vastaan, kun oli vaan oma itsensä ja uskalsi alkaa puhumaan.

Ikosen persoonaan ei välttämättä kuulu olla se kovin tarinaniskijä kopissa.

– Minä en ole niinkään semmoinen metelin pitäjä. Tietysti jonkun verran tulee puhuttua, mutta kyllä siellä muut maestrot on enemmän äänessä.

Mitään yllättäviä nimiä ei tule, kun Ikonen listaa pukukopin äänekkäimpien pelaajien listaa.

– Miehon Panu, Rautiainen ja Lepaus ainakin ovat koko ajan äänessä. Ja nämä meidän ulkomaalaiset ovat kanssa aika erikoismiehiä, Joona virnistää.

Huhut kertovat, että myös tulokaspelaaja Samuli Vainionpää olisi ottanut heti roolia myös kopin puolella.

– Joo “Vainari” on yllättävän supliikki kaveri. Ennakkoluulottomasti on tullut kyllä siihenkin hommaan mukaan, Ikonen myöntää.

“Haluan olla pelaaja, jonka voi laittaa jäälle missä tahansa tilanteessa”

Joona Ikosta kentällä katsoessa on välillä vaikea muistaa, että kyseessä on vain noin 80 liigapeliä pelannut pelaaja.

– Näen itseni aika työteliäänä ja monipuolisena pelaajana. Haluan olla sellainen pelaaja, jonka voi laittaa jäälle missä tahansa tilanteessa. Haluan tehdä kaikkeni sen eteen, että joukkue voittaisi. En ole mikään kentän vahvin äijä, mutta haluan mennä esimerkiksi kulmiin ja taistella kiekosta, hyökkääjä kuvailee itseään.

Ikonen on selvästi pohtinut itseään pelaajana. Junioreissa Ikosen luistelu ja maalintekotaito olisi jo itsessään riittänyt juniorisarjojen tähtipelaajan rooliin, mutta jo silloin Joona pelasi melko kokonaisvaltaista peliä. Kuinka paljon hyökkääjä on tietoisesti vienyt itseään pelaajana monipuolisen joukkuepelaajan suuntaan?

– Veikkaan, että se tulee enemmän ytimestä, mutta tietysti sitä oppii tiedostamaan, minkälainen pelaaja on ja millä keinoilla sitä itsestään pelaajaa tekee. Ei minun esimerkiksi tässä kohtaa kannata itsestäni mitään Patrik Kanea alkaa tekemään, vaan luottaa niihin vahvuuksiin, joilla on tähänkin asti tultu, analyyttinen nuorukainen linjaa.

Kauden alla vaaka näytti Ikosen kohdalla 74:ää kiloa, mutta niin vain vielä melko kevyt hyökkääjä painaa pelistä toiseen kulmiin kamppailemaan kiekosta. Tälläkin kaudella muutama kolossin kokoinen puolustaja on pamauttanut Ikosen päädyssä voimalla laitaan, mutta se ei nuorta hyökkääjää hetkauta.

– Kyllä sitä tietysti välillä katsoo, että kuka sinne on tulossa, eikä välttämättä jollekin Hakanpäälle tai Joe Finleylle kannata alkaa mitään vastataklausta antamaan. Yritän sitten sieltä kulmasta tulla jollain viekkaudella tai ketteryydellä kiekon kanssa. Täytyy vain osata ottaa taklaukset vastaan, Ikonen sanoo rauhallisesti.

Ikonen onkin kokoisekseen voittanut kaksinkamppailuita silmämääräisesti hyvällä prosentilla.

– On niitä muitakin keinoja voittaa kaksinkamppailuita kuin raaka voima, mutta kyllä se on minun isoin kehityskohteeni. Kulmapeleissäkin sellainen tasapaino ja vahvempi maila ovat tärkeitä asioita. Voimapuoli on onneksi semmoinen asia, että sitä voi koko ajan hankkia lisää.

Ilveksen Jere Lehtinen

Ikonen on sen tyylinen pelaaja, jonka onnistumisia ei voi lukea pelkästään tilastoista. Joulukuun TPS-ottelun jälkeen Ilveksen päävalmentaja Karri Kivi suitsutti hyökkääjän tehneen pelissä kaikki asiat oikein ja vertasi Ikosta kiekkolegenda Jere Lehtiseen.

– Kyllä se tietysti hyvältä tuntuu. Ei sitä kuitenkaan ihan hirveästi jääty miettimään. Paljon on sellaisiakin pelejä ollut, joissa en mikään “jerelehtinen“ ole ollut, mutta kyllä siitä paljon itseluottamusta saa.

Vuoden 1995 maailmanmestari Jere Lehtinen voitti Stanley Cupin Dallas Starsin riveissä Ikosen ollessa vuoden vanha. Lisäksi Suomen A-maajoukkueen nykyinen GM voitti kolme kertaa NHL:n parhaan puolustavan hyökkääjän palkinnon. Ei hassumpi vertauskuva nuorelle Ilves-laiturille.

– En ihan hirveästi ole Jeren pelejä tietysti nähnyt, enkä ennen tätä kautta ole ajatellut ollenkaan tuollaista vertausta. Mutta nyt kun se on tullut tässä ilmoille, niin voi ajatella ainakin niin, että juuri sen tyylinen pelaaja haluaisin ollakin.

Joukkueen eteen pelaaminen onkin Ikoselle se ykkösjuttu, ja hyökkääjä nauttii esimerkiksi saamastaan alivoimavastuusta.

– Alivoima on sellainen kahden minuutin taistelu. Kyllä siitä ainakin itse saan lisää virtaa, kun siinä onnistuu. Ja joukkue ja yleisö syttyvät sille myös.

Myös kiekkojen blokkaaminen on Ikoselle jokailtaista rutiinia. Siitäkin hyökkääjä nauttii.

– Joo ainakin silloin, kun se ei satu hirveästi, Joona naurahtaa.

– Kyllä joukkukaveritkin sitä blokkaamista arvostavat, ja siitä tulee kehuja.

Kiekkojen blokkaaminen esimerkiksi alivoimalla ei ole aivan niin yksinkertaista, miltä se saattaa katsomoon näyttää.

– Sijoittuminen on kaikista tärkeintä, ja parhaitenhan se onnistuu niin, että pakki ei pääse edes vetämään. Siinä täytyy seurata enemmän kiekkoa kuin pelaajaa ja tietää, missä oma maali on. Kyllä sen oppii, kun sitä alkaa tekemään, Joona avaa.

Vaikka Joona onkin joukkuepelaaja isolla J:llä, niin myös maalinteko on hyökkääjälle erittäin tärkeää.

– Kyllä se on tärkeää. Marraskuussa taisin vetää koko kuukauden ilman maalia, ja silloin tuntui, että ei ole oikein missään asiassa jäällä hyvä. Kyllä ne maalit vaan vapauttaa, ja niiden jälkeen on jotenkin aina helpompi pelata.

“Fanien intohimon huomaa”

Kun liikkuu Tampereen alueen eri jäähalleissa pikkuilvesten harjoituksissa, kuulee junioreiden puheissa usein Joona Ikosen nimen. Nuoresta hyökkääjästä on kasvanut liigapelaaja ja monen esikuva.

– Kyllä se tuntuu hienolta. Oltiin Salmelan Tuomaksen kanssakin yhden junnujoukkueen treeneissä, ja mukavalta se tuntui, kun käveli koppiin ja kaikki pojat tunnisti. Kauheasti niillä oli kysymyksiä, ja paljon halusivat tietää asioista. Onhan se tietysti hieno homma, jos voi jonkinlaisena esikuvana toimia. Kyllä sen muistan, kun itsekin pikkupoikana katselin liigapelaajia ylöspäin, Joona myhäilee.

Eikä Ikonen ole vain junioreiden suosikki, vaan Hakametsässä voi pelipäivinä hallin käytäviltä löytää usemmankin Ikosen nimeä kantavan pelipaidan myös varttuneidempien ilvesläisten päältä.

– Jotenkin siinä ehkä tajuaa, että ei tässä ole enää ihan nuori ja tuntematon poika. Se on osa tätä hommaa ja tuntuu kyllä hienolta.

Ikonen onkin huomannut, kuinka tärkeä asia Ilves monille ihmisille on.

– Itse olin esimerkiksi mukana faniristeilyllä ja huomasin hyvin, kuinka intohimoisia fanit ovat Ilvestä kohtaan. Sen on kyllä tajunnut, että tämä on tosi tärkeä asia monille. Ja että tätä hommaa ei tehdä pelkästään itselle, vaan monille muillekin, hallin tunnelmasta kiittelevä Ikonen miettii.

Ilves on tärkeä asia monelle, eikä varmaankaan löydy yhtään ilvesläistä, joka ei olisi ollut tyytyväinen tammikuussa julkaistuun Joona Ikosen jatkosopimukseen. Uusi sopimus on voimassa kevääseen 2022 asti.

– Se on hyvä homma, että ei tarvitse niitä asioita miettiä, vaan saa vain pelata. Ilveksessä pelaaminen on ollut kuitenkin aina se unelmani ja tavoitteeni, hyökkääjä sanoo.

Ikosen kehityskaari on kuitenkin menossa siihen suuntaan, että tulevaisuudessa myös muut unelmat ja tavoitteet voivat käydä toteen.

– Maajoukkue on yksi sellainen hyvä tavoite, ja tietysti unelmana on aina NHL. Hommia tehdään sen eteen, että sinne joskus päästäisiin. Sen näkee sitten, että toteutuuko se, mutta ei se ainakaan minun kehitystäni hidasta, että teen töitä sen tavoitteen eteen, määrätietoinen Ikonen juttelee.


Ilves-HPK Hakametsässä lauantaina 9.3. Tule kannustamaan Ilves kohti puolivälieräpaikkaa!

Ilves-Kauppa

Pistetaulukko

MAALIT
#33 THOMSON
2
MAALIA

SYÖTÖT
#72 MACCELLI
3
SYÖTTÖÄ

PISTEET
#48 ANTONEN
3
PISTETTÄ

PLUS/MIINUS
#48 ANTONEN
+2
+ / -

RANGAISTUKSET
#50 VAINIONPÄÄ
4
MINUUTTIA

Lisää aiheita

14.9.2019 / Otteluraportti

Ilvekselle tappio Raumalla

Ilves kohtasi lauantain kamppailussa Raumalla Lukon. Kotijoukkueen hallitsemassa kamppailussa Ville Kolppanen (kuvassa) piti Ilvestä pystyssä ja kolmannessa erässä joukkue nousi kahdella ylivoimaosumalla tasoihin, mutta Linus...

LUE LISÄÄ


14.9.2019 / Otteluennakko

Ilves iskee kyntensä Rauman Lukkoon

Ilveksen kausi rysähti eilen toden teolla käyntiin Tapparaa vastaan ja pelit jatkuvat heti tänään kun nuori tamperelaisryhmä matkustaa Raumalle Lukon vieraaksi. Ilveksen silmissä Äijänsuolla kiiluu...

LUE LISÄÄ


13.9.2019 / Otteluraportti

Ilvekselle niukka tappio sarja-avauksessa

Liigakausi 2019-2020 käynnistyi Tampereella viihdyttävällä ja loppuunmyydyllä paikallispelillä. Runsasmaalinen ja monivaiheinen kamppailu päättyi lopulta Tapparan eduksi maalein 4-5. Ilveksen maalintekijöinä toimivat Teemu Lepaus, kahdesti ensimmäisessä...

LUE LISÄÄ


13.9.2019 / Video

Lätkäehtoo vahvistui laitatoimittaja Mikko Muhkuralla!

Lätkäehtoo-organisaatio vahvistui laitatoimittaja Mikko Muhkuralla. Katso kauden ensimmäinen Kiakkomakasiini!

LUE LISÄÄ